Olen viherkeltainen. On minussa vähän punaistakin. Ehkä myös hieman sinistä ajoittain. Thomas Eriksonin kirjaa Idiootit ympärilläni lukiessani pyrin peilaamaan lukemaani suoraan itseeni. Löysin helposti samaistuttavia kohtia niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Löysin myös paljon kohtia, joista en ollut samaa mieltä. Sen ainakin tiedän, ettei mikään väri yksinään kuvasta minua.

Eriksonin käyttämä DISA-menetelmä onkin vain yksi monista työkaluista, joiden avulla voi opetella ymmärtämään itseään ja muita paremmin. Se ei tietenkään ole kaiken kattava tai yksinään täysin todenmukainen, mutta toimii suuntaa antavana työkaluna ihmisten tulkinnassa. Tässä menetelmässä ihmistyypit jaetaan neljään eri väriin:

• Punainen: hallitseva, kunnianhimoinen, kilpailuhenkinen, suora, kärsimätön, itsepäinen, tehokas, töykeä, ekstrovertti, tehtävä- ja asiakeskeinen.
• Keltainen: innostava, verbaalinen, avoin, positiivinen, luova, tunteellinen, spontaani, itsekäs, epäjärjestelmällinen, ekstrovertti, ihmissuhdekeskeinen.
• Vihreä: vakaa, kärsivällinen, huomioonottava, hillitty, ystävällinen, kuuntelija, suorittava, auttavainen, varovainen, lojaali, epävarma, itsepäinen, introvertti, ihmissuhdekeskeinen.
• Sininen: analyyttinen, järjestelmällinen, tarkka, looginen, etäinen, perfektionisti, suunnitelmallinen, tarkkaileva, varovainen, introvertti, tehtävä- ja asiakeskeinen.

Punainen käyttäytymismalli

on hyvin ripeä ja dynaaminen. Punaiset tyypit asettavat itselleen vaativia tavoitteita ja uskovat minkä vain olevan saavutettavissa, jos vain tekee tarpeeksi töitä. He ovat päämäärätietoisia ja ulospäinsuunatutuneita sekä kilpailuhenkisiä. He tekevät päätöksiä nopeasti ja nauttivat haasteista. Punaisen käyttäytymismallin omaavat henkilöt ovat usein johtotehtävissä. Punaiset tyypit sanovat asiat hyvin suoraan, he eivät kiertele ja kaartele. He kertovat mielipiteensä rehellisesti. Heille nopea on sama asia kuin hyvä. Punaisilla tyypeillä on hyvin voimakas ego, eivätkä he välitä muiden mielipiteistä.

Keltainen käyttäytymismalli

on hyvin aurinkoinen ja sosiaalinen. Keltaiset tyypit ovat usein äänessä ja pitävät muiden viihdyttämisestä. He saavat usein muut hyvälle tuulelle, mutta voivat myös olla hyvinkin rasittavia jatkuvan länkytyksensä kanssa. Keltaiset tyypit tekevät punaisten tyyppien tapaan nopeita päätöksiä, tosin hyvin tunnepohjaisesti. He ovat hyvin ihmisläheisiä henkilöitä ja keskittyvät usein luomaan kontakteja. Keltaiset tyypit ovat ulospäinsuuntautuneita ja hyviä suostuttelemaan. He innostuvat ja ihastuvat helposti ja ovat äärimmäisen positiivisia. Heillä on punaisten tyyppien tapaan valtavasti energiaa ja lähes kaikki on heistä mielenkiintoista. Keltaiset tyypit ovat luovia ja ajattelevat usein laatikon ulkopuolelta.

Vihreä käyttäytymismalli

on kaikista yleisin. Vihreä tyyppi on oikeastaan kaikkien muiden värien keskiarvo, he ovat muita värejä tasapainoisempia. He ottavat asiat huomattavasti rauhallisemmin, kuin punaiset ja keltaiset ja ovat muita värejä passiivisempia. Vihreät tyypit ovat keltaisten tapaan hyvin ihmisläheisiä. Heidän kanssaan on helppo olla, hei eivät vaadi liikoja eivätkä riitele turhasta. He eivät haluaisi loukata ketään, eivätkä pidä konflikteista. He pyrkivät usein sulautumaan joukkoon ja ovat äärimmäisen sallivia muita kohtaan. Vihreät tyypit ovat ystävällisyyden perikuvia ja erittäin taitavia joukkuepelaajia. He ovat erinomaisia kuuntelijoita ja hyvin huomioonottavia.

Sininen käyttäytymismalli

on hyvin analyyttinen ja järjestelmällinen. Sininen tyyppi on ottanut selvää, joka ikisestä yksityiskohdasta. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään tarvetta esitellä ihmisille osaamistaan. Siniset tyypit ovat varovaisia ja turvallisuudenhakuisia. He harvemmin ottavat riskejä, toisin kuin punaiset tyypit. Heille laatu on tärkeää, virheitä ei saa syntyä. He ovat myös erittäin rehellisiä ja osoittavat myös omat virheensä. He toimivat usein loogisesti ja ajattelevat rationaalisesti. He ovat introvertteja, rauhallisia ja tasapainoisia.

Kuten alussa mainitsin, itse olen viherkeltainen. Eniten minussa on vihreää. Olen ystävällinen, rauhallinen, hyvin ihmisläheinen, en pidä konflikteista ja minusta on välillä ehkä hankala saada mielipiteitä irti, jos en koe asiaa itselleni omaksi tai tärkeäksi. Oikeastaan koko vihreä kuvaus sopii minuun muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Esimerkiksi en ole mitenkään muutosvastainen, kuten vihreitä kirjassa kuvailtiin. En ole myöskään introvertti enkä jatkuvasti yhtä tasainen. Tästä päästään keltaisiin piirteisiini. Olen hyvin innostuva ja sopivan seuran sattuessa myös hyvin puhelias. Toimin usein hyvinkin vaistonvaraisesti ja teen nopeita päätöksiä. Ryhdyn toisinaan hyvinkin vikkelästi tuumasta toimeen ja saan asioita hoidettua. Toteutan äkkinäisiä päähänpistoja sekä olen enemmän ulospäinsuuntautunut, kuin sisäänpäin. Saan paljon energiaa ympärilläni olevista ihmisistä.

Aluksi ajattelin, että olen punainen, ennen kuin luin muiden värien profiilit. Olen toisinaan hyvin päämäärätietoinen ja napakka, sekä teen paljon. Pidemmälle lukiessani huomasin kuitenkin, etten ehkä kuitenkaan ole pääväriltäni punainen. Minussa saattaa olla pieniä punaisia vivahteita, mutta hyvin vähän loppuen lopuksi. Sinistä minussa on tuskin yhtään. En useinkaan jaksa perehtyä asioihin niin tarkasti, enkä koe olevani analyyttinen. Toisinaan ehkä koitan toteuttaa sinisten tyyppien järjestelmällisyyttä kotona ja koulutehtävissä, mutta järjestys ei kestä kauaa. Oikeastaan tasan niin kauan, kuin inspiraatio siihen riittää. Pieniä sinisiäkin hetkiä siis on, mutta hyvin vähän.

Koen vihreän ja keltaisen olevan hyvin tasapainossa itsessäni. Pieniä punaisia vivahteita löytyy silloin tällöin. Vihreä on ehkä dominoivampi väri, mutta ei kuitenkaan yksin hallitseva. Molemmat värit, vihreä sekä keltainen, täydentävät ja korvaavat toisiaan tietyissä osa-alueissa. Vaikka juttelen paljon, en kuitenkaan ole puhtaan keltaisen tavoin se, joka on aina äänessä. Esimerkiksi tässä vihreä kaventaa hieman keltaisia piirteitäni. Ja sama toisin päin, en ole niin sisäänpäin suuntautunut ja pohdiskelija, kuin puhdas vihreä. Tässä taas keltainen tasoittaa peliä.

Löydän tiimistämme kaikkien värien ja väriyhdistelmien edustajia. Kuten kirjassakin mainittiin ja annettiin esimerkki, on tärkeää, että kaikkia värejä löytyy. Ryhmä ei toimi, jos se koostuu pelkästään yhdestä tai kahdesta väristä. Jokainen tuo oman osansa ryhmätoimintaan ja se tekee ryhmästä rikkaan. Tällä työkalulla osaan ehkä entistä paremmin asettua muiden asemaan ja sitä kautta lisätä ymmärrystäni muiden tiimiläisteni näkökulmista ja asenteista. Ja tätä kautta taas välttää turhia konflikteja sekä mielipahaa.

Huomaan erilaisten persoonallisuustestien välillä yhtäläisyyksiä. Tässä DISA-mallissa persoonallisuudet on jaettu neljään eri kategoriaan värien perusteella. Näistä kategorioista on silti hahmotettavissa ihmissuhdekeskeisiä piirteitä, tehtävä- ja asiakeskeisiä piirteitä, ekstroverttejä sekä introvertteja. Löysin itse yhtäläisyyksiä esimerkiksi Belbi-tiimitestin kanssa. Siinä on jaettu persoonat toimintaorientoituneisiin, ihmisiorientoituneisiin sekä ajatteluorientoituneisiin. Näiden alla on toki enemmän ominaisuuksia, joihin luokitella persoonia tarkemmin. Itselläni kolme vahvinta on shaper, teamworker sekä implementer. Kolmas persoonallisuustyökalu, johon olen tutustunut, on 16 persoonallisuutta -testi. Siinäkin persoonallisuudet on jaettu neljään eri kategoriaan: analyytikot, diplomaatit, vartijat ja löytöretkeilijät. Jokaisen näiden alla on neljä eri persoonallisuustyyppiä. Itse olen saanut vaihtelevasti tulokseksi viihdyttäjän ESFP-A/ESFP-T tai konsulin ESFJ-A/ESFJ-T.

Ainakin omasta mielestäni tulokseni kaikista kolmesta eri työkalusta ovat harmoniassa keskenään ja löydän helposti yhtäläisyydet. Profiilini on kaikissa lähes samanlainen, hieman eri tavoin vain ilmaistuna. Värien avulla luokittelu on ehkä kaikista yksinkertaisin muistaa ja ymmärtää. Kaksi muuta syventyvät erottelemaan persoonallisuustyyppejä hieman tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin. Neljä väriä ovat helpot muistaa ja ne tuovat kuitenkin selkeästi eri persoonien piirteet esille. Niitä voi helposti lähteä soveltamaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Olen ollut hyvin kiinnostunut ihmisen toiminnasta ja olen aina halunnut oppia ymmärtämään itseäni ja muita paremmin. Miksi toimimme, kuten toimimme, miksi reagoimme asioihin tietyllä tavalla jne. Värimallia on helppo ymmärtää ja sen avulla sain itse ainakin suuntaa antavan käsityksen erilaisista ihmistyypeistä. Vaikkei malli ole täydellinen, ei sen ole tarkoitus ollakaan, se antaa työkaluja asettua muiden asemaan ja sitä kautta ymmärtää kanssaolijoita paremmin. Tätä kautta voi suhtauttaa omaa käyttäytymistään vastapuoleen. Voi ymmärtää, mitä kannattaa ehkä tehdä toisin, jos haluaa saada viestin tehokkaammin perille. Tai voi edesauttaa omaa viestin vastaanottamista, kun ymmärtää lähettäjän lähtökohdat ja näkemykset.