Ikigai – Syy pitkään ikään ja ainaiseen onneen?

Olen huomannut sen, että ratkaisu omiin mietteisiin ei yleensä löydy tutusta ja turvallisesti ympäristöstä, vaan pitää mennä kauemmas nähdäkseen lähelle. Niinpä päätin lukea tämän Francesc Miralles & Héctor Garcian kirjoittama japanilaista Ikigaita käsittelevän kirjan. Aihe on sellainen, että kirjaa aloittaessa itselläni ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja Ikigaista ja koko aihealueesta, vaan ennemminkin en yhtään enää ihmettele, miksi Japanin Okinawassa olevilla elinikä on kaikista suurin koko maailmassa. Myöskin ihan uusista elämäntavoista, arvoista ja uskomuksista saa valtaisasti uusia näkökulmia omille asioille ja pohdinnoille.

Mikä on sellainen työ, että se saa minut unohtamaan maalliset murheet ja aika menisi siivillä. Mistä sellaisen löydän? Tiimiakatemian toimintamallit saa päivittäin itseni näiden kysymysten äärelle. Ikigaissa kyse on siitä, että elää intohimonsta parissa, tekee sitä mikä tekee itsensä onnelliseksi ja missä kokee olevansa hyvä. Vaikka muiden auttamisen ilo voi olla oma Ikigai.

Oma Ikigai

Suuren suuri intohimo jotain asiaa kohtaan ja sen tekeminen työksi. Siinäpä omaan elämään pieni haaste. Se, että löytää oman Ikigain, eli elämälleen merkityksen ei meinaa, että sinun pitäisi olla mestari jo jossain. Enemmänkin sitä, että seuraat omia mielenkiinnon kohteita ja kasvata omaa osaamista intohimosi parissa, josta jossain kohtaan voi tulla myös työnkuva. Japanissa puhutaan, että oman Ikigain löytäessä ei tule eläkkeelle jääminen mieleenkään, koska työ on itselleen niin lähellä sydäntä. Mistä sitten tällaisen löytää? 

Huomaan, että olen alkanut jo rakentamaan omaa elämää siihen suuntaan, että sen oman Ikigain ja onnen löytäminen selkeytyisi. Olen luopunut menneen syksyn aikana lähes kokonaan kaikista päihteistä. Sallin itselleni yhden ruokaoluen kerran kahdessa kuukaudessa perheeni kanssa syödessäni, mutta olen huomannut, etten tarvitse välttämättä sitäkään. Oloni on ollut todella kevyt sen suhteen, etten enää mieti sitä jäänkö ulkopuoliseksi, kun en ravaa opiskelijajuhlissa päättömästi ja ryyppää bussimatkoja Turkuun ystävieni kanssa risteilylle mentäessä. Oikeastaan elämäni laatu on parantunut ja paljon siitä lähtien, kun olen vahvistanut omaa arvomaailmaa ja pitänyt asioista kiinni sen takia, että itse koen asiat paremmaksi tällä tyylillä tehtynä. Mutta miten löydän sen oman elämäntyön ja intohimon? 

Johtamiseen selkeät tavoitteet

Huomasin kirjassa joitain samastuttavia kohtia liittyen johtamiseen. Monesti koen, ettei minulla ole tiimissä tai projektissa minkäänlaista roolia ja se aiheuttaa turhautumisen tunnetta. Monet työntekijät erilaisissa projekteissa tuntuu kokevan samaa, jos johtaja ei ole muistanut laatia roolia, vastuuta ja päämäärää tietyille rooleille. Jo itse päämäärän laatiminen auttaa roolittamisessa paljon, koska silloin jokainen voi laatia toimintatavat mieleiseksi, jotta pääsee sinne päämäärään. Tämän aion ehdottomasti viedä käytäntöön akatemialla seuraavassa projektissa. Mitään ei tehdä ennen selkeää päämäärää ja niiden vastuualueita ja hoitajia. Kuitenkin rooleissa ja päämäärässä pitää huolehtia, ettei se mene pakkosuorittamisen ja ahdistuksen puolelle. Flow tilalle pitää antaa tilaa ja ohjastaa kevyin ohjin itseään kohti päämäärää. Väkisin puskeminen ja epäselkeä tavoite saa tekijänsä ja itsensä vain ahdistumaan projektista ja tekemisistään. 

Flow tila on tärkeä jokaisessa asiassa mitä on tekemässä. Treeneissä hyvässä dialogissa on hyvä flow ja sitä ei passaa häiritä ja katkaista, kuten vaikka jonkun ryntääminen treenitilaan yleensä aiheuttaa. Flow-tila on tärkeä ylläpitää kaikessa mitä tekee. Ei pidä antaa tietokoneiden, pilpattavien puhelimien ja melun häiritä, vaan sulkea ylimääräiset laitteet ja saada keskittyminen kokonaan siihen mitä tekee. Se on aksulla jaksoittain hieman vaikeaa, koska täysin hiljaista työtilaa siellä ei ole. Myöskin uutena itselleni tuli se, että hyvää Flowta et tavoita multitaskaamalla montaa asiaa samaan aikaan. Siitäpä tulee itselleni seuraava haaste työ- ja akatemiaelämässä.

Resielienssi

Asia, jota valitettavasti ei kukaan voi välttää elämässä on vastoinkäymiset ja ikävät uutiset. Se miten me niitä käsitellään ja kuinka nopeasti palaudumme, on taas asia, jota voimme kehittää itsessämme. On totta, että nuoruuden kokemuksilla on vahva vaikutus aikuisiällä siihen, miten kohtaat ja käsittelet vastoinkäymiset ja ikävät uutiset. Vahvan resilienssitason omaava on muutoskyvykäs ja osaa puskea asioita eteenpäin optimistisellä ja positiivisellä asenteella. Se vaatii sisukkuutta ja sitkeyttä pitää asiat raiteillaan ja mennä kohti omaa tavoitetta.

Miten sitten voimme kehittää itseämme tuleviin vastoinkäymisiin ja negatiivisiin asioihin? Se missä elämme nyt, on asia mihin voimme vain vaikuttaa. Pitäisi oppia elämään tässä hetkessä ja huomata muuttuvat asiat ympäristössämme. Myös oppimalla hyväksymään se, ettei mikään tässä maailmassa ole pysyvää ja joskus menetämme meille rakkaat ihmiset ja lemmikit. Emme myöskään loppujen lopuksi omista mitään. Kyllä maallinenkin mammona meiltä loppu viimein häviää ja viedään pois. Ei kuitenkaan tällaisista asioista pidä vaipua synkkyyteen, vaan oppia sitä kautta nauttimaan niistä asioista hetkessä, missä olemme. Myös kun nuo asiat muistuttaa mieleen menetyksen hetkellä, saa asialle eri näkökulman.

Tämä japanilainen sananlasku oli minusta mahtava:

Vaikka kaatuisit seitsemän kertaa, nouse ylös kahdeksan kertaa.