Synkältä näyttää kaverit. Näitä teemoja, kun pyörittelee enne nukkumaan menoa, niin ei paljon enää väsytä. Hienosti on ihmiskunta onnistunut sotkemaan asioita olemassaolonsa aikana ja nyt onkin korkea aika tehdä ryhtiliikkeitä hidastamaan tämän farssin etenemistä. Oli aika synkissä vesissä mylläämistä näiden faktojen lukeminen. Ihan ymmärrettävääkin, että tällainen määrä faktaa siitä miten nesteessä tässä ollaan, saattaa aiheuttaa lamaannusta. Tartutaanpa tähän aiheeseen nyt sitten siltä kannalta mitä kuka tahansa meistä voi tehdä paremman tulevaisuuden eteen. Sivutaan siinä samassa, miten positiivisella kehityksellä voi mahdollisesti lyödä rahoiksi. Näihin ei ainakaan vielä voida juuri pakottaa, joten meidän kaikkien tulevaisuus on jokaisen meidän harteillamme. 

Ota niskasta kiinni ja lajittele, tai itke ja lajittele.  

Suihkussa käyminen on ehdoton minimi, kun ajatellaan siistiytymistä ja itsensä tälläämistä tärkeisiin tapaamisiin. Lajittelu on ihan samalla tavalla kestävyyskysymysten ehdoton minimi, siitä huolimatta se ei vieläkään onnistu. Pakko hetki valittaa siitä, miten surkeita ihmiset ovat kierrättämään. Eikä lajittelun riemuvoitosta olekaan jo puhuttu, kuin pieni iäisyys. Edelleen näkee kaatopaikkajätelaatikoiden ylitsevuotamista, vaikka vieressä oleva muovijäteastia on lähes tyhjä. Sitä minä vaan mietin, että asuuko tässä taloyhtiössä lukutaidottomia vai saamattomia ihmisiä? Kärpäsen kakan verran kertyy kaatopaikalle menevää jätettä, jos jaksaa lajitella kaikki kipot ja kupit oikeisiin laareihin. Puitteet ovat erittäin oivat, joten miksi mitään ei silti tapahdu? 

Minusta tässä ei enää ole kyse siitä tietävätkö ihmiset, miten noissa yhteisissä jätehuoneissa kuuluu toimia. Kai tässäkin on sisäisen motivaation puuttumisen aiheuttamaa kitkaa. Ongelma on liian kaukana ja laiskanpulskea ihminen haluaa mennä siitä mistä aita on matalin. Paljon on kyllä roskaa, josta ei aina tiedä mihin se pitäisi laittaa. Kaikkea ei onneksi tarvitse tietää, koska usein miten pakkausten kyljessä myös lukee mihin ämpäriin se kuuluu nakata. Loput voi aina voi kysyä googlelta. Googletuskyvyistä riippuen oikean vastauksen saamiseen menee luultavimmin noin 2 minuuttia, jos yläkanttiin pyöristetään. Mustankorkean sivuilla on esimerkiksi tosi kiva hakukone, jolta voi kysäistä miten kierrätetään mikäkin käyttökelvoton asia. Oikeita syitä ei juuri ole, on vain tekosyitä.  

Kiertotalous ja jakamistalous 

Parastahan on, jos jätettä ei synny ja suurimmalle osalle tavarasta löydetään uusi elämä. Mielellään muodossa, joka ei vaadi muita raaka-aineita muokkaamaan sitä uutta elämäänsä varten. Vielä tämän kaiken lisäksi pitäisi ajatella logistiikkaakin, kun lähes kaikki kuljetetaan maiden, merien tai ilmojen halki. Helppoa ei siis ole, mutta tässäkin kai pätee se, että edes rohkenee yrittää tehdä parempia valintoja. 

Osta käytettynä kaiken minkä voit tai lainaa. Oma murheenkryyni tässä hommassa on elektroniikka. Harrastuneisuuteni ikävä kyllä vaatii teknologialta paljon ominaisuuksia, joka hankaloittaa ituhippinä elämistä. Onneksi meillä on Swappiet ja muut, jotka tätä dilemmaa pienentävät. Meikämandoliinin mäkki on myös hankittu aikanaan Vihreästä omenasta ja pitkään sekin mokoma palveli. Tässäkin pätee hieno sananlasku, osta paskaa, osta kahdesti. Joka kerta, kun yrittää jostain säästää ja ostaa sen halvemman samanlaisen, niin saa kyllä ostaa hetken päästä sen kalliimman. Laatu korvaa säästää raahaa ja aivosoluja. 

Ideariihtä ratkaisuja rakentamaan 

Heitänpä tähän kohtaan kielen päällä ja avosoluissa leikitelleitä ideoita siitä miten edellä mainitut haasteet voitaisi selättää. Kierrätyshaasteessa on selkeästi kyse siitä, ettei ihmisiä kiinnosta riittävästi lajitella eli sisäiselle motivaatiolle on huutava pula. Sanktiot ja uhkailu ei tunnu kiinnostavan ketään varsinkin, kun tästä ei toistaiseksi sellaisia ole. Voisiko kierrättämistä, vaikka pelillistää? Sillä melkeinpä saisi luotua ihmiselle kestävyyden ulkopuolelta tulevan kannustimen kierrättää. 

Olen pähkäillyt pienessä päässäni jo aika pitkään myös tapahtumaorganisaatioiden omistuksessa olevaa kalustoa. Usein kalusto kuitenkin lojuu suuren osan vuodesta käyttämättömänä jossain varastossa, vaikka se voisi olla tekemässä rahaa samaiselle organisaatiolle, esimerkiksi vuokraamalla sitä eteenpäin. Edellisten opintojeni aikana muistan, että jotain puhetta oli vastaavan kalustonvuokraus palvelun luomisesta Jyväskylään. Minusta tämä ei koskaan saanut tuulta alleen. Monesti kulttuurialalla kaikki tyssää siihen pisteeseen, kun mietitään, kuka tekee ja kuka maksaa. Lieko tässä käynyt samoin. Oli miten oli, tässä olisi minusta ihan hyvä aluevaltaus. Monesti tuon alan toimijat ovat sen verran kuppikuntautunutta porukkaa, että helppo tinki tällaisen palvelun jalkauttaminen tuskin on.  

Miksei vastaavaa voisi ajatella kulttuurikentän ulkopuolellekin. Itsekin omistan vinon pinon erilaista esitystekniikkaa, joka nököttää hyllyllä pölyttymässä suurimman osan ajasta. Eihän ne mitään koristeita ole, vaan ne on tehty käytettäviksi. Onhan yksityishenkilöille jo olemassa tavaranvuokrauspalveluita, mutta en ainakaan vielä ole perehtynyt paljonkaan siihen, miten tehokkaasti niitä hyödynnetään. Siitä voisi ottaa pientä koppia. 

Se mitä teknologiaan tulee, minusta maailmaan mahtuu paljon enemmän yrityksiä, jotka tarjoavat varaosia, korjaus- ja päivitysvinkkejä teknologialle. Erityisesti läppäreille ja vielä erityisemmin Apple laitteisiin. Mokomatkin. Kyllähän varaosienkin tekemiseen raaka-aineita tarvitaan, mutta on yhden komponentin vaihtaminen minusta silti parempi vaihtoehto, kuin ostaa kokonaan uusi laite. Ulkomaan elävillä on jo joitakin esimerkkejä laajasti vastaavia palveluja tarjoavista yrityksistä. Meillä niitä on vielä vähemmän ja muutenkin tavaran saatavuus tuntuu olevan haasteellista. Itse ainakin innostuisin tällaisesti ihan simona. Saisi itse nikkaroida omat laitteensa kuntoon tuntea tehneensä jotain fiksua. Ja sitten, jos menisi kuitenkin reisille niin voisit laittaa laitteen asiantuntijan fiksattavaksi johonkin hyvään hintaan. Avot.