Huono johtaminen  – Tuhon tieltä toimivaan työyhteisöön

Lähdeteos: Huono Johtaminen - tuhon tieltä toimivaan työyhteisöön

Lähdeteoksen kirjoittaja: Pauli Juuti

Teoriapisteet: 3

Kaltaiseni varovainen sivustakatsoja ratkaisijaksi johtajan paikalle

Havahduin tämän kirjan myötä ottamaan taas pari askelta kohti menneisyyttäni, aikaan ennen kasvutarinaani ja kokemuksia, joiden myötä olen ymmärtänyt itseäni suhteessa ympäröivään maailmaan paljon paremmin. Aikaan, jolloin en kyennyt näkemään itselleni ollenkaan tämän kaltaista tulevaisuutta, eli nykyisyyttäni, jossa elän. Sen ajan Iida, tai kukaan joka Iidan silloin tunsi, ei olisi saattanut kuvitellakaan Iidan kaltaista varovaista sivustakatsojaa minkäänlaisiin johtotehtäviin, koska hänellä ei ollut juurikaan uskallusta, saati tarvetta – ainakaan omasta mielestään vastustaa mitään tai ketään. Hän ei tainnut itsekään uskoa tarpeeksi siihen, että hän löytäisi sellaista auktoriteettia itsesään, jonka kuvitteli hyvän johtajan saavan jo syntymälahjaksi. Ajatuksen hyvästä johtajasta oli totuus, johon uskoin pitkään, joka on lopulta osoittautunutkin väärin ymmärretyksi stereotypiaksi.  

Vihdoin kun ymmärsin olleeni väärässä, ennen kaikkea itseni suhteen, uskalsin lähteä epämukavuusalueelleni etsimään uutta totuutta siitä, millainen on hyvä johtaja. Miten sen totuuden voisikaan paremmin löytää ja ymmärtää, kun elämällä sitä kohti. Laitoin itseni likoon, koekaniiniksi omalle tutkimusmatkalleni, ratkaisijaksi johtajan paikalle, jota tulisin tarkkailemaan monessa erilaisessa ympäristössä.

Melkein kolmen vuoden mittaisen pyrähdysmäisen kasvutarinani aikana olen liikuttanut itseäni askel askeleelta korkeammalle vaikeustasolle, samalla etsien sisäistä auktoriteettiani ja onnistuneen johtajan piirteitä. Aloitin tutkimusmatkani turvallisessa ympäristössä oman tiimini markkinointipäällikkönä, josta olen edennyt pikkuhiljaa täysin tuntemattomille alueille projektien johtajana, koko Tiimiakatemian kokoiseen yhteisöön vaikuttavien tapahtumien vastuuhenkilönä ja kirsikkana kakun päälle oman tiimini viimeisenä Team Leaderina, jonka vastuulla on ihan kevyesti vaan saattaa meistä jokainen turvallisesti omille siivilleen tämän yhteisen matkamme jälkeen.

Arvopohjainen johtaja hyppää viimeisenä uppoavasta laivasta

Pidän omana vahvuutenani omien ja muiden arvojen mukaista johtamista. Oma arvopohjani perustuu vahvasti sille, että pyrin kohtelemaan toisia kuten haluaisin itseäni kohdeltavan.

Koitan kiinnittää huomiota siihen, että kohtelen muita inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti. Vasta sitten voin odottaa saavani itse tasavertaista kohtelua. Johtajana en ole yhtään sen kaikkitietävämpi tai enempää oikeassa, kuin joku toinen. Siksi haluan pitää korvani ja silmäni auki sen arvokkaan tiedon varalta, jota joku toinen näkee eri tavalla kuin minä.

En näe ihmisiä ylipäätään missään paremmuusjärjestyksessä. Oli kilpailuasetelma mikä tahansa, kenenkään matka ei ole vertailtavissa identtisinä vaihtoehtoina. On paljon helpompi nähdä ja johtaa niin, että koko yhteisö voittaa ja häviää yhdessä. Kuten sanottu; Tiimi on yhtä huono, kun sen heikoin lenkki.

Pyrin ansaitsemaan esimerkillisellä tekemisellä muiden luottamuksen, ennen kuin voin vaatia samoja tekoja toisilta. Luottamushan on koko auktoriteetin omistamisen ydin.

Pyrin kitkemään selän takana puhumisen kulttuuria, koska sellaisiin puheisiin en haluaisi itsekään joutua. On ne puheet sitten kehuvia tai rakentavia, niistä on paljon enemmän hyötyä, kun ne tuodaan suoraan asianomaisen korville. Koko ryhmädynamiikka luonnollisesti kärsii vaikenemisesta ja epäilyttävästä juoruilusta, kun kuunteleva osapuoli ei voi olla varma, onko hän itsekin ollut juoruilun kohteena.

Lueteltuani hyvältä kuulostavat puoleni, tiedän myös omat heikkouden kohteeni. Olen ollut niiden suhteen hyvin herkkävaistoinen aina ja pitänyt korvani auki silloin, kun minulle on osoitettu rakentavaa palautetta. Ulkopuoleltapäin tulleen ymmärryksen mukaan kannan vastuuta kiitettävän paljon, mutta liikaakin. Olen huono delegoimaan, eli jakamaan vastuualueeni osia toisille tehtäväksi. Tämä minulta vielä puuttuva taito on iso osa hyvää johtamista, kun osaa johtaa toisia tekemään tasaisilla voimavaroilla työtä yhteisen päämäärän eteen. Voi olla, että itsenäinen uurastamiseni on tulkittavissa luottamuksen puutteena, että kuvittelisin olevani muita parempi hoitamaan kaiken itse. Todellisuudessa koitan kuitenkin ahkeruudellani korvata puutteitani johtajana. Jos johonkin tehtävään ei luontevasti löydy toista vastuunkantajaa, päädyn monesti itselleni helpoimpaan vaihtoehtoon, eli hyppäämään itse suohon, kun toisen heittäminen sinne ottaa paljon enemmän voimille. Ehkä olen aikoinaan ottanut liian kirjaimellisesti lauseen ”Kapteeni hyppää viimeisenä uppoavasta laivasta”. Näinhän se onkin, mutta kapteenin on ymmärrettävä, että hänen on turha yrittää korjata uppoavaa laivaa yksin, vaan tärkeämpi on keskittyä johtamaan jo siinä vaiheessa miehistöä löytämään ratkaisu hengissä selviämiseen. Muuten he uppoavat kaikki kerralla, kun kapteeni antaa miehistön pyöritellä peukaloitaan samalla kun ahertaa yksin.

Kirjan tapaus 3: Esimies ”puun ja kuoren välissää” – omakohtaiset kokemukseni

Koen tämän Team Leaderin pestin olevan eri tavalla projektijohtamisia hyödyllisempi johtajuuskokemus varsinkin sellaisille, jotka haaveilevat johtavasta urasta isommassa organisaatiossa, jossa on selvästi vastuussa vielä jollekin ylemmälle taholle, esimerkiksi omistajille. Olen saanut lyhyessä ajassa jo ensimmäisen kuukauden aikana painia aika tuntuvasti oman paikkani kanssa. Sain jo varhain havahtua siihen, miten vaikea on lopulta löytää se yhteinen päämäärä, mitä kohti haluamme tätä viimeistä yhteistä vuottamme elää. Päästessäni kokemaan ensimmäisen kerran lukukauden perinteisiä yksilökeskusteluja haastattelijan roolista käsin, sain yllättyä, miten vaihtelevasti yksilöt kokivat esimerkiksi tiimimme tämänhetkistä tilannetta ja tulevaisuutta. Sain samalla hyvän muistutuksen siitä, kuinka erilaisiin asioihin jokainen kiinnittää huomiota. Niiden keskustelujen pohjalta tiimimme yhteinen sävel viimeiselle vuodelle on alkanut muodostua tasokkaamman liiketoiminnan kehittämisen ja osaamisen ympärille. Samaa aikaa haluamme kuitenkin vielä keskittyä toimivan tiimihengen ylläpitämiseen ja lisätä yhteistä tekemistä, joka joissain tilanteissa kulkee ristiriidassa ensimmäisen tavoitteemme kanssa.

Tiimin sisäisen haastamisen lisäksi toiveita ja odotuksia tulee vielä korkeammalta taholta eli talon tasolta, joita minun tehtäväni on välittää ja sulauttaa myös meidän tavoitteisiimme sopivaksi. Näiden kahden tahon odotuksien osalta on tähän alkuun saanut jo tuta siitä, miten toimia puun ja kuoren välissä.

Mutta kaikista haasteellisimmistakin hetkistä osaan olla kyllä kiitollinen. Saan hyviä näytönpaikkoja, joissa väkisinkin pääsen tekemään päätöksiä ja tuottamaan pettymyksiä, antamatta vastareaktioiden tuntua liian henkilökohtaisilta. Kaikkia ei voi miellyttää, vaikka siihen olen huomannut alitajuntaisesti aina pyrkineeni.  Kuten minulle neuvottiinkin, niin aion käyttää Kaukaalaisia opetuslapsinani, joiden kanssa saan kokeilla turvallisin mielin auktoriteettini löytämistä.

You May Also Like…

Strategia vai suunnitelma

Kirjavalinta osui nappiin. Loimme vasta strategian tiimillemme, joten nyt pääsemme heti pelastamaan sen Mika Sutisen...

Uteliaisuuden taito

Utelijaisuuden taito kirja käsitteli erilaisia mielen malleja ja oppimisen johtavaa utelijaisuutta. Uteliaisuutta voi...

0 kommenttia

Lähetä kommentti