Innostus on positiivista pulppuilevaa tunnetta ihmisen sisällä. Innostuneena ihminen on energinen ja motivoitunut nähdäkseen vaivaa asioiden eteenpäin saattamiseksi. Innostunut ihminen vähän niin kuin leijailee maan pinnan yläpuolella. Innostunut ihminen saa paljon aikaan.

Tänä syksynä en muista kokeneeni älyttömästi arjessa innostuksen tunteita. Totta kai on ollut paljon siistejä juttuja, kuten LC, 24H-synnytykset sekä tiimin kanssa monenlainen tekeminen. Mutta omaan toimintaan sitä innostusta ei ole saanut kauheasti ohjelmoitua. Mielenkiintoista on ollut huomata, että kaikista innostunein olen ollut silloin, kun olen kirjoittanut jonkun kirjan pohjalta teoriapisteitä. Jotenkin tänä syksynä olen kokenut, että olen saanut lukemistani kirjoista oikeasti innostavia ajatuksia omaan tekemiseen. Projekteissa tämmöistä tunnetta en ole saanut, uskon sen johtuvan siitä, että en ole tehnyt kovin montaa, varsinkaan mitään unelmaprojektia tänä syksynä. Näin jälkikäteen katsottuna olen jopa pettynyt itseeni ja siihen mitä projekteja tänä syksynä tein ja siihen, että nämä kirjalliset työt tuli jätetty viime tinkaan. Keväällä täytyy toimia paremmin. Olen tehnyt tänä syksynä oman nelikentän sekä häkkyrän projekteihin liittyen, ne olivatkin mielenkiintoisimmat ja innostavimmat asiat, jotka tein. Haluan oikeasti kirjoittaa keväällä jonkun pienen opuksen / kirjasen projektin toteuttamisesta, oli se sitten ihan vaikka vaan omaan käyttöön. Se olkoon kevään unelma projekti.

Ikävintä oman innostuksen puuttuessa on se, että on aika todella vaikeaa yrittää innostaa muita. Vaikka se on todella tärkeää, varsinkin johtoryhmän jäsenenä. Kuinka tässä sitten pystyy kehittymään? Mitkä ovat keinot lisätä innostusta tiimissä?

Tärkeintä innostuksessa, kuten monessa muussakin tiimin asiassa on löytää merkitys tekemiselle. Ihminen ei pysty innostumaan, jos hän ei koe tekemistään merkitykselliseksi. Tiimiakatemian mallissa on se hieno asia, että jokainen pääsee vaikuttamaan varsinkin omiin tavoitteisiinsa, mutta myös tiimin tavoitteisiin. Meilläkin Heigassa on kerran lukukaudessa tavoitetreenit, jossa määritetään molemmat mainitut, loppusprintistä sitten katsotaan, pääsimmekö tavoitteisiin. Ainakin tänä syksynä tiimin tavoitteet eivät aivan onnistuneet. Omia tavoitteitamme emme ikävä kyllä käyneet läpi. Niidenkin miettiminen olisi tärkeää, jotta näkisimme sen, että pääsevätkö ihmiset tavoitteisiinsa tai edes niitä kohti. Pahintahan olisi se, että joku keksisi vain hatusta jotkut tavoitteet, eikä edes yrittäisi niitä kohti. Ihmisellä on myös tärkeää kokea, että tekemällään työllä on arvoa. Meidän Heigana pitäisi opetalla keinoja kertoa, että tiimiläisten työ on arvokasta. Arvokas työ yhdistettynä tavoitteellisuuteen luo innostusta. Näissä molemmissa meillä on tiiminä paljon tekemistä.

Vahvuuksien hyödyntäminen luo lisää innostusta. Ainakin minä olisin aivan liekeissä, jos joku tulisi sanomaan minulle, että ”hei Teemu, sähän handlaat nää PK5-tilan ikkunoiden pussitukset, voitko millään neuvoa meitä”. Ihmiset ovat otettuja siitä, että heidän vahvuutensa huomataan ja se tuodaan ilmi. Tietysti ihmiset myös mielellään tekevät niitä asioita, missä ovat hyviä. Johtajan täytyy olla utelias tiimiläisiä kohtaan näiden vahvuuksista, tuoda niitä ilmi ja käyttää niitä. Voisimme vaikka Heigana pitää jotkut ”vahvuuteni”-treenit, jossa käytäisiin jokaisen meidän vahvuuksiamme läpi, ja millaisiin asioihin niitä voisi hyödyntää.

Vastuunsaaminen ja sen kantaminen on myös innostusta lisäävä tekijä. Koen Heigassa olevan ristiriitainen kulttuuri vastuun kanssa. On meitä, jotka ottavat usein, liiankin usein sen vastuun, kun ei ole muita ottajia. Sen vastuun kantaminen tuo kyllä hyvää mieltä, mutta ei lisää innostusta, koska on joutunut olemaan taas se, joka sen vastuun ottaa. On myös semmoista toimintaa, että vastuu on haluttu ottaa, mutta mielenkiinto ja motivaatio on loppunut kesken ja työ onkin jo unohtunut. Ikävin kaikista, mitä joskus pakostakin esiintyy, on se, että jollekin sysätään vastuu haluamatta, koska muuten sitä ei hänelle koskaan tulisi. Parasta olisi, että löytyisi oma halu vastuunottamiseen, silloin myös syntyisi sitä intoa.

Innostumisessakin, kuten varmaan kaikessa, vastuu on viime kädessä jokaisella itsellään. Vaikka johtoryhmä tekisi kaikkensa tiimiläisen innostamiseksi, tukisi ja tsemppaisi, niin se ei ole mahdollista ilman yksilön omaa halua ja tahtoa. Täytyy muistaa, että minä en ole vastuussa sinun tunteistasi. Toki se ei tarkoita sitä, että voisin toimia inhottavasti, mutta reppuselässä ei tarvitse ketään kantaa.

Tiimiakatemia on hyvin erityinen malli opiskella itselleen tutkinto. Prosessin ollessa kaiken A ja O, eikä kukaan ole kyttäämässä tekemistä, joillakin tämä voi olla karrikoidusti jopa hyödytön paikka. Jos et saa itseäsi innostumaan, kiinnostumaa sekä löytämään omaa polkuasi, niin mitä ihmettä meinaat tehdä vuoden päästä, kun siirtymä työelämään on käsillä. Mitkä ovat ne sinun meriittisi, että olet paras vaihtoehto johonkin työpaikkaan? Ja jos tavoite on jatkaa yrittäjänä, niin pian alkaa tulla jo kiire siinä liiketoiminnan kehittämisessä. Sillä tällä hetkellä ainakaan yhdelläkään Heigan projekteista ei koko vuodeksi saada muuta kuin ylähuulta leivän päälle. On siis aika innostua jostain, ihan jokaisen meistä.