Peliriippuvaisia tunnutaan väheksyvän ja monet sanovat, että eihän se ole mikään sairaus. Minä itse miellän peliriippuvuuden samankaltaiseksi ongelmaksi kuin päihderiippuvuuden. Peliongelmaiset vievät heidän läheisensä mukanaan omiin ongelmiinsa, niin kuin päihderiippuvaisetkin usein tekevät. Heidän taloudelliset ongelmansa heijastuvat lähipiireihinsä ja se kuormittaa todella paljon henkisesti läheisiä. Kirjan mukaan noin 900 000 suomalaista läheiset mukaan laskettuna kärsivät pelihaitoista.

Veikkaus on haalinut itselleen monopoliaseman suomessa ja koen, etteivät he koe moraalisia ongelmia käyttää sitä oman edun saamiseksi. Suomessa pelataan väkilukuun suhteutettuna kolmanneksi eniten maailmassa. Enkä yhtään ihmettele tätä, sillä veikkaus saa pitää raha-automaattejaan ruokakaupoissa. Amerikkalaisten mielestä tällainen käytäntö on kummaksuttavaa. Lottoakin mainostetaan lehdissä ja kauppojen kassoilla, mikä ruokkii peliriippuvuutta.

En ole aiemmin pahemmin suhtautunut negatiivisesti rahapeleihin ja olen itsekin niitä joskus pelannut. Mutta kun luin tämän teoksen, se avasi silmäni. Näin miten isoa vääryyttä veikkaus tekee ja vieläpä suomessa valtion toimesta. Veikkauksen rahapelit ovat tunnetusti köyhille valtava lisävero. Kirjan mukaan pienituloiset käyttävät suurimman osan tuloistaan rahapeleihin ja noin puolella paljon pelaavista on raha-, mielenterveys-, ja riippuvuusongelmia.

Yksi isoin herätys kirjassa oli vertailu Veikkauksen ja Supercellin välillä. Oletetaan että molemmilla olisi pelaaminen yhtä keskittynyttä eli 2,5 % pelaajista tuottaisi 50 % tuotoista. Veikkauksen kohdalla tämä on eniten pelaavien riskiryhmäpelaajien luku.

Vuosi 2017	Veikkaus	Supercell
Pelaajamäärä	2 880 000	400 000 000
Myynti	1 978 000 000 €	1 691 000 000 €
2,5 % pelaajista	72 000	10 000 000
50 % Myynnistä	989 000 000 €	845 000 000 €
Pelaajaa kohden vuodessa	13 736 €	85 €
Pelaajaa kohden kuukaudessa	1 145 €	7 €

Mielestäni tämä kertoo mikä on väärin tässä Veikkauksen tekemisessä. Käytännössä he vain lypsävät peliongelmaisilta rahat ajatellen omaa etuaan, eikä asialle edes voida tehdä mitään, sillä heillä on suomessa monopoliasema. Enkä usko, että valtion yhtä isointa raha kaivosta suljettaisiin.

Tein itse tähän aiheeseen liittyen pienen tutkimuksen kahden eri kaveri ryhmäni pelaamisesta, joissa toisessa ryhmässä pelataan huomattavasti enemmän ja toisessa ei juuri ollenkaan. Kyselyssä kysyin kolme kysymystä, jotka olivat seuraavat:

• Kuinka paljon olet viimeisen kuukauden aikana pelannut rahapelejä
• Kuinka paljon yleensä pelaat rahallisesti rahapelejä kuukaudessa
• Onko rahapelaamisesta ollut taloudellista haittaa sinulle?

Josta päästäänkin hieman aasinsiltaa pitkin tähän, minkä olen itse huomannut eli peliongelmaiset vetävät toisiaan puoleensa. Ryhmä A kanssa, kun olen tekemisissä, niin yleensä he pelaavat ”ajan kuluksi” eri rahapelejä melkein jopa päivittäin. Toki tässä vaiheessa voidaan mainita, että he eivät pelaa nykyään niin paljon kuin ennen, josta tulen puhumaan myöhemmin. Ryhmä A:n vastaukset kysymyksiin olivat seuraavanlaiset:

• Kuinka paljon olet viimeisen kuukauden aikana pelannut rahapelejä?
  • 50 % vastaajista oli yli 10 kertaa ja 50 % vastaajista 1–5 kertaa.
• Kuinka paljon yleensä pelaat rahallisesti rahapelejä kuukaudessa?
  • 50 % vastaajista pelaavat 50 € kuukaudessa, 16,7 % pelaa 500–1 000 € kuukaudessa ja 33,3 % pelaa yli 1 000 € kuukaudessa.
• Onko rahapelaamisesta ollut taloudellista haittaa sinulle?
  • 66,7 % vastasi että on ollut taloudellisia haittoja ja 33,3 % vastasi ettei ole.

Ryhmä B kanssa vietän suunnilleen saman verran aikaa kuin Ryhmä A, mutta Ryhmä B kanssa ei ole ilmennyt tätä pelaamisen ongelmaa ja sen huomaa kyllä vastauksista. Ryhmä B vastaukset olivat seuraavanlaiset:

• Kuinka paljon olet viimeisen kuukauden aikana pelannut rahapelejä?
  • 85,7 % vastaajista ei ollut pelannut kertaakaan ja 14,3 % oli pelannut kerran.
• Kuinka paljon yleensä pelaat rahallisesti rahapelejä kuukaudessa?
  • 57,1 % vastasi pelaavansa alle 50 € ja 42,9 % vastasi, ettei pelaa yhtään.
• Onko rahapelaamisesta ollut taloudellista haittaa sinulle?
  • 85,7 % vastasi ettei ole ollut haittaa ja 14,3 % vastasi että on ollut haittaa.

Ryhmä A sisältää muutamia peliongelmaisia ja mitä olen itse huomannut heidän käytöksestään he ruokkivat toisiaan pelaamaan ja se näkyy itse vastausten tuloksista. Kun taas Ryhmä B ei juurikaan ellei koskaan pelaa rahapelejä. Tämä hieman järkyttää itseäni nähdä, kuinka paljon omat tuttavat pelaavat. Toki ennemmin Ryhmä A pelasi huomattavasti isommilla summilla kuin nykyään, mutta pelaamisen määrä ei ole vähentynyt, ehkä jopa päinvastoin pelaaminen on kasvanut. Muistan esimerkiksi muutaman vuoden takaa, kun kävimme kaverin kanssa syömässä ja hän pelasi sielläkin nettikasinoita, kun odotimme ruokia. Pahinta tässä oli, ettei häviöön voinut ikinä lopettaa vaan ajateltiin, että pakko sen voiton pian on tulla ja rahaa talletettiin sinne lisää ja lisää.

Kirjan alussa oli tarina peliongelmaisen äidistä, joka joutui katsomaan vierestä, kuinka jo 8-vuotiaana poika oli peliriippuvainen. Pihanurmen tarina kosketti itseäni todella paljon ja muutti minun suhtautumistani rahapeleihin. Muistan kun raha-automaattien ikärajat olivat vielä K-15, eikä niiden pelaamista juurikaan valvottu silloin. Kirjoituksen alussa sanoin yhdistäväni peliongelmat päihdeongelmien kanssa ja uskon, että raha-automaatit ovat monelle niin sanotusti ”porttihuume” nettikasinoihin ja sen kautta peliriippuvuuteen.

Olen seurannut yhden puoli tuttuni suistumista peliongelman rotkoon, enkä usko, että hän on sieltä vielä päässyt kiipeämään ylös monen vuoden jälkeenkään. Kaikki tämä hänellä alkoi yhdestä isosta voitosta nettikasinolla. Koukku oli heitetty hänen suuhunsa ja hän jäi siihen kiinni kuin kala konsanaan. Tästä alkoi isommilla panoksilla pelaaminen ja suurempien voittojen sekä dopamiini ryöppyjen hakeminen. Hänellä oli vakiotyöpaikka eikä mitään isompia näkyviä ongelmia elämässään.

Suurempien voittojen hakeminen alkoi mennä isompien talletuksien tekemiseen ja sen myötä rahallisiin ongelmiin. Muistan kun hän tuli minua vastaan ja kaupitteli hänen uusia kuulokkeitaan minulle, että olisi saanut lisää rahaa pelaamiseen. Hän myi periaatteessa kaiken mitä hän omisti muun muassa auton, moottoripyörän, tietokoneen jne. kaikki sen takia että hän havitteli isoa voittoa ja häviöiden takaisin saamista. Tilanne sitten paheni siihen pisteeseen, että hän osti puhelimia osamaksulla ja myi niitä eteenpäin halvemmalla, jotta saisi osan hänen veloistaan maksettua kavereillensa.

Hän myös alkoi myymään nuuskaa velaksi. Hän myi nuuskaa todella halvalla jo ennen kuin hänellä oli itse tuotetta antaa ja arvataen miten siinä kävi, ei nuuskaa ikinä näkynyt. Lopulta hän joutui lähtemään velkojaan pakoon ulkomaille töihin ja taitaa olla edelleen sillä tiellä. Pikkuhiljaa maksaen velkojansa lapsuuden kavereillensa.

Ja takaisin Pihanurmen tarinaan. Mitä tämä hänen poikansa peliongelmat maksoivat sitten 18- ikävuodesta 30- ikävuoteen valtiolle? Pihanurmen arvion mukaan summan suuruusluokka on noin 200 000 euroa eli 1 350 euroa kuukaudessa. Tämä herätti itsessäni mietintää kuinkahan paljon kustannuksia noista 900 000 pelihaitoista kärsivä tulee maksamaan suomen valtiolle? En uskalla edes veikata lukuja, sillä ne olisivat varmasti päätä huimaavia.

Millä teoilla sitten voisimme ennalta ehkäistä näitä uusien peliriippuvaisten syntyä, siinä asiassa ollaan jo hyvällä suunnalla. Kaupoista ollaan pikkuhiljaa poistamassa raha-automaatteja, mikä on omasta mielestäni hyvä asia. Monella voi olla Veikkauksesta positiivinen yleiskuva. Tämä kirja kuitenkin paljastaa syvempiä rakenteita Veikkauksen ”Hyvän tahdon pelien” takaa ja haastaa lukijan pohtimaan onko kyseessä kuitenkaan hyvän tahdon pelejä.