Olen aina ollut kova tyttö puhumaan ja kirjoittamaan. Harvoin olen sanaton. Tästä kirjasta kuultuani halusin lähteä tutkimaan, voisinko käyttää sanojani vielä viisaammin. Varmasti voisin, mutta miten?

Ensimmäinen asia mikä mulle valkeni, oli se, miten vahva vaikutus jokaisen sanoilla oikeasti on. Olen viime aikoina pohtinut paljon yksilön vastuuta, ja se pätee tähänkin. Jokainen on vastuussa sanoistaan ja siitä, millaisia tunteita ne vastapuolessa vaikuttavat. Kiireessä tai tuohtuneessa tilassa lausutut sanat voivat jäädä kummittelemaan molempien mieliin ja aiheuttaa negatiivisen tunteen. Kuten kirjassa selkeästi kuvataan – syvin asia mikä ihmisen mieleen jää, on tunne. On aina omalla vastuulla pyrkiä jättämään jälkeensä positiivisia tunteita, sillä niitä inhottavia tunteita on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta jälkikäteen pyyhkiä pois.

”Sanoja täytyy pyrkiä käyttämään hyvään.” Tämä lause sai pohtimaan sitä, miten paljon sanoilla voikaan olla vaikutusta toiseen henkilöön. Huonosti valituilla sanoilla voi pilata toisen päivän tai tehdä siitä aivan mahtavan. Ihan tiedostamattakin. Siksi sanoihin täytyisi alkaa kiinnittää huomiota, ja havainnoida sitä, millaisia reaktioita ne ympärillä aiheuttavat. Kun lisäisin kiitosta ja kehuja päivittäiseen kanssakäymiseen, mitä se aiheuttaisi ympärillä olevissa ihmisissä? Olisiko siitä apua tiimin sisäisissä ongelmissa? Varmasti olisi. Olen sitä mieltä, että suurin osa ongelmista ihmissuhteissa johtuvat puhumisen puutteesta. Omien ajatuksien asettelu ja tiedostaminen voi olla kuitenkin todella vaikeaa. Vaikka ajattelisin tietyllä tavalla, sitä voi olla haastava sanoittaa lauseiksi, jotka aiheuttaisivat toivomani reaktion tai hakemani tunteet. Tai että edes saisin sanoitettua ne tunteet, mitä itse koen. Tunteiden ilmaisu on minulle usein aika vaikeaa.

Uskon että tämän on kuitenkin harjoittelukysymys, sillä kaiken voi loppujen lopuksi oppia. Tärkeintä on vain tiedostaa oppimisprosessiaan ja reflektoida sitä. Tähän oli kirjassa hyvä prosessi: kysy itseltäsi joka päivä, mitä arvoa minä voin tuoda tänään? Tämän kysymyksen avulla menen tilaan tuoden jotain muille, en vaatien heiltä. Kun vilpittömästi tuon tilaan positiivisia tunteita, alan jossain vaiheessa saamaan sitä myös muilta. Tätä kuvattiin kirjassa ottaja vs. antaja- asetelmaksi. Ottaja vaatii, vahtii, on aggressiivisempi sanoissaan eikä luota. Ottaja ei herätä ympärillään luottamusta tai lämpimiä tunteita. Antaja tuo tilaan arvoa ja onnistuu luomaan paremman ilmapiirin, yhteisen tekemisen hengen. Kumpi olisi mukavampi tiimikaveri?

Sanoisin itse, että jälkimmäinen. Esimerkiksi johtaja voi olla ensimmäinen tai jälkimmäinen, mutta ottajan johdettavat eivät luultavasti koe työtään niin merkityksellisesti kuin antajan johdettavat. Antaja auttaa ihmisiä löytämään tarkoituksen, jolloin työstä tulee mielekkäämpää, merkityksellisempää ja asioita tehdään intohimosta.

Kirjassa ei kerrottu kuitenkaan vaan sanoista, vaan myös hiljaisuudesta. Eli kuuntelemisesta. ”Kirjoja luetaan lukemalla, ihmisiä kuuntelemalla.” Hieno lause, joka kuvaa mielestäni sitä, että toista kuuntelemalla voi saada sellaista tietoa, mitä ei ikinä kirjan kansien välistä voisi löytyä. Jokaisella ihmisellä on tarina, jolla luoda merkitystä. Jokaisella esineellä tai asialla on myös tarina, joka lisää niiden merkitystä. Kirjassa otettiin myös liiketoiminnallinen aspekti siihen, kuinka itseään voi myydä vain luomalla merkityksen – eli avaamalla tarinaansa. Samaistuin kuitenkin tällä kertaa enemmän siihen, miten ihmisten väliset tunnesiteet käyttäytyvät tarinoiden jakamisen kautta. Onhan se totta, että ihmiset kokevat minut läheisemmäksi, kun avaan jotain itsestäni. Näin teen heille itsestäni merkityksellisemmän, ja vahvistan tunnesidettä, joka on vahvin voima maailmassa. Kirjailija Martti Vaalahti saa tämän tunnesiteen kuulostamaan mielestäni liian kaupalliselta, hyötykäyttöön sormeillulta jutulta. Mutta uskon että nykyään tunnesiteiden käyttö työelämässä on tärkeää ja sallittua, sillä nykyään ihmiset ostavat loppujen lopuksi ihmisiä. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikki nämä tunnesiteet tehtäisiin aidoista lähtökohdista, ilman taka-ajatuksia. Ihminen on kuitenkin ihmiselle tärkein.