Milleniaalit haluavat työelämältä eri asioita kuin vanhemmat sukupolvet. Nykyään tulevaisuutta mietitään enemmän viihtyvyyden, kehittävää ympäristöä ja merkitystä. Ilkka Halava on puhunut kuinka tulevaisuudessa ihmiset tulevat työskentelemään monissa työpaikoissa yhden sijaan, hänen mukaansa tulevaisuudessa tullaan keräämään erilaista työkokemusta ja työskennellään vain hetki yhdessä työtehtävässä ennen kuin etsitään jo parempaa työpaikkaa mahdollisesti muusta firmasta. Ajatuskin siitä, että viettäisi lopun elämää yhdessä työpaikassa aiheuttaa minulle pahoinvointia. En tiedä mikä ennen vanhaan on ollut ajavatekijä siihen, että on työskennelty samassa työpaikassa 60-vuoden ajan, onko se ollut turvallisuus ja säännöllinen palkka? Pelko tai epävarmuus tuntemattomasta? Tiedonpuute? Mikä ikinä onkaan, olen onnellinen että maailma muuttuu erilaiseksi.

Milleniaalit ovat alkaneet muokata työ elämää, haastaa työelämän käytäntöjä ja luoda työpaikasta kehittävä ja stressitön ympäristöä. Vanha malli työskentelylle ei enää sovellu milleniaaleille, se on vanhentunut. Milleniaalit muutenkin haluavat paljon vapautta ja hyvän tasapainon työelämälle ja vapaa-ajalle. Uskon tämän johtuvan osittain internetistä. Ennenkuin puhutaan netin vaikutuksesta niin koitan päästä ajatuksen tasolla maailmaan ennen internettiä. Jos puhutaan vaikka 50 luvusta… en siis tiiä asiasta mitään ni heitän päästä eli ei ole faktoja… 1950 luvulla tuskin kellään on ollut edessä ajantasalla olevaa informaatiota. Lehteä on voinut lukea, mutta siitä ei ole kuitenkaan saanut kovin suuria määriä tietoa, enemmänkin uutisia nykyisestä maailman tilanteesta. Onko sitten puskaradio toiminut tiedon välittäjänä? Jos on niin se kuulostaa huolestuttavalta. Voin vaan kuvitella miten rikkinäinen puhelin on ollut kun naapurit jakavat viisauksiaan toisilleen. Puskaradion kauttakaan ei tieto ole ihan täysin ajantasalla vaan voi olla vuosia vanhaa, tai jopa valhetta kokonaan. Mistä sitten on saanut fakta tietoa? Kirjoista? Lukemalla kirjoja, on päässyt lähelle tuoretta tietoa asioista, siltikään se ei ole tuoretta. Pelkästään kirjan kirjoittamiseen vaadittavan tiedon kokeminen ja hankkiminen on vienyt vuosia. Tämä tekee jo itsessään kirjan tiedosta vuosia vanhaa. Sitten kirja on pitänyt kirjoittaa joka varmasti on ollut pitkä prosessi kun ei oo ollut tietokoneita? En toki tiiä onko jo kirjoituskoneet ollut keksitty ja yleisessä käytössä mutta joka tapauksessa hidasta. Sitten on pitänyt etsiä vielä kirjalle julkaisija ja painatuttaa kirja ja kun se viimein saapuu kirjastoon tai kirjakauppaan on tieto jo mahdollisesti vuosia vanhaa. Onko edes uutta tietoa pystynyt saamaan tuolloin?

Teknologian yleistyttyä on mahdollista saada tieto käsiin minuuteissa. Kun jotain tapahtuu maailmalla voi sen jakaa tiktokissa muutamassakymmenessä sekunnissa, hyvä materiaali lähtee vielä helposti viraaliksi ja saavuttaa jopa miljoonia käyttäjiä minuuteissa tai tunneissa. Tietoakin on nykyään helpompi löytää, hakuselaimista tuntuu löytyvän lähes loputon määrä artikkeleita ja postauksia mitä erilaisimmista aiheista.

Onko tiedon saamisen ja jakamisen helppous vaikuttanut milleniaalien työmotivaatioon? Varmasti on, sosiaalisenmedian aikakaudella suurin trendi on hehkuttaa omaa paremmuutta ja peittää oma todellisuus. Tällä on suuria vaikutuksia siihen, mitä ihmiset haluavat ja tavoittelevat elämältään. Kun näkee netissä kuinka ihmiset saavuttavat erilaisia työelämän tavoitteita jatkuvasti, kokoajan joku on lomalla tai muutenvain tekemässä jotain hauskaa niin oma elämä voi alkaa tuntua merkityksettömältä. Onko tämä syynä siihen, että milleniaalit etsivät merkityksellistä työtä? Onko merkityksellisen työn haluaminen oman merkityksellisyyden hahmottamista? Onko se vain aivopesua internetistä? En tiedä, mutta joka tapauksessa se vaikuttaa työelämään suuresti. Ihmiset tavoittelevat stressitöntä työtä, onko sellaista edes olemassa? Itsellä käsitys stressittömästä työstä on jokin työ, mitä vain tekee 8 tuntia päivässä 5 päivää viikossa, jotain helppoa ja kun on päivä ohi niin pääsee kotiin. Tämä ei kuitenkaan käy, sillä milleniaalien tavoitteena on päästä työympäristöön, jossa kehitetään yksilöitä jatkuvast, jossa johdetaan tunteita ja ihmisiä, joissa on vapautta muttei kuitenkaan liikaa vastuuta ettei ala stressaamaan, pitää olla tarpeeksi hyvät työsuhde edut jotta motivaatio pysyy tarpeeksi suurena ja jos niin ei käy niin vaihtuu työpaikka toiseen. Onko tavoitteet realistiset? Varmasti joissain työpaikoissa se voikin olla tälläistä ja sellaista milleniaalit tavoittelevatkin.

Koronan vaikutus milleniaalien elämään on ollut suuri. Etätyöskentelyn mahdollistuminen useammassa työpaikassa antaa vapautta. Vapaus tehdä asioita omalta työpöydältä. Ei tarvitse kulkea turhia työmatkoja vaan pystyy keittää kahvin ja aloittaa hommat vaikka heti herättyään.

Vuonna 2018 tehdyn kyselyn mukaan teknologia-alalla työskentelevistä (kysely tehtiin 11500 henkilölle) 57% kokee kärsivänsä burnoutista.

Vastaanvanlainen tutkimus tehtiin lääkäreille vuonna 2019 (15000 henkilölle), heistä burnouttia kärsi 42%.

Vaikea kuvitella että n. joka toinen ihminen kärsii työ burnoutista. Johtuuko tämä liian korkeista tavoitteista mitä työpaikat eivät pysty tarjoamaan? Oli syy mikä tahansa, se on huolestuttavan korkea.

Aikaisemmin puhuin etätyöskentely mahdollisuudesta ja kuinka pystyy suoraan sängystä alkaa työskentelemään. 2020 alusta lähtien kun etätyöskentely on yleistynyt, on siitä tullut paljon lisää haittoja vaikka se vaikuttaakin kauniilta tavalta tehdä työtä. Kun Pandemian takia oli ulkona liikkumista rajoitettu, vietti suurempi osa ihmisistä päivät kotona. Aamulla herättyä kun on aloittanut hommat ja saanut ne purkkiin, alkoi vapaa aika. Mutta mitä ihmiset tekevät kotona kun ulos liikkumista oli rajoitettu, mahdollisesti lisää töitä koska työthän ei koskaan tunnu loppuvan. Tämä on johtanut vielä suurempaan työuupumukseen varsinkin milleniaalien keskuudessa, sillä heille etätyöskentely vaihtoehtona kuulostaa hyvältä verrattuna vanhempaan sukupolveen. Tuleeko etätyöskentely pilaamaan ihmisten mielenterveyttä? Ainakin tutkimukset osoittaa että milleniaalien joukossa esimerkiksi masennus, ADHD ja päihderiippuvaisuudet ovat yleistyneet. Jo pelkästään vuodesta 2013 milleniaalien keskuudessa masentuneisuus on lisääntynyt 47% mikä on erittäin suuri kasvu alle vuosikymmeneen.

Mikä tälläiseen johtaa? Onko sosiaalinen media pilannut ihmisten mielenterveyden? Onko kuitenkin syy kasvatuksessa? Vai tavoittelevatko ihmiset mahdottomia? Akatemialla tiedän monta ihmistä, jotka kärsivät masennuksesta, minä mukaan lukien. Omalla kohdalla koen suurimpana tekijänä olevan yhteiskunnan rakenteet, joihin en sovellu ollenkaan. Pitää olla tietyssä muotissa, tehdä työtä, ostaa talo ja hieno auto, puhumattakaan kultaisesta noutajasta ja perheestä… Nämä kaikki pitää olla kohdallaan ja näiden saavuttaminenv aatii yleensä velkaantumista (laina) ja tämä pitää ihmiset oravanpyörässä. Itse en usko tälläiseen enkä myöskään halua elää tällä tavalla. Omalla kohdalla jo pelkästään yhteiskunnan määräämät työajat ovat itselle haastavia. En oel varma mistä johtuu että 8 alkaa työt, mutta ainakin olen kuullut teorian siitä, että se toimii niin koska suurin osa ihmisistä on hereillä jo tuohon aikaan. Omalla kohdalla tää aiheuttaa univajetta mikä johtaa nopeesti väsymykseen, puhumattakaan syksyn ja talven synkkyydyestä ja auringonvalon puuttumisesta. Onko ihmekkään että ihmisten mielenterveys kärsii. Onko se kenellekkään terveellistä, että ihmiset työskentelevät talvi aikaan ainoana valoisana aikana? En ainakaan itse voi oikein uskoa tätä.

Aiheesta löytyy paljon puhuttavaa, valitettavaa ja muutakin sanottavaa mutta alkoi päätä särkemään tää pohtiminen ja kellokin alkaa näyttämään jo aika paljoa niin eiköhän tää essee ollu tässä, kiitos ja näkemiin ?