Franchising on kahden yrityksen välinen yhteistyömalli. Toinen on franchisingantaja, joka luovuttaa oikeudet käyttää omaa brändiään rahaa vastaan. Franchisingottaja on velvollinen toimimaan hyvinkin tarkkojen ohjeiden ja toimintatapojen mukaan.

Franchisingtoiminnassa on neljä elementtiä, jolloin toimintaa voi kutsua franchisingiksi:

1. Jäsenyrityksillä on käytössä yhteinen nimi/liiketunnus. Liiketilan ilme ja varustelu on yhtenäinen.
2. Antaja siirtää salaista osaamista ja tietotaitoa ottajalle.
3. Antaja on velvollinen osoittaa ottajalle teknistä ja kaupallista tukea.
4. Ottaja on velvollinen maksamaan franchisinginmaksua.

Yleensä franchisingmaksuja on kolmenlaisia: liittymismaksu, yhteistyömaksu ja palvelumaksu.

Liittymismaksu on ”sisäänpääsymaksu”, jolloin yrittäjä pääsee osaksi franchisingjärjestelmää. Lisäksi yrittäjä saa koulutuksen ja aloittamiseen tuen. Liittymismaksulla kustannetaan franchisingin kehittämiskustannuksia sekä uusien yrittäjien hankkimisesta tulevia kuluja.

Yhteistyömaksua maksetaan koko yhteistyön ajan. Maksu on useimmiten suhteutettu yrityksen liikevaihtoon. Yhteistyömaksulla katetaan franchisingverkon ylläpito, lisäkoulutukset, ohjaus/neuvonta sekä tietysti kattoyrityksen tuotto.

Palvelumaksuilla hankitaan koko franchisingverkostolle ulkopuolisia palveluita. Näitä ovat yleensä mainoskampanjat ja yleensäkin markkinointi. Palvelumaksu on huomattavasti pienempi kuin yhteistyömaksu.

Ainakin omaan korvaani nuo maksut kuulostavat kalliilta franchisingottajan kannalta, niin onko se järkevää ja kannattavaa? Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, niin ottajana kuin antajana?

Franchisingantaja

Hyvät puolet:

Uusia toimipisteitä saadaan melko nopeasti ja antajan kannalta edullisesti, kasvun kannalta melko riskitön.

Suurtuotannon edut, esimerkiksi ravintolatoiminnassa yhdeltä keskuskeittiöltä lähtee kaikkiin toimipisteisiin raaka-aineet.

Franchisingottajat ovat hyvä innovaatio- ja tietolähde, lisäksi paljon tuotekehitystä tulee sieltä.

Yrittäjät ovat paljon sitoutuneempia kuin työntekijät.

Franchisingantaja on toimintamallin vallankahvassa.

Huonot puolet:

Vääränlaisen ihmisen valinta yrittäjäksi.

Yhteistyön riskit: esimerkiksi yhden huonon toimipisteen vaikutus kaikkiin franchisingyrityksiin.

Osaamisen ylläpitämiseen vaadittava jatkuva resurssointi.

Tuotto pienehköä verrattuna omaan toimipisteeseen.

Franchisingottaja

Hyvät puolet:

Itsenäinen yritystoiminta.

Yhteistyön tuomat edut: helppo aloittaa, tukitoiminta, brändi, toisten menestyksen hyödyntäminen.

Toimintamalli on hiottu tehokkaaksi.

Huonot puolet:

Yhteisten toimintatapojen raadollinen tottelu.

Maksuja on paljon ja ne ovat kalliita, onko ansaittu hyöty yhtä suuri?

Jos joku muu franchisingyrittäjä mokaa, niin se vaikuttaa kaikkien maineeseen.

Seuraavaksi yritän soveltaa teoriaa hypoteettisesti käytäntöön. Wiljami on houkutellut minua jo puolentoistavuoden ajan tekemään Daily Breadistä franchisingin sekä minua on yritetty houkutella Pieksämäelle Subway-yrittäjäksi. Katsotaan siis, miten homma lähtisi käyntiin niin franchisingantaja kuin -ottajana.

Daily Breadin oikeastaan ainut ongelma franchisingtoiminnassa on itse leivottu leipä. Sen leipominen vie ajallisesti liian kauan ollakseen kannattavaa. ”keskuskeittiömalli” olisi ainut toimiva vaihtoehto, mutta siinä tulee sitten ongelmaksi leivän tuoreena pysyminen. Daily Breadin arvoihin kuuluu aina tuoreet raaka-aineet, joten pakastaminen ei tulisi kuuloonkaan. Ihmiset arvostavat tuoretta, itsetehtyä paljon enemmän kuin pakastekänttyä. Leipä pysyy tuoreena kaksi päivää, joten sitä pitäisi leipoa noin kolmena päivänä viikosta. Tästä syntyvä ongelma on sitten kuljettiminen ja sen kalleus. Jos kolme kertaa viikossa täytyisi kuskata leivät ja muut raaka-aineet ympäri Suomen, niin hintalappu olisi järisyttävä. Eli joka puolelle ei voisi mennä. Ratkaisuna tähän voisi olla mies ja pakettiauto, kojujen sijaintien täytyisi olla melko suoralla kaistalla, joten nelostien varrella olevat kaupungit ja pienemmät kunnat olisivat sopiva sijainti.

Esimerkiksi: Lahti – Heinola – Joutsa – Jyväskylä – Äänekoski – Viitasaari.

Yllä oleviin paikkoihin vietäisiin samantyyliset kopit ja välineet, mitä tällä hetkellä on käytössä. Sitten etsittäisiin mielellään nuoret franchisingyrittäjät pyörittämään kojuja kesäksi. Minä sitten ajaisin tuota väliä kolme kertaa viikossa ja veisin leipää ja raaka-aineita joka kojulle.

Alkuinvestoinnit hyvin karkeasti laskettuna:

Leipomisfasiliteetit: 30 000 €

Kuusi kojua välineineen: 25 000 €

Pakettiauto kylmäkuljetustarvikkeineen: 50 000 €

Eli rapiat satatuhatta pankista lainaa ja ensi kesälle olisikin sitten hommaa.

Sain elokuussa hyvin mielenkiintoisen puhelun Pieksämäen kaupungilta ja minua pyydettiin lähtemään Subway-yrittäjäksi. Hieman naurua pidätellen kieltäydyin pohtien ainoastaan sitä, että kuka hullu lähtee Pieksämäellä tekemään Subwaytä. Minulla ei ole oikeastaan muuta käsitystä siitä kuin se, että se on älyttömän kallista. Mitä se sitten vaatii?

Subwayn osalta tietoa löytyy hyvin vähän. Ainoastaan se, että liiketilan pystyyn laittaminen lähtee 100 000 eurosta ylöspäin, liiketilan mukaan. Eli tuossa todennäköisesti on keittiö ja brändin mukainen sisustus, jos mitään suurempia muutostöitä ei tarvitse tehdä. 200 000 € on ilmeisesti ollut kallein ravintola.

Tulevan yrittäjän on osallistuttava koulutukseen, mikä järjestetään Englannissa tai Yhdysvalloissa. Ei järin houkuttelevaa.

Subwayn omilta sivuilta ei löydy yhtään tietoa maksuista, mutta Suomen Franchising yhdistyksen sivuilta ne löytyvät.

Liittymismaksu on 15 000 €, yhteistyömaksu on 8 % liikevaihdosta ja markkinointimaksu 4,5 % liikevaihdosta.

Olin siis aivan oikeassa, kallista olisi lähteä Subway-yrittäjäksi. Jos 8,5 € patongista lähtee 14 % ensin veroja, siitä sitten 12,5 % maksuja, raaka-aineet ja palkat laskettuna, ei Pieksämäellä leivästä jäävästä tuloksesta puhuttaisi monesta kymmenestä sentistä.

Yhteenvetona: franchisingyrittäjänä kannattaa olla vaan parhaimmilla myyntipaikoilla. Useimmiten nämä ovat kuitenkin kattoyrityksen omia toimipisteitä, ihan kannattavuuden takia. Daily Bread voisi toimia kesäfränkkinä ihan hyvin, mutta ei sekään vaikuta älyttömän houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kustannukset olisivat aika kalliit sekä työtunnit pelottavat. Haluan tulevaisuudessa viettää kesäni mökillä lapsieni kanssa, en pakettiauton ratissa.