Inhimillisiä kohtaamisia

Kirjoittaja: Henna Lehtonen

9 joulukuun, 2022

Lähdeteos: Inhimillisiä kohtaamisia

Lähdeteoksen kirjoittaja: Maaret Kallio

Teoriapisteet: 2

Jos emme ole aidosti läsnä kohtaamisissamme, emme saa sitä mitä tarvitsemme: viestimme ei mene perille, emme tule kuulluksi, nähdyksi tai kosketetuksi. Kohdatessamme toisemme aidosti annamme tilaa sekä omalle että toisen epätäydellisyydelle.

Kirjassa pohdittiin sitä jättääkö nykyajan ihmiskuvamme meissä tilaa inhimillisyydelle ja armollisuudelle. Kun on koko ajan kiire, halu menestyä, olemme koko ajan tavoitettavissa ja puhelimet ovat kasvaneet kiinni käteemme. Tuntuu välillä, että ihmisarvo on sidottu suorittamiseen, tehokkuuteen ja ainaiseen onnistumiseen, samalla kun mielenterveysongelmista on muodostunut vakava kansantauti. Ihmisissä riipii irrallisuus, yksinäisyys ja riittämättömyyden tunne.

Maaret Kallio on psykoterapeutti, kolumnisti ja kysytty luennoitsija. Tässä kirjassa hän osoitti inhimillisyyden tärkeyttä niin itseään kuin muitakin kohtaan. Kirja pysäyttää mielen olennaisen äärelle.

Kallio mallintaa inhimillisen kohtaamisen kohtaamisen kolmioksi, se toimii myös kirjan punaisena lankana. Kohtaamisen kolmion kolme kulmaa ovat:

  1. Olosuhteet ja mielentila
  2. Suhde itseen
  3. Suhde toiseen

Koen, että tämä kirja on odottanut kirjahyllyssäni liian pitkään. Syksyn palautteenannon jälkeen huomasin, että saan jälleen palautetta siitä, kuinka tuon vahvasti ja ajoittain negatiivisesti asioita esiin luoden tällöin paineita muille, kuinka voisin olla armollisempi muille ja itselleni ja kuinka vähempi välillä riittäisi. Haluan nähdä kehityksen itsessäni näissä asioissa ennen seuraavaa palautteiden antokertaa ja ajattelin aloittaa tällä self help-kirjalla, oli se sitten huuhaata tai ei se sai ajattelemaan. Pohtimaan suhtautumistani itseeni ja muihin ihmisiin.

”Ihmisen mieli on kuin suuri laiva, jonka kääntäminen on hidasta.” (Kallio 2017) Joten nopeat kikkakolmoset ja pikavinkit uuteen elämänasenteeseen tai suureen persoonan muutokseen ei toimi. Pitää pohtia itseään, haasteiden juurisyitä ja omia mielenmalleja syvästi. Askel askeleelta kohti inhimillisempää itseä.

Inhimillisemmän arjen elementtejä

Kolmion ensimmäinen kulma oli olosuhteet ja mielentila eli millaiset mahdollisuudet itsellä on kohtaamiselle. Miten mielen ja vireyden tila vaikuttaa keskittymiskykyyn, sekä läsnäoloon ja tunteiden säätelyyn. Koenko olevani kiireen keskellä, stressin tai ahdistuksen puristuksessa vai rauhallisessa ja vapautuneessa tilassa.

Jos kokee, että olosuhteet ja mielentila eivät ole kovin otollisia inhimillisille kohtaamisille on saatava rutkasti armollisuuta arkeen. Vähemmän ylikierroksia, aikaa ja läsnäoloa tärkeille ihmisille ja itselle. Omilla teoilla voi päivän aikana vaikuttaa isosti siihen, kuinka kierroksille mielen saa ja kuinka kuormittuneeksi itsensä kokee päivän päätteeksi. Useammin pitäisi pysähtyä ja pohtia, mitkä olisivat niitä oman elämän ankkureita, joilla saisi luotua parempaa ja inhimillisempää arkea. Valmista listaa palautumisvinkeistä ei voi kukaan, antaa vaan ne parhaiten toimivat keinot itselle on löydettävä kokeilemalla.

Kallio esitteli kirjassaan alla mainitut arjen ankkureita ja pohdin mitä ne voisivat minulle tarkoittaa.

Inhimillisten olosuhteiden perustat: Pohja on oltava kunnossa, jotta mieltä voi operoida korkeammilla tasoilla. Vaalinko unta, saanko tarpeeksi hyvää ravintoa ja aktiivista arjen liikuntaa.

Vaeltele: Odotteluhetkissä antaudu odottelulle. Aina ei tarvitse kaivaa sitä puhelinta esiin ja selata somea, vaan voi antaa tilaa omille ajatuksille tai sitten vain hiljaisuudelle, ympäristön tarkkailulle. Anna mielellesi mahdollisuus vaeltaa.

Luo aikaa hiljentymiselle: Etsi päivästä hetki, kun voit vaan olla ja hengittää. Itselleni tähän toimii vaikka vain 15 minuutin jooga- tai venyttelyhetki, sen enempää ei tarvitse. Pienikin pysähtymisen hetki tuntuu keskellä päivää, kuin pieneltä reset nappulalta. Hengitys toimii yhteydessä hermostoon – rauhallisesti hengittäessä, lihakset rentoutuu, hermosto saa happea ja mieli tyyntyy. Hengitysharjoitukset eivät ole tyhjänpäiväistä höpinää, toki pahimman kriisin aikana ne eivät ehkä jeesaa, toisin kuin arkisissa rauhoittumisen hetkissä.

Ole uskollinen rutiineillesi: Tee armollisemman arjen valinnoista itsellesi rutiineja esim. pysähtyminen, riittävä uni, iltalenkki tai joogahetki.  Armollisuutta on kuitenkin sallia itseä myös tarvittaessa liukua niistä.

Ihmissuhteiden arvostus: Aito yhteydentunne ihmisiin luo syvintä turvaa ja iloa. Vaali rakkautta muihin ja myös itseesi. Läheisyyden ja tuen saaminen tuo elämään merkityksellisyyttä.

Pidä hauskaa: Aikuinen ihminen on terve, kun se leikkii, nauru pidentää ikää ja niin edelleen. Ilo ja huumori on tehokas lääke kuormituksen hoitoon.

Yhteys itseen

Toinen kulma oli suhde itseen eli kuinka minäsuhde luo pohjaa itsensä kohtaamiselle. Itsensä eteen työskentely on aina ihmissuhteiden eteen työskentelyä. Jotta voi olla muita kohtaan inhimillinen on osattava olla sitä myös itseään kohtaa. Eniten elämässämme vietetään aikaa itsemme kanssa, joten se loputon dialogi ja vuoropuhelu on hyvä pitää armollisena ja itseään kunnioittavana.

On henkistä laiskuutta väittää, että tällainen minä nyt vain olen. Aikuisella on kyky pohtia syvemmin itseään omia tunteita, kykyjä, potentiaalia tai hakea tarvittaessa apua. Kun sanotaan että itseään ei voi muuttaa, niin kyllä voi. Usein suustani voi kuulla, että tällainen perfektionisti minä nyt vaan olen, joka vaatii itseltään paljon tilanteesta riippumatta. Mutta kun aina ei tarvitsi olla suorittaja ja selviytyä kaikesta täydellisesti, pitää osata antaa itsensä olla paljon muutakin.

”Todellinen vahvuus on kykyä olla sovinnollisesti monipuolisen itsensä kanssa.” -Maaret Kallio

Koen, että olen hyvä kuuntelemaan itseäni ja tunnistan tarpeeni, mutta harmittavan usein vuoropuhelu itseni kanssa menee suunnilleen näin:

Mieli: Nyt tarvitsee hidastaa, tarvitset lepoa.

Minä: Kuulen sinut kyllä, ehkä ensi viikolla.

Mieli: Parempi olisi heti.

Minä: *Hiljaisuus (jatkaa pysähtymättä).

Toki kaikkia puolia itsestä ei tarvitse totella, mutta on silti tärkeää kuunnella. Oli kyseessä sitten pelko, ahdistus, huoli tai epävarmuus, on hyvä tietää mitä niillä puolilla on sanottavaa, mistä ne kumpuavat ja miten voit niihin tunteisiin vaikuttaa. Joskus niissä kuitenkin voi kuitenkin olla perää, kuten yllä olevassa esimerkissä, silloin olisi hyvä vain totella. Inhimillisesti itsensä kohtaava ihminen kuulostelee niitä hauraimpiakin tuntemuksia, hyväskyy ja tyynnyttää ne, tarvittaessa tsemppaa ja kannustaa jaksamaan. Ei lamaannu, kiellä tai torju. Välillä pään sisällä soi hyvinkin ankara ja vaativa ääni, joka herkästi huomaa virheet ja antaa sinun kuulla niistä. Näistä äänistä ei ole kuitenkaan tarkoitus päästä eroon, vaan vahvistaa positiivisempia ja myötä tuntevampia ääniä. Kuinka voisi puhua itselle enemmän niin kuin ystävälle? Miten lohduttaisit sitä ystävää?  Missä kohti on vaikea asettua itsensä rinnalle?

Pienin askelin, luoden syvää ymmärrystä itseään kohtaa. Lämpimin kyseenalaistavin silmin, armollisempaa itsensä kohtaamista.  

Ihmisenä ihmiselle

Kolmion kolmas kulma oli suhde toiseen. Toisen ihmisen kohtaaminen perustuu aina riittävän hyvien olosuhteiden vaalimiseen ja hyväksyvään minäsuhteeseen. Vaikka jollain tasolla ihmiselämä on aina yksin kulkemista, meillä on perustava tarve tulla nähdyksi, kohdatuksi ja rakastetuksi.

”Se mikä ei tule jaetuksi jää yksin kannettavaksi.”

Hyvässä vuorovaikutuksessa ei ole johtajaa tai vapaamatkustajaa vaan se on yhteispeliä, aivan kuin tennisottelu. Vastavuoroisessa tilanteessa olemme läsnä ja avoimena toiselle ja itselle. Vastavuoroisuus sanana kuvaakin vuoroin vastuuta, vastuuta tehdä vuoroin aloitteita, antaa ja ottaa tilaa. Kohtaamisissa jokainen meistä kuljettaa sitä teoillaan, olemuksellaan, sanoillaan ja ilmeillään.

Mihin suuntaan itse vien vuorovaikutustilanteita? Omalla esimerkilläni haluan pyrkiä aina olemaan läsnä ja läpinäkyvä, näyttää aidon itseni ja sanoittaa sisäistä maailmaani. Usein kuitenkin tuon oman kiireentunteen ja stressin tilanteeseen, ehkä tartuttaen sen myös muihin. Omasta tunnetilasta voi olla avoin, mutta sen ei saa antaa vaikuttaa yhteiseen ilmapiiriin tai omaan tapaani kommunikoida. On tärkeä taito hillitä, hallita ja joskus myös pidätellä tunteiden ilmaisua. Se on keskeinen taito oman hyvinvoinnin ja ihmissuhteiden kannalta. Tunne itsessään ei saisi koskaan olla toiminnan selitys. Inhimillinen kohtaaminen tapahtuu tunnetason jakamisella. On virittäydyttävä toisen kokemuksille ja tunteille, eikä upota omien tunteiden aallokkoon.

Henna Lehtonen | Osuuskunta Hohke

You May Also Like…

Yrityskulttuuri on kuningas

Syy miksi valitsin tämän kirjan luettavaksi oli se, että yrityskulttuuri on hyvinkin pinnalla omassa tekemisessä juuri...

Huomisen asiakas

Valitsin luettavaksi uuden asiakaskokemukseen ja asiakastyytyväisyyteen liittyvän kirjan "Huomisen asiakas". Kirja...

0 kommenttia

Lähetä kommentti