Haluan sinun tietävän jotain.

Haluan sinun tietävän, että minä yritän. Yritän parhaani. Ja jos en pysty antamaan parastani, niin annan yleensä silti kaikkeni.

Haluan sinun tietävän, että olen joskus apeampi miltä näytän. Haluan että tiedät, että joskus kun hymyilen ja vaikutan aurinkoiselta, on sisälläni oikeasti sateista. Jopa myrskyisää.

Haluan että tiedät sen, miten ihailen sinua. Miten saat asioita aikaiseksi ja menestyt. Toivoisin itseltänikin joskus samaa. Mutta sinä pärjäät upeasti!

Haluan sinun tietävän, että joskus kun katson itseäni peiliin, näen siellä jonkun aivan muun. Näen siellä ihmisen, mutta en sielua tai elämää. Vain tyhjän kuoren, joka tekee, mutta ei tunne.

Haluan sinun tietävän, että en syytä ketään. Haluan, että muut jatkavat omaa polkuaan täysillä tarpoen, vaikka minä linkutan ja laahaan perässä.

Haluan sinun tietävän, että minua väsyttää. Minua ei edes nukuta, mutta väsyttää. Saavun paikalle, vastaan, kerron, kuuntelen ja puhun. Olen kyllä läsnä, mutta patterini vilkuttaa punaista.

Haluan sinun tietävän, että minä tarvitsen välillä apua. Mutta en halua, että kukaan nostaa minua pohjalta. Haluan, että minut autetaan nousemaan sieltä itse.

Haluan sinun tietävän, että joskus jarrutan sinuakin, vaikka et sitä ehkä ymmärrä. Se ei ole reilua. Haluaisin juosta kanssasi vierekkäistä kaistaa sinua kannustaen. Mutta pystyn juuri ja juuri kävellä samaan suuntaan.

Haluan sinun tietävän, että oloni on riittämätön. Olen tehnyt elämässäni paljon, mutta minulle on annettu tunne siitä, että en kuitenkaan riittävästi taikka oikeita asioita.

Haluan sinun tietävän, että joskus haluaisin aamuisin jäädä nukkumaan enkä koskaan herätä. Jokin silti saa aina kehoni nousemaan, mutta mieleni saattaa silti jäädä sängynpohjalle.

Haluan sinun tietävän, että olen kuin karkaistu lasi. Minut on pudotettu useasti, mutta vielä en ole hajonnut. Mutta juuri siksi joku päivä pienikin kopaus saattaa saada minut pirstaleiksi.

Haluan sinun tietävän, että minä pärjään kyllä. Mutta ei kai elämän sitä vain täydy olla. Pärjäämistä. Sen pitäisi olla varmaan paljon enemmän.

Haluan sinun tietävän, että minun ei tarvitse olla vahva. Minun tarvitsee olla armollinen. Ja niin sinunkin.

Haluan sinun tietävän, että olen kuin pajunoksa. Taivun kyllä, mutta kyllä minäkin ennen pitkää katkean.

Haluan sinun tietävän, etten ole oikeastaan surullinen. Olen turtunut. En tunne paljoakaan pahaa mieltä tai vihaa, sillä en oikeastaan välillä tunne mitään.

Haluan sinun tietävän, että olen suorittamiseen sairastunut. Vielä pystyssä pysyvä, mutta holtittomasti horjuva. Kuin esterataa juoksen tavoitteesta tavoitteeseen. Ainut mitä puuttuu, on maaliviiva, ja minä taputtamassa itseäni olalle ja sanoa ”sinä teit sen”.

Haluan sinun tietävän, että olen pieni. Ja vaikka olen pieni, en silti tunnu mahtuvan tähän maailmaan.

Joka neljäs työntekijä uupuu. Yrittäjistä 63% kokee kärsineensä loppuunpalamisesta.

Yhteiskunnasta puhutaan ”tekijöiden maailmana” ja mitä enemmän suoritat, sen parempi tyyppi olet. Jos asetat itsesi ja vapaa-aikasi etusijalle, olet työmoraaliton. Meillä on muotti, mihin sinun tulee änkeä itsesi, vaikka olisit aivan erimuotoinen.

Tein yläasteella paljon töitä, että sain numeroita nousemaan kutosesta ylöspäin, mutta en saanut ikinä arvostusta, sillä en saanut kymppejä. Tein paljon töitä, jotta sain suoritettua ammatin ja lisäksi ylioppilaslaki, mutta en saanut arvostusta, koska en käynyt koko lukiota tai kirjoittanut laudatureja.

Yllätin itseni, kun pääsin opiskelemaan korkeakouluun. Mutta en saanut arvostusta, koska en päätynyt yliopistoon.

Toivoisin joskus, että minut nähtäisiin ja arvotettaisiin muutenkin kuin meriittien, titteleiden ja tuntimäärien kautta. Tuntuu, että en voi ikinä saada kunnon arvostusta, kun aina on joku, joka suorittaa enemmän.

Me ihmiset olemme niitä, jotka puhuvat siitä, miten maailmasta tulisi tehdä armollisempi paikka. Mutta me olemme myös niitä, jotka tekevät siitä myös kivikkoisemman.

Me olemme niitä, keiden maailman voi pienetkin sanat murtaa.

Mutta myös me olemme niitä, jotka niillä sanoilla satuttavat, vaikka näemme vain jäävuoren huipun.

Meidän pitää huolehtia toisistamme. Meidän pitää huolehtia itsestämme.
Sillä kukaan ei ansaitse tunnetta siitä, että on riittämätön. Ja tässä maailmassa, jossa kiire on kaunista, riittämättömyyden tunne on alati läsnä.

Haluan sinun tietävän, että en ole korkeintaan vähän väsynyt. Olen vähintäänkin kaikkeni antanut.