Valitsin kirjan seuraavaksi luettavaksi, sillä akatemialla ollessani tulevan tiedon määrä on ollut valtava, ja usein kuulee ihmisten pyytävän toistaa tai selventää asiaa, koska ei ollut kuullut sitä. Syyllistyn tähän itsekin, tietoa on mennyt ohi korvieni tai silmieni, kun monet viestintäkanavat pauhaavat ja useat suut puhuvat samaan aikaan. Välillä olen myös kuuntelijana harhautunut omiin ajatuksiini, kun kesken keskustelun tai dialogin kuulen jonkun ideoita herättänen asian. Ajaudun miettimään tätä asiaa, joka vaikuttaa negatiivisesti kuuntelemiseeni. Olen koittanut opetella tästä pois kirjoittamalla asiat muistiin, jotta voin pohdiskella niitä paremmalla ajalla.

Moderni viestintä ja kuunteleminen

Kirjassa kerrottiin älypuhelimien vaikutuksesta ihmisten tapoihin sisäistää tietoa. Puhelin on nykyaikana aina saatavilla, sen on aina oltava saatavilla ja useimmilla se piippaa jatkuvasti uusia ilmoituksia niin ystäviltä, sovelluksista, medioilta tai uutisista. Puhelin on aina helppo ottaa käteen, siitä on tullut hyväksyttyä että ryhmätilanteissa selaillaan puhelinta, joka vaikuttaa negatiivisesti kuuntelun laatuun. Myös puhujalle saattaa tulla hölmö olo tästä. Itselleni on ainakin tullut. Tätä puhelimen tai läppärin käyttöä kun kuuluisi kuunnella on tapahtunut niin projektiryhmissä, tiimin dialogeissa kuin jorypalavereissakin, joissa olen käynyt nyt kahdesti. Itse olen näiden tilanteiden aikana pyrkinyt pitämään puhelimeni visusti taskussa, vaikka se ei myöskään tarkoita sitä, etteikö kahvi- tai ruokapöytäkeskustelut olisi yhtä tärkeitä. Usein niissä on kuullut hyödyllistä tai tärkeää tietoa. Ja yleensä näissä keskusteluissa kuulee vähemmän faktapohjaista, tiukkaa tietoa vaan rehellisiä mielipiteitä asioista. Tämänlaiset keskustelut ovat vähintään yhtä tärkeitä. Usein on hyvä kuulla, varsinkin tiimityöskentelyssä, että miltä ihmisistä tuntuu eikä mitä faktoja he tuovat esille. Tämä auttaa oppimaan yksilöistä todella paljon, ja voit hahmottaa heidän suhtautumistaan myös tuleviin asioihin pelkästään tämän pohjalta. Niin kuin kirjassa sanotaan, nykyään työvoimapulaa on nimenomaan henkisellä puolella työskentelevistä ihmisistä, sillä yhä nopeamman tiedon liikkuvuuden ansiosta datankerääjiä ja jakajia on hyvin paljon. Mutta hyvä yhteisö tai yritys vaatii ihmisiä, jotka saavat ihmiset tuntemaan itsensä ihmisiksi. Tämä taas vaatii mielipiteiden jakoa ja niiden kuuntelemista.

Uteliaisuus ja kiinnostus

Jotta voi herättää mielenkiintoista keskustelua, on jokaisen löydettävä sisältään jossain määrin samanlaista uteliaisuutta kuin lapsella olisi. Mikä tämä on? Miksi se on noin? Mielenkiinnon herääminen myös tarkoittaa enemmän oppimista. Tähän mielenkiinnon herättämiseen voi myös vaikuttaa sillä, miten kysyy asian. Jos kysyy miksi, on asetelma heti niin, että usein vastaava joutuu puolustavalle kannalle. Jos kysytään kyllä/ei vastausta jää vastaus usein lyhyeksi. On kysyttävä avoimemmin, esimerkiksi: Miten teit tämän? Miten päädyit tähän päätökseen? Tiimin keskuudessa on ollut paljon sanottavaa yhteisistä päätöksistä. Miten ne tehdään, kuka ne päättää, onko joryllä enemmän valtaa joissain päätöksiisä kuin toisilla. Olemme kehitelleet pikkuhiljaa enemmän Forms-kyselyitä, joissa asianomaiset, esim markkinointitiimi kehittää ideoita, joista tiimi saa päättää parhaaksi näkemänsä vaihtoehdon. Mielestäni tämä voi nopeuttaa päätöksentekoa, mutta olisi hyvä olla myös vaihtoehto ettei mikään näistä vaihtoehdoista. Tai ainakin, että parannusehdotuksiakin tulisi jos tiimi ei esitettyihin vaihtoehtoihin ole tyytyväinen. Tiimimme alkuaikoina puhuimme siitä, miten tyhmiä kysymyksiä ei ole, mutta silti ajan saatossa olen huomannut dialogeissa, miten asiasta tuntevat ottavat usein vahvan puhujaroolin, eikä enään uskalleta haastaa tai kyseenalaistaa sanottua niin paljon kuin ennen. Tietty päinvastaisiakin tilanteita on tullut vastaan, missä keskusteltaessa syntyy yleinen mielipide asiaan, ja kun joku kyseenalaistaa tätä pitkään, alkaa ihmisistä huomaamaan turhautumista, eli siis kiinnostus lopahtaa. Hyvä puoli tässä tunteiden voimakkuudessa on se, että kaikki ainakin kuntelevat keskustelua, mutta kääntöpuolena on negatiivisten tunteiden herääminen. Mielestäni silti on parempi asia, että asiat riitelevät, eikä kukaan mene henkilökohtaisuuksiin, kuin että kukaan ei jaksaisi haastaa toista dialogeissa tai että jättäisi oman näkemyksen sanomatta.

Kirjaa lukiessa sai todella usein laittaa ylös muistiinpanoja, kun tietyistä asioista vain tuli liikaa ajatuksia mieleen. Reflektion teko oli suhteellisen helppoa, sillä niin useita kirjan asioita pystyi reflektoimaan suoraan tiimiakatemialla huomattuihin asioihin. Loistava ajatusten herättäjä sekä paljon hyödyllistä oppia.