Kuuntelin tämän kirjan englanniksi. Se oli pitkä prosessi ja siinä meni koko syksy, kuuntelin sitä silloin tällöin vähän kuin omaksi iloksi. Oon halunnu lukea Yuval Noah Hararin kirjan, mutta ne on ollut tosi pitkiä niin en ole lähteny talkoisiin. Bongasin, en nyt muista mistä, että hänellä on tullut uusi teos ja semi lyhyt noihin aikaisempiin 20 tunnin kirjoihin verratuna, niin päätin alkaa tuumasta toimeen. Vaikka olinkin kuluttanut tämän kaltaista materiaalia englanniksi ja se mielestäni on itsellä iha ok, oli se silti raskasta. Tuntui, että ajatus harhaili paljon, mutta siihen varmaan vaikutti, että jäi pohtimaan asioita mitä kirjassa sanottiin. 

Aikaisemmat Hararin teokset käsittelevät käsittääkseni pelkästään ihmisen historiaa. Ajattelin tämän kirjan käsittelevän vain tulevaisuutta, mutta historia painoitteista se oli tosi paljon. Kuitenkin käsittääkseni aikaisemmat teokset ovat käsittelleet vain ihmistä, kun taas tämä Homo deus: Brief history of tommorof käsitteli ihmistä, yhteiskuntaa, uskontoa ja teknologiaa ja niiden kokonaisuutta. 

Ekan puoliskon kirjasta rehelliseti mietin, että mistä tästä puhutaan ja miksi, mutta loppua kohden asiat alkoivat nivoutua yhteen. Pitkän lukuprosessin takia en kaikkea varmastikkaan muista, mutta kyllä se ajatuksia herätti. Yllätävän vähän uutta juttua tuli, mutta kaikki asiat oli nivottu mainioksi kokonaisuudeksi. Uusien asioiden kuuleminen myös johtui varmasti siitä, että olen kuluttanut paljon historiaa ja tulevaisuuksia käsittelevää kontenttia ennestään. Vaikkakin nämä on mielestäni tosi mielenkiintoisia asioita, sivistäviä, ajatuksia herätteleviä ja olen saanut muilta akatemialaisilta sekä valkuilta tämän tyylisiin kirjoihin suosituksia, en silti koe, että saisin näistä tiimiakatemian arkeen niin paljon oppeja.  

Sitten tästä itse kirjan sisällöstäkin herääviä ajatuksia voisin kertoa. Se mikä erottaa ihmisen muista tämän planeetan eläimistä on se, että me voimme tehdä isoissa yhteisöissä yhteistyötä ympäri maailmaa. Me pystymme tekemään yhteistyötä 100 tai vaikka 1000 ihmisen voimin. Tämä on onnistunut tarinan kerronnan ja tulevaisuuden kuvittelun avulla.  

Kirjassa puhuttiin paljon algoritmeista, siis todella paljon. Historian opiskelijat voisivat tehä tästä rankan juomapelin, jossa kuunnellaan ringissä tätä kirjaa ja aina otetaan shotti kun mainitaan sana algoritmi. Yksi iso uusi ajatus tai kirjasta pomittu juttu oli näihin algoritmeihin liittyvä. Siinä verrattiin tai sanottiin jokaisen eläimen olevan algoritmi. Saat dataa jostain aivoihisi ja siellä neuronit liikkuvat ja antavat sinulle ajatuksen. Eläin näkee saalistajan, aivot saavat siitä dataa ja eläin tekee johtopäätöksen, että nyt juostaan karkuun. Ihminen näkee karkkia, aivoissa neuronit tai mitkä lieneekään liikkuvat ja ovat, että tuosta saa paljon kilokaloreita, niitä sinä poltat jotta liikut, joten tuota kannattaa himoita. 

Kun kirjassa puhuttiin aivojen samankaltaisuudesta lajien välillä se herätteli sisäistä hippiäni. Aloin pohtimaan milloin tuli se raja kun ihminen ajatteli itsestään, että hei ollen tai me olemme ihmisiä ja nuo ovat eläimiä. Nuo eläimet ovat tyhmiä ja me fiksuja. Nyky ihminen on kuitenkin elänyt ´´eläimenä´´ osana luontoa kun täällä ei ole ollut sivilisaatioita ja maailma on ollut täynnä ikimetsää. Silloin kun ihmislajeja oli muitakin kuin homo sapiens. Ihminen on silloin ollut mielestäni yhtä lailla eläin kuin kaikki muutkin. Olemme saalistaneet, olleet saalitaa ja tehneet muuttoliikkeitä aivain kuin kaikki muutkin eläimet silloin ja tänäpäivänäkin. Joskus on pakosti tapahtunut se käänne kun ihminen alkoi ajatella itsestään irrallisena osana maailmaa ja luontoa. Milloin tapahtui tämä käännekohta ihmismielessä?  

Milloin lopetimme ajattelemasta itseämme eläiminä ja aloimme ajatella itseämme ihmisinä? Oliko se kun oltiin metsästäjä keräilijöitä vai tapahtuiko se vasta kun aloitimme maanviljelyksen. Se on minun mielestä kiehtova ajatus ja pohdin sitä vieläkin aina silloin tällöin. Minulla tuli siitä tiimiakatemiaan liittyvä tai ihan vai pedagokiaan ja oppimiseen liittyvä metafora mieleen. Se oli, että milloin tajuamme, että olemme oppineet jotain. 

Lisää algoritmeista ja ehkä vähän tekoälystä. Kirjassa oli sellainen käsite kuin Dataism, jos oikein käsitin se kuvasti kirjassa datan merkitystä tulevaisuudessa. Nytkin se on valtava ja se vain kasvaa. Kun ennen A4 on saanut kirjoitettua mitä A4 on saanut kirjoitettua, nykyään saat kynnenpään kokoiselle muistikortille varmaan satoja tuhansia kertaa enemmän dataa kuin siihen A4:selle. Sitä dataa ja tietoa on niin paljon. Jo lähdekriittisyys on kelle vain haastavaa. Niin mieti miten ihminen osaa jatkuvassa ja kasvavassa datatulvassa tehdä minkäänlaisia järkeviä johtopäätöksiä yhtään mistään. 

Datahan on ihan valtava voima. Tieto on valtaa vai miten se menee. Kuitenkin ihmisellä ei ole aikaa tai aivokapasiteettia tehdä johtopäätöksiä kaikesta tallennetusta ja tulevaisuudessa tallennettavasta tiedosta. Tämän takia on vain hyvä juttu, että me kehitämme hurjan laskentatehon omaavia tietokoneita, meidän päätöksenteon tueksi. 

Paljon maalaillaan piruja seinille, että tekoäly ja koneet vievät työt. Niin varmaan vievätkin, mutta sen pitäisi olla hyvä asia, koska se vapauttaisi ihmisille aikaa tekemään asioita mitä he todella haluavat tehdä. Muistan tuosta Pölösen tulevaisuuden lukujärjestyksestä, että tulevaisuudessa kun työnteko muuttuu niin työnteossa korostuvat taidot mitä koneet eivät voi tehdä. Ne olivat luovuus, ihnimillisyys ja jotain muita tälläisiä ihmistaitoja. Ne auttavat meitä innovoimaan uutta tarkoitusta ihmelle, kun ehkä saatta koittaa aika milloin ihmisen elämän tarkoitus on tehdä muutakin kuin työtä. 

Olen lukenut tämän tyyppisisä kirjoja mitä nyt tähän hätään muistan, tämän, Pölösen tulevaisuuden lukujärjestys, Bergmanin hyvän historian ja faktojen maailma nimisen kirjan jos oikein muistan nimen. Nämä on aika filosofisia ja koen, että näistä saa enemmän irti filosofian tai yhteiskuntatieteiden opiskelijat. Molemmat on kyllä kiinnostavia aloja, itsekkin yhteiskuntatieteistä kiinnostuneena, mutta toivottavasti nää meitä tiimiakatemialaisia auttaisi ajattelemaan edes uudella tavalla.