Hauskan oppimisen vallankumous on Lauri Järvilehdon kirjoittama kirja, joka käsittelee oppimista. Kirja sopii mielestäni hyvin Tiimiakatemialle, koska uuden oppiminen ei tapahdu meillä ”perinteiseen” tapaan. Koska Tiimiakatemialla vastuu oppimisesta ja uuden tiedon keräämisestä on pitkälti meillä opiskelijoilla, on mielestäni tärkeä tiedostaa, mitkä asiat vaikuttavat oppimiseen.

Oma oppiminen

En ole koskaan ollut erityisen motivoitunut opiskelemaan perinteisten koulujen opetusmenetelmillä. Pitkät teoreettiset opetustilanteet ovat tuntuneet raskailta ja usein asioiden sisäistäminen on loppunut jo puolessa välissä opetustilannetta. Tähän tietysti on vaikuttanut oma mielenkiinto aiheeseen, mutta koen myös että pelkkä kuuntelu ei ole minulle tehokas tapa oppia.

Oma oppimiseni on aina tapahtunut parhaiten silloin, kun aihe on jollain tavalla mielenkiintoinen. Kaipaan asioiden opiskeluun myös useampia vaiheita: teoria eri lähteistä, soveltaminen omaan käyttöön ja konkreettisia kokeiluja. Suurempia asioita opiskellessa myös hyvä ryhmä on minulle tärkeä, koska kuulen mielelläni useita näkemyksiä asioihin ja kerään niistä tietoa itselleni.

Motivaatio oppimiseen

Motivaatio ja innostuminen nousevat kirjassa tärkeimmiksi tekijöiksi oppimisen kannalta. Oma halu oppia on kaiken lähtökohta, koska oppimista on todella vaikea pakottaa. Tämän ymmärsin itsekin peruskoulun jälkeen siirryttyäni ammatilliseen koulutukseen. Peruskoulussa lähes kaikki opiskelu oli tuntunut pakotetulta, koska omat mielenkiinnon kohteet ja motivoivat asiat olivat muualla, urheilussa ja siinä kehittymisessä. Ammattikoulussa löysin ensimmäistä kertaa motivaation opiskeluun, kun käsiteltävät aiheet tuntuivat kiinnostavilta. Lopulta motivaatio ja tulevaisuuden unelmat kääntyivät enemmän koulussa oppimiini asioihin ja urheilu-uran tavoittelu jäi taka-alalle.

Kuinka sisäinen motivaatio syntyy?

Kirjassa Järvilehto painottaa kolmea tarvetta, jotka meillä ovat oppimiseen: autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Autonomialla tarkoitetaan vapautta omaan oppimiseen, eli oppiminen pitää lähteä omasta halusta kehittyä, ei muiden painostuksesta. Tämän toteutuminen vaatii tietysti sen, että osaamme löytää omat mielenkiinnon kohteemme.

Kompetenssi on oppimisen aikana tavoiteltava mielentila, jossa uuden asian oppiminen tuntuu sopivan haastavalta, mutta ei liian vaikealta. Mikäli oppimisessa ei ole mitään haastetta, alkaa se helposti tuntua tylsältä ja suorittamiselta. Toisaalta liian vaikealta tuntuva oppiminen alkaa helposti turhauttaa ja jää kesken.

Yhteenkuuluvuuden tunne on asia, jota lähes kaikki kaipaavat ainakin jossain määrin. Yksin tekeminen saattaa motivoida jonkin aikaa, mutta jossain kohtaa oman työn esille saaminen ja ulkopuolisten mielipiteiden kuuleminen on tärkeää. Yhteenkuuluvuuden tunne ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa läsnäoloa ryhmän kanssa, vaan nimenomaan tunnetta siitä, ettei ole yksin oppimisen ja haasteiden kanssa.

Flow-tila

Flow-tilan saavuttaminen oppimiseen tapahtuu yleensä silloin kun autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuuden tunne on löytynyt. Flow-tilassa ajatus kulkee selkeästi, työskentely tuntuu vaivattomalta ja mahdolliset häiriötekijät ympärillä unohtuu. Flow-tilaa on mahdoton pakottaa, vaan usein siihen päätyy huomaamattaan.

Itse huomaan välillä uppoutuneeni selvittämään jotain uutta asiaa useiksi tunneiksi ja jälkikäteen vasta ymmärrän, kuinka paljon tietoa olen kerännyt itselleni enempää ajattelematta. Mielestäni juuri tämä on oppimista parhaimmillaan, koska en ajattele tiedonhakua opiskeluna, vaan se tapahtuu luonnostaan omien mielenkiinnonkohteideni kautta.