Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous

Kirjoittaja: Elisa Häkkinen

9 tammikuun, 2022

Lähdeteos: Introvertiti, työpaikan hiljainen vallankumous

Lähdeteoksen kirjoittaja: Linus Jokman

Teoriapisteet: 2

Useassa eri yhteydessä miellän itseni suurimmaksi osaksi introvertiksi, koska täytän kriteeristön aika hyvin. Sanoisin olevani extrovertimpi introvertti, olen jossakin ambivertin rajamaila. Olen vähän, jopa kipuillut oman mielenmaiseman kanssa, kun tuntuu, että pitäisi olla jotenkin vielä sosiaalisempi. Pidän erilaisten persoonallisuustestien tutkiskelusta, vaikka usein vierastan tiettyä lokerointia mm. introvertti ja extrovertti aiheen ympärillä.  Riippuen aina tilanteesta eri piirteet pääsevät esiin, eikä kenenkään tarvitsisi asettua minkään otsikon alle. Näiden lokeroiden tutkiskelu voi kuitenkin, opettaa uusia asioita persoonista ja auttaa ymmärtämään erilaisia toimintatapoja. Linus Jonkmanin (2015) kirjassa ”Introvertit ja työpaikan hiljainen vallankumous” syvennytään introverttien ja ekstroverttien piirteisiin, sekä siihen miten ne näkyvät elämässä. Tästä esseessä päädyin tutkiskelemaan omaa toimintaa ja näitä piirteitä.

Akatemialle astumisen jälkeen olen havahtunut siihen, kuinka usein kaipaan hiljaisuutta ja hengähdystaukoa. Voin viettää, vaikka kokonaisen viikonlopun omissa oloissani raskaan viikon jälkeen. Viihdyn ihmisten seurassa, mutta tunnistan kuinka energiani kuluvat herkästi loppuun. Niin sanotussa ”sosiaalisessa akussa” on harvoin ylimääräistä energiaa. Menneen vuoden myötä tuntuu, että ”muulle elämälle” akatemian ulkopuolella ei ole ollut tilaa.  Itse on ollut ainakin monessa kohtaa aika puhki, kun tuntuu ettei ole palautunut tarpeeksi hyvin. Nykyinen arki akatemialla on usein todella sosiaalista ja vauhtia riittää. Pitäisi osata olla läsnä monessa erilaisessa tilanteessa.  Samalla tuntuu, että on vaikeaa olla läsnä missään, kun arki on niin intensiivistä vuorovaikutusta. Tälläinen arki myös antaa paljon ja innostaa ihan eri tavalla, mutta välillä oma lusikka on ehkä vähän liian monessa sopassa. Huomaan usein päivien jälkeen mieluiten vetäytymällä kodin rauhallisuuteen, jotta ehdin ladata akkuja seuraavaan päivään.  Isommat ryhmäkoot vievät usein minulta enemmän energiaa, kuin antavat sitä. En pysty samalla tavalla seuraamaan keskustelua ja häviän välillä omiin ajatuksiini.

Toisaalta usein tutummassa seurassa olen aika puhelias, nauravainen ja energinen. Olen myös aika empaattinen tyyppi, joten asetan itse itseni huomaamatta introvertti kategorian alle. Saan energiaa, muista ihmisistä, kunhan ei tule liikaa asiaa yhtä aikaa. Kannan mukanani usein muidenkin läheisten tunteita ja huomatta ne syövät omaa jaksamista. Tämän takia tarvitsen välillä aikaa ja tilaa vain sille, että olen yksikseni.  Tunnen aika paljon, vaikka en kaikkea näyttäisi ympärillä oleville. Nämäkin piirteet sopivat introvertti lokerikkoon. Jokman sivuaa kirjassaan myös extroverttien ja introverttien tunneilmaisua. Extrovertit näyttävät useammin tunteensa räiskyen ja innoissaan, kun  introvertit odottavat pokeri-ilmeensä takana, jääden pohtimaan tunteitaan vähän pidemmäksi aikaa.

Kirjan lukemisen jälkeen jäin pohtimaan paljon omaa tunneilmaisua ja elämänasenteita. Miten tartun mahdollisuuksiin? Miten oma kommunikaatio pelittää ? Millä tavoin selviän haastavista tilanteista?  Nojaan usein omaan sisäiseen maailmaan ja vakaaseen logiikkaan. Päätöksenteossa olen harkitseva ja odotan kärsivällisesti omaa vuoroani. Tiimin toiminnassa olen myös suurimmaksi osaksi rauhallinen ja jämpti, mutta myös turhaudun usein. Olen koittanut saada kiinni siitä, mistä turhautuminen johtuu. Ehkä, se on enemmän sitä, että jos en koe jotakin asiaa erittäin tärkeäksi ja asiasta puhutaan loputtomiin, haluaisin edetä jo seuraavaan hommaan.  Omalta osaltaan myös stressi näyttäytyy turhautumisena ja ahdistuksena siitä, että junnataan paikallaan. Minulla on aika paksu nahka ja käsittelen usein haasteet yksin. tulevana vuonna haluaisin opetella olemaan useammin armollisempi itseäni ja muita kohtaan.

Tein kirjan lopussa olevan persoonallisuustestin, jossa valittiin aina eri kommenttien väliltä. Testin pohjalta olin pääosin introvertti. Kuvauksen mukaan sosiaalisuus onnistuu minulta vaivatta, mutta tarvitsen tilaa rauhoittuakseni. Hallinnolliset, taiteelliset ja laadulliset tehtävät sopivat kuvauksen mukaan tällaiselle henkilölle erinomaisesti. Luin myös ambivertin kuvauksen tästä listauksesta, samaistuin myös siihen. Koen saavani energiaa myös sosiaalisista kontakteista ja innostun muista ihmisistä. Jokmanin kirja oli miellyttävää luettavaa ja suosittelisin luettavaksi muillekkin. Tällaisten kirjojen lukeminen auttaa aina syventämään omaa ymmärrystä erilaisista piirteistä ja näin auttaa kehittämään myös tiimin toimintaa.

You May Also Like…

Sanojen supervoima

Kuuntelin kirjan jo kesällä, jolloin en tehnyt mitään muistiinpanoja. Kirja kuitenkin herätti silloin niin paljon...

Kaikki kuluttamisesta

“Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tutkimuksen mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet...

Inspiroitunut – Petteri Kilpinen

Miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä? ”Hyvä arkijohtajuus ei ole mystiikkaa ja taikatemppuja. Kun jokainen...

0 kommenttia

Lähetä kommentti