Henkka Hyppönen – Pelon Hinta

Kirjassaan Henkka käsittelee pelon merkitystä, evoluutio on luonut pelon ainoastaan pelastamaan meidät hengenvaarallisista tilanteista. Nykyään pelkäämme ja stressaamme aivan uusia ja yleensä turhia asioita. nimi ”Pelon Hinta” tulee siitä, että peloilla on monesti hinta. Pelkäät kokeilla jotain uutta, joka voisi avata sinulle ovia tai pelkäät jotain kivaa kokemusta aivan turhaan etukäteen. Koen, että pelko ohjaa monia ihmisiä ja estää heitä nauttimasta täysin rinnoin.

Kirjasta on varmasti hyötyä, kun olet ihminen, joka pelkää paljon tai olet tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa ja voit auttaa häntä. Suurin osa nykyajan peloista on mielestäni opittuja tai ne liittyvät muitten ihmisten reaktioihin. Esimerkiksi pelkäät tehdä jotain uutta juttua tai olla jotain mieltä, koska oletat että muut eivät katsoisi sitä hyvällä. Itse en ymmärrä mitä tässä tilanteessa pelätään. Ehkä taas tulee sosiaalisen median luoma paine millainen kannattaa olla ja mitä mieltä nykyään saa olla.

Itselläni on kaksi pelkoa, hämähäkit ja kauhuelokuvat. Kauhuelokuvat sen takia ovat pelkoni, koska en ole koskaan katsonut sellaista ja ajattelen, että ne ovat pelottavia ja miksi säikyttää itseään tahallaan. Hämähäkkien pelon olen varmaan oppinut, mutta saan aina kylmät väreet, jos näen isomman hämähäkin jossain kuvassa. Kaksi suhteellisen turhaa pelkoa, mutta rajoittaako ne elämääni?

Olen luonteeltani sellainen, etten pelkää tehdä mitään. Esiintyminen ei ole etukäteen miellyttävää, mutta sekin onnistuu. En koe mitään tarvetta pelätä asioita. Harvaan asiaan voi kuolla elämässä, muuten kaikesta selviää. En siis koe minkään pelon rajoittavan tekemistäni. Tiedän varmaksi, että selviän kaikesta ja olen keskiarvoa parempi kaikessa uudessa. Olen rohkea.

Mielestäni aina, kun sinua pelottaa tehdä jotain tai tehdä jokin ratkaisu, sinun tulisi tehdä se. Harvemmin sellainen ratkaisu on jälkeenpäin kaduttanut. Opin tämän ehkä pienenä isäni ohjeistuksesta. Hän monesti kysyi minulta pienenä jonkun asian jälkeen, että kannattiko lähteä tai että kannattiko tehdä? Aina vastaus oli, että kannatti, vaikka asia etukäteen ehkä pelottikin. Asiat, jotka pelottivat pienenä, kasvattivat mukavuusaluettani paljon ja siitä on ollut hyötyä tänäkin päivänä. Koen kylläkin, että en mene tarpeeksi epämukavuusalueelle nykypäivänä. Arkeni toistaa samaa kaavaa ainakin akatemian osalta. Voisin kehittää itseäni tällä osa-alueella.

En koe, että pelkäisin mitään projekteja, mutta voisin tehdä jotain aivan erilaista, joka voisi kehittää minua aivan uudella tavalla. Olen ehkä hieman realistinen projektien suhteen, että suhtaudun niihin ennakko-oletuksin, joka estää tekemästä out of the box projekteja. Tässäkään kyse ei ole ehkä pelosta vaan motivaatiosta.

Pelon Hinta auttoi ymmärtämään toisten pelkoja, mutta itselleni siitä ei tullut ahaa-elämystä. Ehkä se selkeytti ajatuksiani omista peloista tai siitä, ettei niitä juurikaan ole. Tai sitten en vain myönnä pelkääväni.