Meillä kaikilla on oma kokemuksemme ilmastosta, jossa elämme. Lämpimän ja lumettoman talven jälkeen uskomme, että ilmastonmuutos on täällä ja näkyvissä. Sen sijaan luminen talvi kertoo, ettei ilmastonmuutosta taida ollakaan. Sateinen ja kolea kesä voi saada epäilemään meteorologien skenaarioita puhumattakaan pettymisestä itse Ilmatieteen laitokseen ja sen sääennusteisiin. Samoin useimmilla meistä on oma mielipiteemme ilmastonmuutoksesta: onko se totta vai viherpiipertäjien haihattelua. Ennen koronapandemiaa ilmastonmuutos oli Suomessa ennennäkemättömästi mediassa esillä. Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitusten tavoitetta tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä on sanottu maailman kunnianhimoisimmaksi. Hiilineutraliteetti tarkoittaa päästöjen ja nielujen tasapainoa. Jos vaikkapa lentoliikenteen ja raskaiden ajoneuvojen liikkuminen öljypohjaisilla polttoaineilla jatkuisi, niitä vastaavat hiilen poistot ilmakehästä tulisi toteuttaa metsittämisen tai muun maankäytön avulla. Intressi ryhtyä rivakoihin toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tuottanut monenlaisia ehdotuksia julkiseen keskusteluun. Aiemmin Suomessa keskusteltiin ilmastonmuutoksen todenperäisyydestä asetelmalla tutkija-skeptikko. Tämä formaatti on onneksi jäänyt historiaan, mutta viisari on saattanut heilahtaa toiseen äärilaitaan. Viime aikoina ilmatilaa ovat hallinneet ruokavalion muutokset, metsien taloudellisen hyödyntämisen vähentäminen ja lentomatkustamisen lopettaminen parhaina keinoina ilmasto-ongelman ratkaisemiseksi. Joku puhuu jo ilmastofanaatikoista oikean opin lipunkantajina ja kanssaihmisten elämän ohjeistajina. Kotimaisessa ilmastokeskustelussa on useimmista muista maista poikkeavia sävyjä.

Asioiden mittasuhteiden ymmärtäminen on tärkeää valittaessa keinoja ongelman selättämiseksi. Jotkut kanssaihmiset saattavat rajoittaa elämäänsä tarpeettomasti ilmastonmuutoksen nimissä. Asiasta tulee uusi taakka muiden kuormien lisäksi. Näin voi käydä vaikkapa hyvään ja vastuulliseen elämään pyrkiville pienten lasten äideille. Paperipussin käyttäminen muovipussin sijaan voi tuoda hyvän mielen, mutta sen ilmastovaikutus on mitätön. Tikun nokassa ollut lentoliikenne tuottaa 2 % maailman hiilipäästöistä, laivaliikenne 7 % ja maantieliikenne 20–30 %. Tällä hetkellä 90 % maailman hiilidioksidin päästöistä tulee kivihiilen, öljyn ja maakaasun käytöstä. Loppu 10 % tulee metsien hävityksestä etenkin tropiikissa. Ilmastonmuutosta kannattaa ehdottomasti torjua planeettamme hyvinvoinnin turvaamiseksi tuleviksi vuosisadoiksi. Mutta keinot kannattaa valita huolellisesti ja harkiten. Ilman puuttumista ydinkysymykseen eli fossiilisen energian käyttöön jäävät tulokset näpertelyksi. Pahimmassa tapauksessa huonosti valitut keinot eivät johda toivottuun tulokseen ja päätökset tehneet poliitikot saavat kansan vihat niskaansa. Demokraattisissa maissa keinojen pitää olla kansalaisten hyväksyttävissä, mutta myös vaikuttavia. Ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire. Mitä pidempään viivyttelemme, sitä huonommaksi ilmaston tila kehittyy. Samalla torjunnan ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannukset nousevat. Ei silti ole realistista odottaa, että kaikki tapahtuu tänä tai ensi vuonna. Osa maailman maista on edennyt ilmastotoimissaan hitaasti tai ollut vastahankaisia ratkaisemaan ongelmaa. Jos haluamme saavuttaa Pariisin sopimuksen kahden asteen tavoitteen, meillä on noin 25 vuotta aikaa kääntää maailman ilmastopäästöt lasku-uralle. Päästöjen ja hiilinielujen pitäisi olla tasapainossa 2070-luvulla. Jos taas tavoitteena on erittäin kunnianhimoinen puolitoista astetta, maailman päästöjen pitäisi vähetä jo viiden vuoden päästä. Tällöin hiilineutraliteetti pitäisi saavuttaa jo vuoteen 2050 mennessä. Vaikka ongelma on yhä polttavampi, realismi on hyvä pitää mielessä. Ongelma ratkaistaan pääosin yritysten ja kuluttajien varoilla. Hallitusten on luotava investoinneille kelvolliset raamit. Halu torjua ongelmaa on selvässä kasvussa investoijien ja yritysten kentässä, mutta tarvitaan myös malttia. Muutos on tehtävissä, mutta emme sulje uutta voimalaa huomenna emmekä romuta autoamme. Sen sijaan seuraavan voimalan ja seuraavan auton pitää olla ilmastomyönteinen. Hyvä uutinen on, että sekä tekniset että taloudelliset keinot Pariisin sopimuksen rajoissa pysymiseen ovat olemassa. Tieteen faktojen kieltäminen on muuttumassa katoavaksi kansanperinteeksi. EU:n suunniteltu Green Deal tavoittelee alueen hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Hiljattain myös Kiina, Japani ja Etelä-Korea ovat ilmoittaneet pyrkivänsä hiilineutraaleiksi vuosien 2050–2060 tienoilla, ja samoin USA:n uusi presidentti Biden on ilmoittanut tavoittelevansa maansa hiilineutraaliutta 2050. Halu ratkaista ongelma on suurin koskaan sekä kansalaisten, yritysten että investoijien parissa. On toiminnan aika.

Itse koen nykyään ajoittain suurtakin ilmastoahdistusta. Ahdistuksesta huolimatta on äärimmäisen vaikea ryhtyä konkreettisiin tekoihin ilmaston pelastamiseksi. Luulen se johtuvan juurikin siitä, että on hyvin vaikeaa ymmärtää mitkä teot ovat oikeasti merkittäviä ilmaston kannalta. Voi olla, että kiillotan vain omaa sädekehääni tällä, mutta alkuvuodesta tein kaksi muutosta elämääni ilmaston takia. Ensimmäisenä aloitin pääsääntöisesti kasvisruokavalion. Syön lihaa vieläkin, mutta vain silloin kuin muuta ruokaa ei ole tarjolla (esim. vieraillessani vanhempieni luona olen pari kertaa joutunut lihaa syömään). Toisena tekona olen alkanut kulkemaan akatemialla kävellen autoilun sijasta. Näin ollen ajan noin 30 kilometriä vähemmän viikottain. En taaskaan tiedä onko tällä oikeasti vaikutusta mihinkään, mutta ainakin saan itse enemmän liikuntaa ja bensaa säästyy. Toivottavasti myös ilmasto kiittää edes vähäisen.

Uskoni teknologiaan on erittäin suuri, ja tiedän sen olevan suurin ratkaisu ilmastonmuutokseen. Aurinkoenergian ja akkuteknologian kehitys on huimassa nousussa. Uskon, että jo muutamien vuosien päästä onnistumme vähentämään päästöjä huimasti näiden kahden tuotteen avulla.