Maailma ja ihmiset muuttuvat

Ihmisten arvot sekä maailmankatsomus on muuttunut vuosikymmenien aikana. Ennen ihmisten arvot ovat määrittyneet pitkälti yhteiskunnan normien mukaan, mutta nykypäivänä ihmiset ovat ruvenneet katsomaan asioita eri tavalla, jonka seurauksena myös omat arvot sekä se, mikä on merkityksellistä, ovat muokkautuneet.

Kun ihmisten ajatusmaailma on muuttunut, on samalla yritysten muutettava omaa ajatusmaailmaansa sekä strategioitaan, jotta yritykset menestyvät sekä työntekijät viihtyvät työssään. Kirjassa Inhimillinen strategia, Paula Kilpinen kertoo, kuinka yritysten pitäisi lopettaa liiallinen kilpailu sekä kasvun nostattaminen ja vaihtaa ajatusmaailma vastuullisempaan sekä inhimillisempään suuntaan. Uskon itse vahvasti siihen, että tuo ajatusmaailma on varmasti nostamassa päätään sekä yritykset alkavat ajattelemaan asioita eri tavalla, mutta kokonaan kilpailun sekä tuoton tavoittelemista ei kannata heittää roskakoriin. Uskon kuitenkin, että näiden kahden eri ääripää ajattelumallin välistä löytyvä kultainen keskitie on oikea valinta.

Ennen ja nyt

Ennen on ollut suuressa arvossa, että ollaan yhdessä ja samassa työpaikassa usempi kymmenen vuotta. Työntekijät saavat näistä mitaleita tai pinnejä palkinnoksi työvuosien uurastuksesta. Tuo varmasti tuntuu siinä hetkessä ihan kivalta, mutta mitä ”10 vuotta töissä yritys X:ssä” mitali kaapin päällä itselleni merkitsisi? Itseäni jopa masentaisi ajatus, 10 vuotta yhdessä ja samassa työssä. Siitä vielä palkinto muistuttamaan itseäni joka päivä siitä, että olen ”hukannut” elämästäni kyseisen ajan yhteen ainoaan paikkaan. Myös yritysten strategiat ovat painottuneet siihen, että tehdään vain mahdollisimman paljon tulosta, mikä toki ei ole väärinkään, mutta onko se loppupeleissä tehokkainta?

Nykypäivänä ihmiset haluavat saada työltä muutakin, kuin pelkästään rahaa. Työn pitää antaa yksittäiselle työntekijälle rahallisen arvon lisäksi myös merkitystä sekä kiinnostusta. Kiinnostusta työhön syntyy varmasti alkuun uusilla haasteilla, mutta työntekijöille pitää pyrkiä saamaan mahdollisuus vaikuttaa itse asioihin, kuten löytämällä hänelle itselleen mielenkiintoisia projekteja, joissa pääsee oppimaan sekä haastamaan itseään. Varsinkin nykypäivän nuoret kyllästyvät helposti ja painavat kytkintä, jos yritykseltä ei löydy tarpeeksi kiinnostavaa sekä merkityksellistä työtä.

On myös tärkeää muistaa, että yhtä ja samanlaista kaavaa ei voida käyttää kaikille, sillä ihmiset ovat erilaisia, jolloin se, mitä kukakin arvostaa sekä kokee merkitykselliseksi, ovat erilaisia. Toiselle voi motivoida puhtaasti raha, toiselle oppiminen, kolmannelle se, että saa vastapainoa arkeen. Nykypäivän johtaminen ei siis todellakaan ole helppoa, sillä siinä täytyy osata ottaa monet asiat huomioon, mutta koen, että tänä päivänä ihmisläheinen sekä arvostava johtaja, joka osaa kohdata työntekijät ihmisinä eikä koneina, pärjää parhaiten.

Johtaminen ja strategian luominen

Niin kuin johtaminen, on myös organisaation strategia oltava ihmisläheisempää kuin ennen. Vanhan mentaliteetin yrityksissä (joita varmasti vielä valitettavasti löytyy) on paljon erilaisia strategioita. Uskallan väittää, että jos kävisimme kysymässä suurempien yritysten työntekijöiltä, että osaavatko he esimerkiksi kertoa oman roolinsa tai tehtävänsä yrityksen strategiasta, eivät he todennäköisesti osaisi vastata.

Kun yritys pystyy luomaan yrityksen strategian, joka on jokaiselle työntekijälle ymmärrettävissä sekä he tietävät, mitä heiltä odotetaan sekä miten heidän työpanoksensa vaikuttaa yrityksen tulokseen, on yrityksen strategia inhimillistetty.

Yksi tärkeimmistä asioista kuitenkin nykypäivänä pitäisi olla kaikkien työntekijöiden osallistuttaminen. Kun kaikki osallistutetaan yrityksen strategian luontiin, on sen ymmärtäminen sekä sisäistäminenkin paljon helpompaa.

Kilpisen mukaan olisi hyvä rikkoa ”esimies – alainen” asetelmat, sillä kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia sillä kyseinen asettelu asettaa heti alkuunsa ristiriitoja. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta varsinkin isommissa organisaatioissa on mielestäni hyvä pitää selkeät roolit, josta löytyy ”ruohojuuritaso” sekä ”johtoporras”, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö kaikkia silti pidä kuunnella sekä osallistuttaa organisaation eri osa-alueisiin. Selkeät toimenkuvat selkeyttävät kuitenkin arkea esimerkiksi ratkaisujen tekemissä.

Lopuksi

Mielestäni tässäkin ”Staregian inhimillistämisessä” on kuitenkin hyvinkin pitkälti kyse yrityskulttuurista, sillä uskon, että pelkällä strategian luomisella ei saada toimivaa kokonaisuutta. Strategia kun ei itsessään tee missään yrityksessä mitään, vaan ihmiset. Jos yritykseen saadaan luotua osallistuttava sekä merkityksellinen yrityskulttuuri, kulkeutuu strategian luominenkin niiden arvojen pohjalta.

Strategiasta on herännyt varsinkin akatemian aikana hyvin paljon erilaisia mielipiteitä ja se onkin ollut melkoista vuoristorataa. Välillä olen aivan valmis nakkaamaan kaikki hienot strategia miettimiset roskakoriin, kun taas joissakin tapauksissa koen, että se on erittäin tärkeää.

Uskon kuitenkin, että nykypäivänä yritykset ovat heräämässä näihin kirjassa puhuttuihin asioihin ja mielestäni ne luovat tulevaisuuden työelämästä paremman meille jokaiselle.