Ensiksi vau mikä kirja, Järkevä luovuus. En muista milloin viimeksi olisin lukenut yhtä osuvan kirjan ja joka vielä kolahtaa näin kovaa. Järkevä luovuus kertoo nimensä mukaan luovuudesta ja kaikesta siitä mikä edes auttaa sitä ja myöskin rajoittaa. Kirja sisältää avaavia esimerkkitarinoita aina luovista neroista Einstenestä Steve Jobsiin. Sekä luovuuden työkaluja.

Kaikki hulluimmat ideat on legendan mukaan syntynyt kylpyammeessa tai kun omena on tippunut puusta päähän. Se mitä kirja yrittää sanoa, on että luovuus tarvitsee aikaa. Aikaa prosessoida alitajunnan ajatuksia ja ne ”ahaa elämykset” tai oivallukset syntyvätkin ihan arkisissa tilanteissa, vaikkapa suihkussa tai unissa. Huomaan monesti, miten työstän jotain asiaa ja jätän sen muhimaan alitajuntaan ja sitten esimerkiksi yöllä saattaa tulla se ajatus tai uni, joka ratkaisee sen asian. Tiedostoman mielemme on tekee töitä juuri tuona aikana kun emme ajattele tai koita keksiä jotain ratkaisua. Ja huomaan kuinka itse tarvitsen tuota aikaa missä voin laittaa aivot vain narikkaan vaikkapa urheillessani tai maalatessani.  Kun voisi kuvitella että luovuudelle parasta aikaa olisi lomailu, mutta eihän se olekkaan vaan ihan arki. Kirjassa tehdyn tutkimuksen tulos oli 94-6 arjen hyväksi.

Mitä sitten oikeastaan on luovuus? Luovuus tarkoittaa halua tehdä asiat eri tavalla, paremmin. Esimerkkinä kirjasta joku ihminen oli miettinyt miksei parkkiruutujen päällä ole vihreitä tai punaisia valoja, joista heti näkee jo kaukaa onko kyseisellä alueella parkkitilaa. Tässä esimerkissä tarvittiin vain kyky tehdä ja kyky nähdä asia paremmin ja syntyi arkea helpottava keino, parkkiruutujen valot. Innovaatioprosessi lähtee hiljaisten signaalejen kuulemisesta ja tarpeen tunnistamisesta sekä tietysti halusta tehdä sen muutoksen. Tarvitaan ihminen joka toteuttaa suunnittelun tuloksen, parhaatkaan ideat eivät koskaan toteudu jos niitä ei toteuta. Mistä tietää sitten mikä idea on hyvä? Alempana kuvaan esimerkin 20-mallin teoriasta, jonka avulla voi nopeasti selvittää onko idea hyvä ja kannattaako sitä lähteä edes kokeilemaan.

Luovuus terminä sisältää kaksi aspektia, joita ovat

• Omaperäisyys, originality sekä
• hyödyllisyys, funktionality.

Koin jonkinlaisen valaistumisen kirjaa lukiessani luovuudesta. Luova ajatus on aina jollain tavalla uusi ja hyödyllinen. Jep, hyödyllinen. Tuota ajatusta en ole aiemmin pohtinut niinkään paljoa laukoessani mitä päättömimpiä ideoita. Tulisi aina kysyä lapsen tavoin kysymys miksi, jokaisesta ideasta. Luova ihminen on utelias, aivan kuten pieni lapsi joka ihmettelee miksi kakka on ruskeaa tai taivas sininen. Kun taas ammattitaitoinen ihminen miettii miten asiat ovat ja luova ihminen miten ne voisivat olla. Olemalla luovempi pitää siis kyseenalaistaa kaikki, kysymyksin miksi tai miksei.

”Mitä tarkemmin suunnittelet kaiken, sitä vaikeampaa sinun on päästää asioista irti, silloinkin kun idea ei ilmiselvästi toimi.” Pixarin toimitusjohtaja Ed Catmull.

Myönnän olevani suunnittelun orja, ehkä jopa ylisuunnittelija kaikilla elämän osa-alueillani. Jos saan jonkin idean niin haluan suunnitella sen parhaalle mahdolliselle tasolle, pikkiriikkistä yksityiskohtaa myöten. Ja tiedostan, että se on samalla vahvuus, mutta myös heikkous. Taito/ rasite, jota olen tietoisesti koittanut hellentää tämän vuoden aikana. Vähemmän suunnittelua, enemmän toimintaa. Ja rohkeampaa toimintaa joka tähtää suoraan rohkeisiin kokeiluihin. Tiimiakatemialla korostetaan koko ajan rohkeita kokeiluja, mutta tapahtuuko siellä oikeasti mitään isossa mittakaavassa rohkeaa, ei mielestäni. Minne on kadonnut kyky ajatella isosti, outside of the box?  Kirjan mukaan tuo ajatustapa on jo vanhentunut ja esimerkiksi Google hyödyntää 10xajattelusta. Eli aina kun sinulla on ajatus kerro se sen jälkeen kymmenellä. Jos mietitään että haluisin järjestää vaikkapa omat festarit. Minulle sanotaan, että voitko mennä kotiisi ja palata vasta sitten kun idea on kymmenen kertaa suurempi. Jos kertoisin tuon idean sadalla se olisi vitsi. Jos kertoisin itseni kahdella, se olisi pieni muutos. Mutta kun kerron tuon idean kymmenellä joudun ajattelmaan laatikon ulkopuolelta mutta mielelle luontevasti ja luovasti.

Ensimmäinen 20 sekunttia on se mistä kaikki lähtee liikkeelle, kuka ikinä onkaan idean vastaan ottaja niin hänen täytyy näitten sekunttien aikana jo todeta tykkäävänsä ideasta ja olla siitä aidosti kiinnostunut ja myös läsnä ja kuunnella se.Seuraavan 20 minuutin aikana idean vastaanottaja antaa palautteen ideasta sillä tavalla ettei katkaise luovaa prosessia. Sekä pyytää ideoijaa tekemään seuraavan 20 tunnin aikana ideasta toimintasuunnitelman. Kirjan mukaan tässä vaiheessa on kolme vaihtoehto mitä tapahtuu seuraavaksi; mitään esitystä ei tule, esitys tulee mutta esittäjä tajuaa idean huonouden tai parhaimmassa tapauksessa esitys tulee ja kaikki muutkin innostuvat esityksestä.Silloin kun kaikki innostuvat seuraavalle 20 päivälle luodaan nopea projekti ja mietitään mitä ja miten asioita halutaan testata noiden päivien aikana. Jos vielä 20 päivän jälkeen intoa riittää niin seuraava palaveri sovitaan 20 viikon päähän ja tuolloin projekti seisoo jo omilla jaloillaan. Ei kuulosta vaikealta vai mitä? Ehkä tämän teorian testaaminen käytännössä karsisi ylisuunnitteluani. Ja tässä teoriassa oikeasti tulee ilmi haluaako tehdä projektia vai ei. Jos miettii jälkiviisaana meidän POP UP- ideaa, tätä olisi hyvin voinut käyttää siihen. Mutta todettiin myös ilman tätä teoriaa, ettei kenellekään ollut energiaa eikä motivaatiota tehdä kyseistä projektia. Luovuus tarvitsee myös halua tehdä asioita.