Olen ollut jollain tasolla tietoinen siitä, kuka Pekka Hyysalo on, ja mikä hänen tarinansa on. Kerran ehkä viisitoista vuotiaana näin hänet puhumassa festareilla, ja hänestä välittyi heti aivan ihana ja positiivinen energia. En ollut vuosiin miettinyt koko ihmistä, kunnes eräänä päivänä treeneissä Jesse kertoi, että oli ottanut Pekkaan yhteyttä ja hän oli tulossa vierailijaksi treeneihimme. Tämä sitten innosti minut lukemaan hänen kirjansa Fight Back, ja uuden tuotoksen Vastuun Fightback. Molemmat oli hyviä kirjoja, ja varsinkin tuo jälkimmäinen oli aivan huippu! Iso kiitos Jesselle siitä, että hän sai meille noin mahtavan vieraan piristämään tätä vähän synkkää syksyä karanteeneineen.

Pekka Hyysalo oli freestyle laskija, joka joutui vuonna 2010 onnettomuuteen, mikä johti vakavaan aivovammaan. Hän oli koomassa, jonka jälkeen joutui opettelemaan uudelleen kävelemään ja puhumaan ja lisäksi vielä luopumaan unelmistaan, urasta, jonka vuoksi oli tehnyt paljon työtä. Onnettomuuden jälkeinen kuntoutus oli rankkaa, eikä masennukselta vältytty. En pysty kuvittelemaan edes pienissä määrin miltä moinen on mahtanut tuntua. Pekka kertoi meille, että tässä tilanteessa hänellä oli kaksi vaihtoehtoa – Jäädä pohjalle tai tehdä ihan superisti duunia. Pekka päätti nousta ylös pohjalta, eihän sieltä ole muuta suuntaa mihin mennä, ja taistella takaisin. Kovan kuntoutuksen ja lujan asenteen ansiosta Pekka oli mäessä taas, toki ei huippuluokan freestylelaskijana, mutta kova suoritus se on ihmiseltä kenelle on sanottu että se ei välttämättä ole enää mahdollista. Pekka kertoi kirjassaan kuinka turhauttavalta se tuntui, kun tietää kyllä miten pitää laskea, mutta keho ei vaan pysty siihen. Hän sanoi myös meille suoraan, että ei se liikunta enää samanlaisia kiksejä anna, mutta itsensä ylittäminen on edelleen hienoa. Tämä on niin ihailtava asenne, aina löytyy hopeareunus.

Tällä hetkellä Pekka kuvailee itseään esiintyjäksi, kuntouttajaksi ja kirjailijaksi. Hän Perusti Fight Back -yrityksensä vuonna 2013, joka antoi hänelle uuden suunnan elämässä. Pekka perusti Fight Backin ensin itseään varten. Kuntoutus on kallista ja tämä oli tapa tienata rahaa sitä varten. Brändin luominen tuli Pekalle kuin itsestään, sillä olihan henkilöbrändin luominen aloitettu lasku-uran aikana. Fight Back ei kuitenkaan ole pelkkä brändi, se on ideologia. Se perustuu toivoon, positiiviseen ajatteluun, sitkeyteen ja siihen, että ikinä ei saa luovuttaa sen suhteen mitä haluaa kaikista eniten. Fight Back on aito, ja Pekan mukaan tämä on isoin vahvuus.

Pikkuhiljaa Fight Back muotoutui yritykseksi, joka antaa apua aivovammasta kuntoutumiseen, eikä tänä päivänä apu rajoitu enää vain aivovammasta kuntoutumiseen, vaan myös muista vammoista ja mielen sairauksista kuten masennuksesta kuntoutumiseen. Muita auttaessaan Pekka ymmärsi, että vastuunotto itsestään tulee mahdollisuudesta toimia. Tämä mahdollisuus toimia ei rajoitu vain meihin itseemme, vaan voimme ottaa vastuuta myös lähimmäisistä, yhteiskunnasta ja koko maapallosta. Ihminen on ainoa elollinen olento, joka ymmärtää vastuun. Se on aika siistiä! Moni meistä ajattelee vastuun jotenkin negatiivisena asiana, taakkana mikä pitää kantaa, mutta Pekka sanoi että ei se niin mene. Hänelle tyypilliseen tapaan positiivisuuden kautta ajateltuna vastuu todellakin on mahdollisuus ja jos meillä on mahdollisuus toimia, niin tehdään se!

Pekka sanoi meille hienosti, kuinka Tiimiakatemia on huikea paikka, koska täällä me opitaan vastuuta. Me olemme ottaneet askeleen kohti tulevaisuutta, ja kaikki mitä me tehdään täällä, on tulevaisuuden tarpeeseen vastaamista. Tulevaisuudessa me toivottavasti ollaan valmiita vastaamaan hyvin uusiin haasteisiin. Pekalta sai hyviä neuvoja, ja buustia siihen, miten me pienenä yrityksenä voidaan lähteä liikkeelle. Yksi vinkki oli olla sosiaalisesti avoin, oikeasti pyytää apua ja ottaa sitä vastaan, kun sitä on tarjolla. Hän kehotti ottamaan yhteyttä kehen tahansa Vastuun FightBack kirjassa haastattelemiin ihmisiin ja kysyä heiltä. Siellä kirjassa oli kyllä tosi mielenkiintoisia ihmisiä, ja eiköhän Jesse jo meille todistanut, että kun kysyy vaan niin vastaus voi ihan hyvin olla kyllä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: ”Pitää uskaltaa yrittää ja sit saattaa käydä hyvä mäihä”.  Tällä asenteella ehdottomasti eteenpäin!