Sain Bedalta syntymäpäivälahjaksi kirjan työilmapiirin parantamisesta. Otin tämän pienenä vihjeenä, vaikka se ei kuulema sitä ollut. Tiedän kuitenkin, että omassa toiminnassani on paljon parannettavaa, eikä täydelliseksi varmasti pystykään toimimaan. Olen kerännyt tähän reflektioon keinoja, joilla me kaikki voimme toimia Heigan arjessa paremmin.

Arvostus

Ne ketkä tekevät ja näkyvät, ovat tiimissä ja Tiimiakatemialla arvostettuja. Ne keistä näkyy saamattomuus, jonkin sortin laiskuus, eivätkä tuo omaa tekemistään esille, eivät saat saa varmastikaan paljoa arvostusta osakseen. Omaa arvostustaan ei saa myöskään nostettua, myöhästelyllä, tekemättä jättämisillä tai esimerkiksi omien treenien suunnittelemattomuudella, josta jää aina kiinni.

Kiitoksen antaminen meiltä myös usein unohtuu. Monesti kiitosta ei saa, jos auttaa tekemällä pieniä nakkihommia, semmoisia työmiesjuttuja, mutta sitten jos auttaa asiantuntijamaisissa asioissa, niin arvostus on katossa. Mitenkä muistaisimme kiittää pienistäkin arjen teoista?

Positiivista palautettakin saa pyytää. Esimerkkinä tähän: jokaiselta meiltä on joskus kysytty kokkaajan toimesta ruokapöydässä, että ”maistuuko se ruoka?”. Kaikki tietysti vastaavat kehuvasti, ja kokki on tyytyväinen. Hän kuitenkin melko varmasti tiesi, miten saman reseptin porkkanalaatikko maistuu joka joulu. Voisimmeko me soveltaa tämmöistä ajattelua ja toimintaa yrityksemme arkeen nostaaksemme arvostusta toisiimme ja tekemisiimme?

Hauskuus

Töissä sekä koulussa täytyy olla myös hauskaa, ei sitä muuten jaksa kukaan. Ihmiset voivat paremmin ja ovat vähemmän stressaantuneita. Lisäksi tutkimusten mukaan hyvän huumorin työyhteisöissä ollaan myös tehokkaampia. Heigassa on kyllä hauska ilmapiiri. Välillä on kireää, mutta loppujen lopuksi nauramme yhdessä. Tiimissämme on hyvä huumorintaju, eikä useimmiten asioita oteta liian tosissaan.

Huumorilla on myös varjopuolia. Esimerkiksi itselleni rakkaat sarkasmi ja ironia ei välttämättä sovi kaikkiin ympäristöihin, eivät kaikki sitä ymmärrä, vaan ottavat läpän loukkauksena, vaikka sitä ei semmoisena tarkoiteta. Liika huumori voi olla myös huono asia. Välillä Heigassakin vitsaillaan esimerkiksi hoitamattomista asioista, omista ja muiden. Tämmöiset asiat olisivat kuitenkin tärkeää ottaa tosissaan. Välillä läpät ja huulenheitto viedään niin pitkälle, ettei pysty enää tunnistamaan, onko se huumoria vai ollaanko jo ihan tosissaan. Luokan pellet ovat myös mielenkiintoinen ryhmä. He tuppaavat olemaan koko ajan äänessä ja hauskuuttamassa muita. Sitten kun täytyisi mennä luokan esiintymään, ei pystytäkään sanomaan yhtään mitään ja jäädytään totaalisesti. Emme myöskään välttämättä halua antaa enää tämmöisille hupiukoille mahdollisuuksia, kun ne mahdollisuudet on liian monta kertaa vedetty läskiksi. Esimerkiksi treenien vedoissa joillekin ei haluta laittaa vaikeita aiheita, koska oletus on se, että ne suunnitellaan viimeisenä iltana, jos ollenkaan.

Onnistuminen

Jotta voi kokea onnistumisen iloa, täytyy saada näkemys siitä, mitä arvoa työstä on. Joko itselle tai muille. Onnistumisen ilo täytyy saada jakaa muiden kanssa. Se ei tarkoita sitä, että täytyisi päästä fleksaamaan muille omasta tekemisestä, mutta meillä Suomessa saa siten äkkiä leuhkan maineen.

Meillä on Heigassa hieman vaikeaa onnistumisen esille tuominen sekä onnistumisten juhliminen. Olemme kyllä onnellisia muiden onnistumisista, mutta heidän pitää itse kertoa niistä, emme tuo tarpeeksi toistemme onnistumisia esille. Nykyään joka viikkopalaveriin jokainen tuo vuorollaan kahvileivät ja kertoo jonkin edellisviikon onnistumisen, pientä juhlaa arkeen.

Tulevaisuudessa voisimme tiiminä yrittää alkaa toimimaan seuraavan viiden kohdan mukaisesti:

1. Ota muut huomioon alusta alkaen
2. Huomioi edistys
3. Puhu edistyksestä muille
4. Kiitä ja kehu edistyksestä
5. Huomaa edistyksen hyöty

Välittäminen

Välittäminen näkyy tiimissämme huolehtimisena, kannustamisena, rohkaisemisena, auttamisena sekä vaikeisiin asioihin puuttumisena. Miltei puolentoista vuoden aikana, jonka olen Heigassa mukana ollut, olemme tulleet todella läheisiksi. Minut otettiin vähättelemättä rakkaudella vastaan ja koin olevani heti ensimmäisestä päivästä osa Heiga-perhettä. Vaikka osa on jättänyt leikin kesken, yllättävästikin, niin uskon sen vain hitsanneen meitä enemmän yhteen. Heigakin on semmoinen porukka, että mitä enemmän sille antaa, sitä enemmän siltä saa.

Emme ole aina niin hyviä puhumaan tunteista ja ongelmistamme. Emmekä todellakaan aina muista kysellä toisiltamme mitä kuuluu. Joku saattaa taistella vaikeidenkin asioiden kanssa, eikä häneltä osata kysyä mitään, ja hän itse saattaa kokea asian vaikeaksi kertoa. Tähän ratkaisu voisi olla viikkopalavereihin ja treeneihin sympatiatuoli. Yhdelle tuoleista laitettaisiin viltti ja sille tuolille voisi istua, jos kokee olevansa rasittunut ja kokee tarvitsevansa toisilta sympatiaa. Sitten meidän kaikkien muiden tehtävänä olisi lohduttaa tuolilla istujaa.

Työilmapiirin parantaminen on meidän jokaisen tehtävä. Vaikka en uskokaan, että meillä olisi mitenkään tulehtunut ilmapiiri, niin aina voi toimia paremmin. Haluan meidän pysyvän porukkana, joka vielä kokoontuu Tiimiakatemian 60-vuotissyntymäpäiville vippipöytiin ja nauraa yhdessä yhtä paljon kuin tänäänkin.

PS. hassu sattuma, edellisenä viikonloppuna johtajuuden koulutusohjelmassa kuulimme, että Johannes Partanen on tehnyt lyijykynällä pieniä pallomerkintöjä JAMK:in kirjaston kirjoihin. Tämä kirja oli yksi niistä.