Minua pyydettiin lukemaan tämä kirja, että osaisin vähän paremmin ymmärtää myös muita ihmisiä. Kyseinen kirjahan on ollut huippusuosittu, mutta se on kerännyt myös valtavasti negatiivista palautetta. Sitä pidetään humpuukina. Myönnän, että onhan koko kirja kunnon huuhaa humanismia, mutta saattaa tuossa olla jotain pointtiakin. Varsinkin siitä näkökulmasta, että tykkään analysoida ja tarkkailla jatkuvasti ympärillä oleviani ihmisiä ja tehdä heistä johtopäätöksiä havaintoihini perustuen. Näen tietynasteisen ihmisen lukemisen erittäin kätevänä myyntiä harjoittaessani. Toki pienellä nopealla analyysillä uudesta tuttavuudesta, voi saada näin siviilissäkin hauskoja kahvipöytäkeskusteluja. Kunhan muistaa tuoda omat johtopäätökset sivistyneesti esille.

Mitä opin punaisesta ihmisestä?

Punainen on kuin tulta ja tappuraa. Hänellä on vahvat mielipiteet ja kaikki pitää tapahtua nopeasti. Hän on röyhkeän jyräävä ja ei ole valmis kuuntelemaan muiden mielipiteitä. Kaikki toiminta perustuu suorittavaan tapaan päästä omaan tavoitteeseensa…ja nimenomaan mahdollisimman nopeasti keinoja kaihtamatta. Punaiselle ihmiselle päämäärän saavuttaminen on tärkein. Sillä ei ole väliä miten sinne päästään.

Punainen ihminen on sinällään haastava yhteistyökumppani, sillä hän on niin egoistinen. Hän on se perinteinen ”minä minä -tyyppi”. Mikäli päämäärä ei motivoi punaista, hän ei laita sen eteen tikkuakaan ristiin. He eivät voi myöskään ymmärtää sitä, kuinka asioiden tekemisessä voi mennä niin mahdottoman kauan.

Punaisissa on kuitenkin erittäin paljon hyvääkin, sillä he ovat ehkä kaikkein kovimpia työntekijöitä. He tekevät nopeita ratkaisuja ja korjaavat niitä sitten matkan varrella tarpeen mukaan. Tällainen nopea päätöksenteko vie useimmiten projektia erittäin tehokkaasti eteenpäin. Punainen ihminen myös pystyy tuomaan näkemyksensä niin vakuuttavasti ilmi, että sitä on helppo tukea. Ei oikeastaan ole edes merkitystä, onko näkemyksissä pieniä puutteita, kunhan esittäjä vain uskoo kokonaisuuden olevan toimiva. Ja punainenhan uskoo.

Punaista ihmistä ei ole helppo käsitellä. He tulistuvat nopeasti ja palautteen antaminen heille on usein erityisen vaikeaa. He kun eivät ota palautetta kuuleviin korviinsa. palautetta antaessa punaiselle ihmiselle, sinun kannattaakin siis henkisesti varautua hänen puoleltaan tulevaan lähes huudolta kuulostavaan vastapalautteeseen. Tätä ei saisi kuitenkaan säikähtää, sillä tämä on punaisen tapa toimia. Sinun ei tulisi lähteä missään nimessä räyhäämään hänelle vastaan, vaan pikemminkin aluksi kuunnella ja punaisen rauhoituttua jatkaa omaa asiaasi.

Punaisen ihmisen kanssa toimii parhaiten toinen punainen tai keltainen ihminen. Myös sinisen ja punaisen ihmisen yhteistyö voi olla erittäinkin onnistunut. Vihreän kanssa punaisen on kuitenkin vaikea onnistua tekemään hyvää yhteistyötä, sillä vihreä on punaisen mielestä aivan liian laiska.

Mitä opin keltaisesta ihmisestä?

Keltaisen ihmisen tunnistaa helposti heidän innostuksestaan kokeilla aina uusia juttuja. He ovat myöskin kaveripiirissä niitä eniten äänessä olevia henkilöitä, joilta varmasti löytyy takataskustaan tarina jos toinenkin. Ja kaikki nämä tarinat liittyvät häneen itseensä, onhan keltainen punaisen tapaan erittäin itsekeskeinen ihminen. Tämä jatkuva tarve olla huomion keskipisteenä saattaa tuntua muista pidemmän päälle raskaalta, vaikka tarinat saisivatkin koko seurueen purskahtelemaan yhtäjaksoiseen nauruun.

Keltainen on punaisen tapaan ihminen, joka ei kuuntele toisen mielipidettä. Punainen tyrmää toisen mielipiteen, mutta keltainen puolestaan osoittaa ymmärtävänsä, mutta todellisuudessa kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Keltaiselle ihmiselle on ehkä haastavinta antaa palautetta, joka varmasti menisi perille. Hänhän esittää aina vahvasti sen menneen perille, mutta todellisuus on usein aivan muuta. Yksi tapa varmistaa palautteen perille meneminen on yksinkertaisesti pyytämällä keltaista toistamaan palaute ja sen jälkeen korjaamaan virheellinen ajattelu kertomalla palaute uudelleen. Koska keltainen ihminen on kuitenkin niin minäkeskeinen, sinun ei kannata olettaa muutoksen tapahtuvan ensimmäisen palautteen jälkeen.

Keltaisessa on kuitenkin myös erittäin paljon hyviä puolia. Keltainen ihminen on erityisen innovatiivinen henkilö, joka osaa ajatella lennokkaasti myös laatikon ulkopuolelta. Hänen on vaikea saada paketoitua mitään valmiiksi, mutta ideoita keltaiselta ihmiseltä löytyy muidenkin edestä. Lisäksi keltaisilla ihmisillä on paljon positiivista energiaa sysätäkseen asioita rullaamaan. Hehän ovat alussa aina todella innoissaan mukana tekemässä oikeastaan mitä tahansa kunhan oma idea saisi tuulta alleen myös muiden mielissä.

Keltaisen ihmisen kanssa töitä tekee parhaiten toinen keltainen tai sitten punainen henkilö. Molemmat heistä arvostavat nopeaa toimintaa ilman turhia nysväilyjä. Keltainen ja vihreäkin tulevat hyvin juttuun, sillä vihreälle on tavanomaista halu miellyttää muita. Ja keltainen kun rakastaa huomion keskipisteenä olemista, niin hän osaa arvostaa henkilöitä, jotka antavat keltaiselle niin paljon tilaa kuin tarve vaatii. Keltaisen ja sinisen yhteistyö on kaikista haastavinta toteuttaa, sillä sininen ei voi sietää keltaisen räiskyvyyttä ja tahdittomuutta.

Mitä opin vihreästä ihmisestä?

Vihreä ihminen on kaikkien kaveri. Hän ei halua koskaan ajautua konflikteihin ja pyrkii pitämään seesteisen ilmapiirin loppuun saakka. Vihreä ihminen on rauhallinen puurtaja, joka tekee hänelle annetut tehtävät määräpäivään mennessä. Eihän hän tahdo joutua mahdolliseen konfliktiin tehtävän suorittamatta jättämisestä. Vihreälle tyypille on kuitenkin ominaista oma-aloitteellisuuden puuttuminen, joten kaikki suoritettavat tehtävät tulee olla erittäin tarkasti jo valmiiksi organisoituja sekä aikataulutettuja. Mikäli vihreälle ihmiselle annettavat ohjeet eivät ole tarpeeksi selkeät, vihreä ihminen muuttuu täysin passiiviseksi. Hän kysyy lisäohjeita vasta sen jälkeen, kun joku ensimmäisen kerran muistuttaa häntä lähestyvästä deadlinesta. Ja tässä kohtaa onkin jo usein turhan myöhäistä, sillä vihreä ihminen ei siedä liian nopeaa aikataulua, vaan haluaa paneutua tehtäväänsä oman aikataulun mukaan. Voit siis olla lähes varma, että epäselvän tehtävänannon annettuasi vihreä tyyppi ei tule ehtimään deadlineen. Hänellä on lisäksi syy vedota passiivisuuteensa liian huonolla ja epäselvällä ohjeistuksella. Vihreää ihmistä pidetäänkin erittäin mukavuudenhaluisena ehkä jopa laiskana ihmisenä, joka pyrkii tekemään niin vähän kuin vain on mahdollista.

Vihreä tyyppi tulee parhaiten toimeen joko toisen vihreän tai sinisen kanssa. Isona ongelmana heidän yhteistyössä on kuitenkin se, että siitä ei tule koskaan valmista. Molemmat osapuolet kyllä nauttivat tekemisestä, mutta tuloksen valmistumista joudutaan odottamaan todella kauan. Kannattaa siis vahvasti harkita, kannattaako vihreää ja sinistä ihmistä laittaa ainakaan kahdestaan työskentelemään. Vihreä toimii kuitenkin jo edellä kerrotusti hyvin myös keltaisen ihmisen kanssa. Keltainen ihminen laittaa vauhtia koneeseen ja vihreä puolestaan seuraa orjallisesti mukana. Kunhan keltainen tyyppi osaa huomioida vihreän tarpeet täsmällisiin ohjeisiin sekä jatkuvaan seurantaan, heidän yhteistyöstään voi koitua paljon hyvää. Punaista ja vihreää ei ole ehkä niin suotavaa laittaa kaksistaan tekemään töitä. Se olisi oikeastaan sama kuin antaisit työn vain punaiselle ja palkkaisit hänelle sihteerin. Punainen on niin määrätietoinen suunnasta mihin mennään, että vihreä henkilö ei pysty tuomaan toimintaan enää mitään uutta. Näin ollen hän ottaa mielellään kirjaajan roolin…pääseehän hän samalla mahdollisimman helpolla.

Mitä opin sinisestä ihmisestä?

Sininen ihminen tarvitsee todella paljon aikaa sekä faktatietoa. Sinisellä ihmisellä kaikki pitää olla järjestelmällistä sekä tarkasti aikataulutettua. Sininen ihminen ei voi sietää epämääräisiä suuntaviivoja, vaan hän vaatii perusteltua tilastollista faktaa ajatusten tueksi. Tätä faktaa hän saattaa tarvita aivan uskomattomiakin määriä, eikä siltikään osaa tehdä päätöksiä sen pohjalta. Siniselle tyypille tärkeintä on, että jokainen mahdollinen epäkohta on varmasti otettu huomioon sekä varasuunnitelmia on tehty jokaisen mahdollisen ongelmatilanteen varalle.

Sininen tyyppi on ehdottoman hyvä henkilö tarkastelemaan asioita monesta eri näkökulmasta, onhan hän luontainen ajattelija. Sininen on monesti erittäin suorasanainen henkilö, joten yhtäkkiä yleisesti hiljaisen ihmisen todella töksähtävä kommentti voikin säikäyttää jotkut. Sininen ei kuitenkaan tarkoita mitään pahaa, hän vain tuo asiat ilmi lähes yhtä suoraan kuin punainen ihminen. Sininen ei kuitenkaan lauo ajatuksiaan ilmoille yhtä terhakkaasti kuin punainen. Sininen saattaa tarkkailla pitkäänkin kehittyvää keskustelua ja vasta useiden minuuttien jälkeen liittyä mukaan sanomalla oman suoran mielipiteensä yleisesti hiljentäen kaikki muut. Sininen osaa perustella oman mielipiteensä faktapohjaisesti, joten heidän mielipidettään on todella vaikea kyseenalaistaa. Siniselle on kuitenkin erittäin tyypillistä se, että he eivät kerro näkemyksiään, mikäli heiltä ei sitä suoraan kysytä. Siniseltä henkilöltä kannattaakin usein kysyä suoraan kohdistetusti hänen mielipidettään. Tällöin saatatte päästä todella paljon vähemmällä vaivalla, sillä yleensä juuri sinisellä on looginen, jokaisen muuttujan huomioiva ratkaisu.

Kuten onkin käynyt jo ilmi, sininen tulee toimeen hyvin vihreän henkilön kanssa, jolloin sininen ottaa yleisimmin vetovastuun. Sinisen ihmisen ainainen tarve lisäfaktoille kuitenkin hidastaa tekemistä niin paljon, ettei nopean aikataulun projekteja ole kannattavaa toteuttaa kyseisellä kokoonpanolla. Punaisen kanssa tämä olisi kuitenkin erittäin helppo toteuttaa. Kumpaakaan osapuolta ei haittaa toistensa töksäyttelevät sanomiset, joten työilmapiiri pysyy hyvänä. Lisäksi punainen ihminen osaa arvostaa sinisen rationaalista ajattelua ja ongelmakohtien esiin tuomista, jotka punaisen on helppo lennosta korjata. Tässä kokoonpanossa molempien käyttäessä omia väreilleen tunnusomaisia piirteitä, voidaan luoda menestyviäkin, tehokkaasti eteneviä projekteja, joissa on huomioitu kaikki haasteellisimmatkin muuttujat.

Loppukaneetti

Useimmat ihmiset ovat sekoituksia kahdesta tai kolmesta väristä, mutta heistä pystyy kuitenkin huomaamaan sen johtavan värin. Itse aloin kirjan luettuani heti luokittelemaan oman tiimini jäseniä väreihin ja mietin, minkälaisia hyvin toimivia projektitiimejä heistä voisi rakentaa. Tällä hetkellä meidän tiimimme vihreät ja siniset henkilöt menevät helposti yhteen projektitiimiin sekä punaiset ja keltaiset toiseen. Tässä käy se vahinko, että toisilla tekeminen on todella passiivista, kun taas toisilla uusia ideoita pursuaa joka välistä, eivätkä he enää pysty keskittymään yhteen asiaan.

Olisi hauska kokeilla ideaa projektitiimin vastuiden jakamisesta projektin edetessä siten, että jokaista henkilöä käytettäisiin projektissa vain heille ihanteellisen ajan. Aluksi keltainen henkilö heittäisi jonkun villin idean, jonka ongelmakohtia ja toteuttamiskelpoisuutta sininen pohtisi punaisen kanssa. Kun idea näyttäytyy toteutuskelpoiseksi punainen ottaa johtovastuun ja tekee sinisen henkilön kanssa projektin aikataulutuksen. Tämän jälkeen punainen antaa selkeät ohjeet vihreälle henkilölle deadlinen kanssa, joka alkaa tehdä manuaalista toteutusta. Sininen toimii tällöin jonkin asteen takapiruna ja pohtii vielä tulevia mahdollisia epäkohtia, jotka hän tuo taas keltaiselle henkilölle. Keltainen henkilö ideoi näihin ratkaisun, jonka jälkeen punainen laatii vihreälle selkeän ohjeen toteuttamiseen. Punainen pitää huolen projektin tehokkaasta etenemisestä, sininen ongelmakohtien esille tuomisista, keltainen ideoinnista ja vihreä suorittavasta työstä. Olisiko tässä ratkaisu siihen, että projekteja saataisiin vietyä tehokkaasti eteenpäin ilman sitä, että kenellekään projektin jäsenistä tulee tarpeetonta kuormaa sellaisista asioista joissa he eivät ole värityyppien mukaan parhaimmillaan?