Luin Kirjan Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito, jonka on kirjoittanut William Isaacs. Kirja oli hyvin vaikea lukuinen ajoittain, mutta muutamat kappaleet olivat niin mielenkiintoisia, etten pystynyt lopettamaan lukemista. Dialogi on muutenkin yksi suosikeistani Tiimiakatemian tavasta toimia arjessa.

Dialogi on todella simppeli mutta ajatusta vaativa toimintatapa. Dialogi vaatii oikeaa asennoitumista kaikilta, jotta täysi potentiaali saadaan irti. Dialogin aloitus tapahtuu keskusteluna, jotta saadaan oikeanlainen tunnelma. Ajatuksien vaihdossa niin sanotusti käännetään ajatukset ympäri ja vaihdellaan kuulumisia yllä muuta sellaista.

Aina dialogeissa ei käydä asioita läpi, joka kiinnostaa jokaista. Aina vaan ei voi miellyttää kaikkia. Jotkut asiat tuntuvat sinulle tärkeiltä ja jotkut merkityksettömiltä ja sen takia olemmekin yksilöitä ja sen seurauksena erilaisia. Harkitset aina asioita mitä dialogissa käydään lävitse ja nopeasti oma ajatuksesi käy läpi mihin kiinnität huomiota ja mitkä jätät huomiotta. Jos asia on itsellesi tärkeä ja kiinnostava niin seuraava askeleesi on joko odottaa omien ajatusten esilletuontia ja kuunnella avoimesti muiden näkökulmia tai puolustaa omia ajatuksia. Omien ajatusten puolustaminen usein kumpuaa ajatustilasta, että minä olen oikeassa, johon minä syyllistyn usein.

Ei onneksi tarvinnut pitkään lukea kirjaa, kun jo huomasin ensimmäisen kohdan, joka kolkutti omaa ajatustani enemmän. Tässä kohtaa lopetin lukemisen hetkeksi ja jäin vain ajattelemaan mistä se tulee ja miten sitä voin lähteä kehittämään. Minulla on usein pakonomainen tarve puolustaa omia näkökulmiani ja ajatuksiani varsinkin, jos ne ovat minulle tärkeitä tai tärkeä aihe. Tässäkin kohtaa ajatukseni aloitti puolustuskannalla ja ajattelin sen johtuvan siitä, että en halua tulla väärinymmärretyksi, joten siksi puolustuksen ohella annan vielä lisätietoa tai annan esimerkin, miten siis ajattelen tai millainen näkökulmani asiaan on. On se myös varmasti osa sitä, mutta en myöskään tykkää olla väärässä. Sen jälkeen ajattelin, että mitä jos olen väärässä. Mitä sitten? Eikö dialogissa saa olla väärässä? Totta kai saa, ja usein joku onkin. Se on vain toisen näkökulma tai ajatus siihen aiheeseen, ja sen takia sitä keskustelua käymmekin, että löydämme yhdessä hyviä ratkaisuja. Tuntuu nyt hiukan hölmöltä ajatella muutamaa kertaa, kun puolustelin kantaani todella voimakkaasti, parempi vain olisi ollut kuunnella muiden näkökulmat ja ajatukset ensiksi ja punninnut omassa päässä niitä ensiksi ennen kuin avaan suuni. On taas mukava, kun huomaa pieniä ”virheitä” itsessäni, joita voi lähteä taas ensi vuonna kehittämään, joten siis tässä on yksi asia, jonka varmasti vien käytäntöön. Kuuntelen siis enemmän enkä ensimmäisenä hyppää kilpi edessä puolustelemaan. Tämä on kyllä myös normaalia ihmisluonteelle puolustaa omaa näkemystä tai mielipidettä. Tärkeää kyllä dialogin kannalta on, että osallistujat lakkaavat keskittymästä omiin mielipiteisiinsä, koska niillä ei saavuteta sitä luovaa keskustelua mihin pyrkimys on. Luova dialogi vaatii kuuntelua ilman vastarintaa.

Kirjassa oli muutama kaavio, joita jäin pyörittelemään omassa päässäni, koska en ole aikaisemmin niitä nähnyt tai mitään vastaavia. Dialogin kehityksen taso kaavio oli varmasti suosikkini. Yksi erikoisista asioista mitä sain yhdistettyä kaavioon, oli se, että haemme yleensä ongelmia, jotka olemme ennestään jo voineet tietää ja keskittymisemme jämähtää ”syiden” etsimiseen, kun taas tarkoituksena on etsiä mikä johtaa näihin ongelmiin. Mikä on se yhteys, miksi päädymme näihin eri ongelmiin tai missä se yleensä esiintyy? Tätä hetken, kun pohdin, niin on paljon avoimempaa ja positiivisempi tapa käsitellä ongelmia ja löytää ongelmille erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Tämä on siis yksi kehityksenkohde, jota esimerkiksi yritän parhaani mukaan sisäistää ja viedä Devetan treeneissä isoksi osaksi käytäntöön erilaisten ongelmatilanteiden ajatustyökaluksi.

Kirja tarjosi valtavasti erilaisia esimerkkejä ja tietoa millaisissa tilanteissa dialogia on käytetty ja miten sen ymmärtäminen ja käyttäminen on saanut kehitystä aikaan. Oli todella mielenkiintoista saada todella erikoisia näkökulmia, menetelmiä ja tilanteita dialogin käytöstä, koska minun tietoisuudessani oli vain ja ainoastaan omat henkilökohtaiset kokemukset. Niiden pohjalta olen oman mielipiteeni ja ajatukseni luonut siihen mitä dialogi on. Nyt olen saanut paljon uutta auttavaa tietoa, ja ajatukseni dialogista on isosti kehittynyt. Oli siis kaikin puolin todella motivoivaa luettavaa dialogista ja halusin tässä reflektiossa nostaa esille sen, mikä jäi itselläni eniten mieleeni eli omien näkökulmien, näkemyksien ja mielipiteiden puolustuksen. Se oli kaikista henkilökohtaisin asia myös. Sen pohtimiseen meni myös eniten aikaa ja oli kaikista vaivalloisinta ajatella sitä, koska olen itse juuri toiminut ei toivotulla tavalla. Siitä kyllä joskus saattaa olla hyötyä, kun puolustaa omaa näkemystä tai näkökulmaa, mutta se saa olla todella poikkeuksellinen tilanne. Joskus ei vain ehkä ymmärrä miksi se on esimerkiksi huono näkökulma asialle x ja sen takia puolustelee sitä, mutta tällä tavoin ei asiaa vie eteenpäin. Pitää löytää se oikea kysymys mihin sen vastauksen haluaa. Monesti voi osallistuja turhautua, kun muut eivät tue sinun näkökulmiasi, mutta silloin voi vain kysyä ja pyytää perusteita siihen miksi se ei olisi hyvä sen sijaan kun puolustelisi sitä esimerkiksi kehumalla omaa näkökulmaansa.