Pidimme hetki sitten treenit projektien kehittämisestä, ja eri työkaluja kehittämisen tueksi etsissämme vastaan tuli Jim Collinsin kehittämä siilikonsepti, jonka myötä päädyin lukemaan kyseisen kirjailijan kirjan Hyvästä paras, jossa konseptiin paneuduttiin syvemmin. Kirjassa Collins tuo esille sitä, minkä takia toiset yritykset saavat aikaan parempia tuloksia, kuin toiset ja millaisilla prosesseilla näitä yrityksiä tulisi kehittää – eli siis kuinka tehdä hyvästä paras. Siilikonsepti on vain pieni osa kyseistä teosta, mutta koen saaneeni siitä eniten irti, joten kirjoitan tässä reflektiossa oppejani peilaten siihen.

Kettu tietää paljon, mutta siili tietää yhden suuren asian. 

Kettu on viekas ja fiksu eläin, joka pystyy tavoitella monia asioita samanaikaisesti. Yhtenä asianaan kettu juonii päiväkausia sitä, kuinka se saisi siilin kiinni. Siilillä – joka ei ole kovin fiksu eikä etenkään viekas – on yksi tehtävä: pitää kiinni yksinkertaisista rutiineista ja pysyä elossa. Niimpä ketun hyökätessä siili avaa piikkinsä ja kääriytyy palloksi. Siili pitää kiinni siitä asiasta, missä on paras, kun taas kettu harhaantuu helposti eri mahdollisuuksien vietäväksi. Collinsin mukaan hyvästä parhaaksi organisaatioksi pyrkivät ovat siilejä – ne ymmärtävät sen, missä voivat olla parhaita ja pitäytyvät siinä. 

Collinsin esittämä siilikonsepti koostuu kolmesta kysymyksestä, kehästä, joiden keskiössä on menestys. 

1. Missä yritykseni voi olla maailman paras? 

2. Mikä vaikuttaa vahvimmin taloudelliseen tulokseen? 

3. Mistä olemme innostuneita? 

Pidän siilikonseptia mielenkiintoisena työkaluna projektien potentiaalin kuvaamiseen ja ymmärtämiseen, mutta se ei semmoisenaan palvele moniakaan tämänhetkisiä projektejani. Alla esitän vaihtoehtoiset kysymykset siilikonseptiin. 

1. Missä projektini voi olla tavoittelemani alueen paras? 

Vaikka olisikin hienoa tavoitella jokaisella projektilla paikkaa maailman parhaana kyseisen osa-alueen toimijana, ei se usein ole mahdollista projektien luonteen takia. Monet projektit ovat lyhytkestoisia ja kansainvälistymissuunnitelmat puuttuvat lähes aina kokonaan tai halua laajentaa projektia maailmalle ei ole. Usein tavoitteena projekteille voikin olla olla Jyväskylän tai Suomen paras toimija tietyllä osa-alueella. On tiedettävä omat markkinansa – onko projektia järkeä laajentaa liian isolle alueelle? 

2. Mikä vaikuttaa vahvimmin projektissa onnistumiseen? 

Jokaisen projektin mittarina ei toimi liikevaihto tai –voitto. Monet akatemialla aloitetut projektit voivat olla myös ilmaista työtä, joiden onnistumista mitataan rahan sijaan oppeina. Jokaisen on kuitenkin luotava projekteillensa mittarit, joilla menestymistä voidaan seurata ja onnistumista mitata. Mittareita olisi hyvä olla sekä henkilökohtaiselle, ammatilliselle kehitykselle, sekä projektin onnistumiselle. Tämä ei poissulje kuitenkaan sitä, etteikö yksi mitattavista osa-alueista voisi olla myös projektin taloudellinen puoli. 

3. Mistä olemme innostuneita? 

Viimeinen kysymys ei kaipaa muokkausta. Vaikka projektilla olisi mahdollisuus olla tavoittelemansa alueen paras ja siinä on kaikki ainekset onnistumiseen ja tavoitteisiin pääsemiseen, on innostus tärkeä, ellei jopa tärkein vaadittava osa, kun hyvästä projektista halutaan tehdä paras.  

Olen huomannut, että usein omat projektit kaatuvat siihen, että jokin näistä kolmesta osa-alueesta puuttuu tai on vajavainen. Mielestäni siilikonseptia olisi hyvä käyttää jokaisessa projektissa kehittämisen työkaluna, ja aionkin ottaa tämän jatkuvaan käyttöön projektien potentiaaleja tutkiskellessani. Loimme treeneissä, joista jo aikaisemmin mainitsin, jokaiselle omat siilikonseptit vapaavalintaiseen projektiin liittyen. Valitsin itselleni siihen viestintäprojektini, jota aloitin juuri tekemään Organisaatio X:lle. Koen tämän olevan itselleni semmoinen projekti, jossa on mahdollisuudet menestykseen – olen innostunut organisaation arvoista ja oman ammattitaidon kehittämisestä, organisaatiolla on hyvät mahdollisuudet olla Suomen paras toimija omalla alallaan ja projektilla on mahdollisuudet onnistumiseen. Tulen jatkossa vielä pohtimaan ja kehittämään sitä, millä mittareilla projektin onnistumista tullaan mittaamaan.

Siilikonsepti ei ole ratkaisu projektin ongelmiin, se ei myöskään kuvasta halua siitä, missä projektin haluaisi olevan tulevaisuudessa. Se puolestaan auttaa käsittämään projektin potentiaalin – siis sen, missä se voi olla paras. Siilikonsepti on pitkä prosessi, joka muuttuu ja selkenee ajan saatossa projektin kehittyessä, esimerkiksi projektista saattaa löytyä uusia asioita, jotka lisäävät innostusta sen toteuttamiseen.