Faktojen maailma käsitteli ihmisten olettamuksia maailmatilanteesta verrattuna sen todelliseen tilanteeseen. Asiat eivät ole niin huonosti, miltä näyttävät. Rosling käsitteli kirjassa 10 ajatuksiimme kielteisesti vaikuttavaa vaistoa, jotka ovat kuiluvaisto, kielteisyysvaisto, viivasuoruusvaisto, pelkovaisto, kokonaisvaisto, yleistämisvaisto, kohtalovaisto, ainoan näkökulman vaisto, syyttelyvaisto sekä hätävaisto. Nämä vaistot vaikuttavat maailmankuvaamme ja siihen, miltä se näyttää. Roslingin tutkimuksen ja haastatteluiden mukaan se näyttää paljon kielteisemmältä todelliseen maailman tilaan verrattuna.

Kuiluvaisto

Kuiluvaisto oli itselleni tuttu ajatus. En ollut aikaisemmin kuullut itse termiä, mutta sen periaate näkyy kyllä omani sekä ympärillä olevien ihmisten puheessa. Ihminen tekee mielellään kahtiajakoja; hyvä vs paha tai me vs ne. Jaamme siis asioita kahteen osaan, joiden välissä on kuviteltu kuilu. Se on yksinkertaista ja vaistomaista. Samalla se on hyvinkin dramaattista ja vihjaa usein konfliktiin. Se on tehokas ajattelumalli, jota myös journalistit käyttävät hyväkseen. Mietin omalla kohdallani, kuinka paljon jaottelen maailmaa mielessäni kahtia eri asioissa. Paljon. Jako tulee vaistomaisesti. Olen myös tavannut paljon ihmisiä, joilla kuiluvaisto ohjaa selkeästi ajattelua. He tuntuvat näkevän maailman hyvin mustavalkoisena. En itse kuitenkaan näin radikaalisti jaottele kaikkea tai jämähdä ajatuksiini, jos jaottelenkin. Erotan paljon myös harmaan sävyjä.

Roslingin mukaan kuiluvaisto saa meidät kuvittelemaan kahtiajakoja myös siellä, missä niitä ei ole. Esimerkiksi vahvasti kirjan teemaan viitaten teollisuusmaat ja kehitysmaat. Tai rikkaat ja köyhät. Niiden välinen kuilu ei ole läheskään niin suuri, mitä useimmat ajattelevat, mitä myös itse ajattelin. Oikeastaan kuilua ei olekaan edes olemassa. Ja oikeastaan suurin osa väestöstä sijoittuu noiden kahden keskivaiheelle, siihen missä piti olla kuilu. Mikä tahansa informaation yksinkertaistaminen voi olla harhaanjohtavaa ja usein data meneekin päällekkäin poistaen ääripäiden välissä olevan kuilun. Aloinkin miettimään, miten paljon oma kuiluvaistoni kätkee hajontaa näköpiiristäni ja vääristää totuutta, mitä näen. Kirja avasi paljon silmiäni maailman tilasta ja ihmisen ajattelua haittaavista vaistoista, jotka vääristävät totuuksia ja saavat usein asiat näyttämään huonommilta, kuin ne todellisuudessa ovat. Etsi enemmistöä ja varo keskiarvojen vertailua kuiluvaiston hallitsemiseksi, ohjeistetaan kirjassa. Äärimmäisyyksien vertailua pitäisi välttää, sillä enemmistö on usein keskivaiheella, siinä missä piti olla kuilu.

Ihan meidän tiimissämmekin tuntuu olevan kuiluvaistoajattelua. Esimerkiksi Happy secondi -projektiin liittyen. Tuntuu siltä, että on Happy second ja Heiga. Tai häppärin porukka ja muu Heiga. Pitäisi olla Heiga ja Happy second yhdessä. Kuiluvaisto jakaa hieman tiimiämme ja aiheuttaa eripuraa. Vaikka projektilla on oma projektiryhmä, näen sen silti osin koko tiimin projektina, ja asenteidemme pitäisi olla sen mukaisia. Tietystikkään koko tiimi ei ole sitä pyörittämässä, mutta se on suurin osin vaikuttanut koko tiimiin, ja vaikutus on valitettavasti ollut enemmänkin negatiivissävytteinen.

Kielteisyysvaisto

Kielteisyysvaisto johtuu viehtymyksestä kielteisyyteen. Paha kiehtoo lähes aina enemmän, kuin hyvä. Aika kultaa muistot sekä jälleen median ja journalistien valikoiva raportointi ruokkivat negatiivisuutta. Ajatus: ”Niin kauan, kun asiat ovat huonosti, on moraalitonta sanoa niiden muuttuvan paremmaksi”. Huono omatunto on osin läsnä, kun ajattelee, että maailma olisi parempi paikka, kuin vaikka sata vuotta sitten. Edelleen on valtavasti asioita, jotka ovat perseellään ja uusia ilmaantuu. Jotkut vanhat epäkohdat ovat korjautuneet, mutta niiden olemassaolo on jo unohtunut tai unohtuu uskomattoman nopeasti. Note to myself, muista: ”asiat voivat olla sekä paremmin että huonosti”. Niin voivat ja ovatkin.

Kielteisyysvaisto on ollut hyvinkin läsnä lähiaikoina tiimissämme. Takerrumme tiukasti kaikkeen negatiiviseen ja unohdamme kaiken hyvän. Myrkytämme oman tilamme huonolla ilmapiirillä. Se alkoi jo viime syksynä. Olemme miettineet johtoryhmän kanssa paljon, miten saisimme puhdistettua ilmapiiriämme, mutta jatkuvasti tuntuu ilmaantuvan uusia asioita, jotka vaikuttavat kielteisesti mielialoihimme. Kielteinen ajattelu on levinnyt meihin ja tuntunut tehneen jonkinlaisen pesän tiimiimme. Faktatietoisuus on huomata, milloin saamme negatiivisia uutisia ja muistaa, että tieto pahasta tavoittaa hyviä uutisia helpommin. Kaikki hyvä jää huonojen uutisten jalkoihin. Hyvä uutinen ei ole uutinen. Koko ajan tapahtuu kaikkea hyvää (niin meidän tiimissämme, kuin ihan koko maailmassa), mutta sitä ei noteerata. Yksikin negatiivinen asia hyppää shokkivärin lailla näkyviin peittäen kaiken muun.

Tiktokissa oli mielestäni hyvä video pienen kielteisen seikan vaikutuksesta kaikkeen muuhun verrattuna (lähdeluotto 100% :D). Videossa selostettiin eräs kertomus Einsteinistä, jossa hän oli kerran kirjoittanut luokassa liitutaululle yhdeksän kertotaulun vastauksineen. Viimeiseen kohtaan (9×10) hän oli kirjoittanut 91, jolloin koko luokka oli revennyt nauruun ja ilkkunut hänelle. Selvästi hän oli tehnyt virheen ja oikea vastaus olisi 90, ei 91. Einstein odotti luokan rauhoittuvan ja sanoi: ”Siitä huolimatta, että ratkaisin yhdeksän ongelmaa oikein, kukaan ei onnitellut minua. Mutta kun tein yhden virheen, kaikki nauroivat. Eli vaikka henkilö olisi kuinka menestynyt tahansa, yhteiskunta huomaa silti hänen pienimmänkin virheensä.” Negatiivisuus kiehtoo. Ihan sama, kuinka paljon hyvää ympärillä tapahtuu, kuinka paljon hyviä asioita saamme aikaan tai kuinka menestynyt ihminen on, usein yksikin pieni kielteinen asia, uutinen tai virhe jättää kaiken sen alleen. Se on huomattu.

Viivasuoruusvaisto

Viivasuoravaisto olettaa, että viivat ovat suoria ja asiat jatkuvat lineaarisesti siihen suuntaan, mihin ne ovat menossa. Oletamme asioita. Oletamme asioiden jatkavan samaa kaavaa, vaikka ne todellisuudessa muuttuvat ja vaihtavat suuntaa. On helppo olettaa menestyksen kasvavan ja olevan nousujohteista, jos se on ollut sitä tähänkin asti. On helppo uskoa, että raha virtaa sen perusteella, että niin on ollut tähänkin mennessä. Tällä ajattelulla ennakointi ja asioiden kriittinen tarkastelu unohtuu helposti. Samanlaista ajatusta taidettiin käsitellä (jos oikein muistan) Rikas isä, köyhä isä -kirjassa, jonka aikaisemmin luin. Siinä tällaista viivasuoraa ajattelua peilattiin enemmän taloudelliseen tilanteeseen ja yritysten menestykseen. Tässä kirjassa sitä käytettiin enemmänkin kuvaamaan ihmisten oletusta maailman tilasta ja tulevaisuudesta. Jos lasten lukumäärä on tähän mennessä lisääntynyt, oletus on helposti se, että se lisääntyy myös tulevaisuudessa samaa suoraa jatkaen. Mikään ei ole pysyvää eivätkä viivat suoria. Varsinaisesti en koe tätä läheiseksi ajatukseksi omassa elämässäni. Akatemialla olen kyllä oppinut, ettei koskaan pitäisi olettaa mitään, mutta se liittyy hieman eri asioihin, kuin siihen, että asiat jatkaisivat lineaarista polkua samaan suuntaa, johon ovat menossa. Eivät mielestäni. Mutkat eivät ole suoria ja ne ovat havaittavissa.

Pelkovaisto

Pelon iskiessä ihminen ei näe selkeästi. Mieli synnyttää usein pahimman mahdollisen uhkakuvan, kun olemme peloissamme. Harrastelen tätä paljon. Lähes aina, jos esimerkiksi joku on myöhässä ja tiedän, ettei henkilö ole tavallisesti myöhässä mistään, ensimmäinen ajatus on, että jotain on sattunut. Tai muistan, jos vanhemmillani asuessani isälläni kesti normaalia pidempään metsätöissä, ensimmäinen ajatus usein oli tyyppiä ”hän on varmaan lyönyt itseään kirveellä jalkaan ja vuotaa nyt kuiviin jossain tuolla metsässä”. Huoli ja pelko siitä, että jollekin läheiselle sattuu jotakin, värittää kyllä vahvasti näissä tilanteissa. Emme näe mitä haluamme (eli sitä rationaalista vaihtoehtoa) vaan näemme mitä pelkäämme. Roslingin tarina omasta kokemuksestaan tilanteessa, jossa pelkovaisto oli ottanut hänessä vallan, oli mielenkiintoinen. Miten väärin voikin ympäristön ja tapahtumat tulkita pelon ollessa läsnä. Kriittinen ajattelu on melkein mahdotonta, kun pelottaa.

Ehkä pieni pelko on värittänyt myös meidän tulkintojamme tämänhetkisestä rahatilanteestamme. Meillä on paljon kuluja, eikä varmoja tulonlähteitä näy riittävästi ja niiden suhde pelottaa monia meidän tiimissämme. Miten tässä käy? Itse ajattelen hyvinkin optimistisesti ja koko ajan mielestäni tilanne näyttää paranevan. Ei meillä mikään hätä ole, vaikka luvut tällä hetkellä pelottavilta näyttävätkin. Olen niistä yrittänyt viestiä selkeästi ja napakasti, jotta ymmärrämme realiteetit sekä sen, että nyt jos koskaan tähän mennessä olisi aika tehdä sitä rahaa, eikä vain palaveerata. Tarkoitus ei ole ollut lietsoa pelkoa, mutta ilmeisesti sitä se on kuitenkin herättänyt osassa tiimistämme. Toivon, ettei pelko lamaannuta toimintakykyämme vaan päinvastoin antaisi motivaatiota ja tahtoa näyttää kuluille pitkää keskisormea.

Kokonaisvaisto

Johtopäätöksiä vedetään herkästi nähdyistä numeroista suhteuttamatta niitä kokonaisuuteen. Totuuden selvittämiseksi asiat pitäisi laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Asioita on helppo paisutella suhteettomasti. Muistisääntönä toimii 80/20 sääntö. Mitkä muodostavat 80% prosenttia kokonaisuudesta? Suurimpien lukujen etsiminen helpottaa ja usein muutama luku on kaikkia tärkeämpi. Missä sijaitsee 80% ja mikä tekee siitä noin suuren? Mitä seurauksia siitä voi olla? Usein kaikki riippuu siitä, mihin vertaa. Esimerkiksi koronapandemian suhteen tämän vaiston kurissapitäminen olisi ollut tärkeää (itseasiassa melkein kaikkien vaistojen kurissapitäminen). Joka päivä meille uutisoitiin tartuntojen määrää sekä koronaan kuolleiden määrää suhteuttamatta lukuja mihinkään muuhun pelkoa lietsoen. Kuolleisuusasteen suhteuttaminen esimerkiksi olisi varmasti ollut fiksua. Kuinka suuren osan korona aiheutti kaikista Suomen/maailman kuolemista? Tai kuinka suuri osa positiivisista tuloksista oli kaikkiin testituloksiin verrattuna? En tietenkään vähättele pandemiaa, mutta pelon lietsomista olisi voitu rajoittaa. Aika vaikea on hahmottaa kokonaisuuksia, jos annetaan vain yksi luku, ilman mitään, mihin verrata.

Yleistämisvaisto

Yleistämme ja luokittelemme koko ajan tiedostamattamme. Yleistäminen ja luokittelu luo järjestystä ajatuksillemme ja se on tarpeellista meille. Se voi samalla myös vääristää maailmankuvaamme. Se voi saada tekemään hätiköityjä päätelmiä muutaman tai yhden epätyypillisen esimerkin pohjalta. Media tarraa myös tähän vaistoon napakasti ja käyttää sitä hyödyksi. Väärät yleistykset rajoittavat asioiden ymmärtämistä. Jos kuiluvaisto jakaa maailman meihin ja heihin, yleistämisvaisto saa meidät pitämään kaikkia heitä samanlaisina.

Liiketaloudessa yleistämisvaisto voi olla kohtalokas yritykselle. Se saattaa maksaa valtaosan yrityksen ostajista ja kuluttajista, jos luokittelu ja yleistys menee pieleen. Harjoittelemme ostajaprofiilien sekä ihanneasiakkaiden luomista, jotta emme tekisi vääriä yleistyksiä tulevaisuudessa. Riskinä on, että luulemme asiakkaidemme olevan aivan eri paikassa, missä he todellisuudessa ovat. Tai saatamme niputtaa yhteen kaksi täysin erilaista asiakassegmenttiä. Suuntaamme markkinointimme väärälle asiakasryhmälle ja meille potentiaalisin porukka jää tavoittamattomiin. Ostajaprofiiliemme luomisessa joudumme käyttämään yleistämistä ja luokittelua hyväksemme, mutta niiden kanssa täytyy olla tarkka. Luonnostelimme SOAPRISE! -projektillemme ihanneasiakasprofiileja ja asiakassegmenttejämme. Harmi, ettemme ehtineet käytäntöön asti niitä testaamaan, sillä jätimme projektin hautumaan ajanpuutteen ja rahallisen tilanteen vuoksi.

Rosling esitti muutaman vinkin, joilla voi kyseenalaistaa omia kategorioitaan:

• Hae eroja ryhmien sisällä ja yhtäläisyyksiä ryhmien välillä. Älä oleta, että jokin asia sinun ryhmässäsi pätee toisiin ihmisiin.
• Varo enemmistöä, se tarkoittaa ainoastaan yli puolta. On iso ero siinä, onko enemmistä 51% vai 95%.
• Varo poikkeuksellisia esimerkkejä
• Oleta, että et ole normaali, eivätkä toiset ihmiset idiootteja. Ole utelias ja nöyrä.
• Varo tekemästä yleistyksiä ryhmästä toiseen

Nämä mielessä voi, pitää omaa yleistämisvaistoaan kurissa, jotta yleistyksiä ja luokittelua ei tehtäisi väärin perustein.

Kohtalovaisto

Kohtalovaiston kurissapitämiseksi olisi hyvä muistaa, että myös hidas muutos on muutos. Isoimmat, merkittävimmät ja kestävimmät muutokset tapahtuvat hitaasti. Sitä on vaikea havaita, mutta vähittäisten parannusten huomiointi auttaa muutoksen havainnoimisessa. Tästä puhuimmekin hieman tulevaisuus-teemaisissa treeneissämme. On luotettava prosessiin ja oltava kärsivällinen. Yleensä hitaimmat muutokset ovat kaikista kestävimpiä ja vaikuttavimpia. Nopeat rykäisyt ovat usein väliaikaisia. Pätee esimerkiksi elämäntapamuutoksissa, painonpudotuksessa, liiketoiminnan suunnan muutoksessa tai uusien asioiden omaksumisessa. Pienet muutokset vievät isoa muutosta eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti.

Ehkä muistutuksena itsellenikin. Emme voi joryna tai tiiminä muuttaa ilmapiiriämme tai yrityskulttuuriamme viikossa päinvastaiseen, jota se on. Jokapäiväisten tekojemme kautta voimme vaikuttaa yleiseen fiilikseen ja pikkuhiljaa se alkaa muotoutua ja muuttua haluamaksemme. Raha-asiat kiristävät aina, fakta, eikä meillä minun mielestäni ainakaan oikeasti nyt niin paskasti mene, mitä tämä kaikki lirkuttelu antaa olettaa. Kuten kielteisyysvaistosta kirjoitin: negatiivisuus tavoittaa positiivisuutta nopeammin, hyvä uutinen ei ole uutinen.

Ainoan näkökulman vaisto

Ei ole olemassa yhtä ainoaa mittaa kuvaamaan edistystä. Maailmaa ei voi ymmärtää ilman numeroita, muttei myöskään pelkästään niiden kautta. Esimerkiksi hyvinvoinnin kasvua voi havaita ihmisten kengistä, kuten kirjassakin havainnollistettiin. Tänään henkilö kulkee risaiset sandaalit jalassa. Viime vuonna hänellä ei ollut kenkiä ollenkaan ja ensi vuonna hänellä voi olla varaa jopa uusiin kenkiin. Hyvinvoinnin ja varallisuuden taso ei välttämättä näy pelkistä numeroista.

Kirjassa puhuttiin siitä, että usein olemme taipuvaisia käyttämään sellaista työkalua, jonka käytön handlaamme hyvin. Monesti haluamme myös käyttää sitä työkalua, koska no, sen käytön osaamme. Käytämme sitä kuitenkin helposti liian usein ja tilanteissa, joissa se ei välttämättä edes ole soveltuva. Jos olen hyvä tekemään asiat jollakin tavalla, todennäköisesti teen suurimman osan tehtävistäni samalla tavalla, samoja menetelmiä käyttäen, kuten aikaisemminkin. Käytän menetelmiä, jotka ovat itselleni tuttuja, ja joita osaan käyttää. Oman ratkaisun tai ongelman tärkeyttä on helppo liioitella. Mikään yksittäinen taito, työkalu tai menetelmä ei sovellu kaikkeen ja siksi olisi ihanteellista etsiä ympärilleen omaa työkaluaan täydentävä työkalupakki. En osaa kaikkea, olen hyvä jossakin, mutta se jokin ei toimi joka tilanteessa. Onneksi minulla on oma työkalupakkini ympärilläni, tiimini. Lisäkseni on 15 erilaista työkalua ja taitoa, joista saan apua tarvittaessa. Olen avoin muiden ideoille ja toteutustavoille ja otan apua vastaan. Osaisinpa ja osaisimmepa kaikki hyödyntää tiimistämme löytyvää tietotaitoa entistä paremmin. Olen itse valmis joustamaan omista mielipiteistäni ja ratkaisuistani, jos jollakulla muulla on parempia vaihtoehto tarjolla. Varon yksinkertaisia ideoita ja yksinkertaisia ratkaisuja. Suhtaudun nöyrästi siihen, mitä en tiedä.

Syyttelyvaisto

Syyttelyvaisto ajaa meidät etsimään syyllisiä eikä ratkaisuja. Ketä pitäisi lyödä turpaan? Kenen syytä ongelma on? Syyttelyvaisto haluaa etsiä yksinkertaisen syyn siihen, miksi jotain pahaa on tapahtunut. Se saa meidät liioittelemaan yksittäisen ihmisen tai ryhmän tärkeyttä niin hyvässä että pahassa. Maine tulee aivan yhtä nopeasti, kuin moite. Syyttelyvaisto estää meitä keskittymästä ja siten oppimasta, koska lakkaamme etsimästä selityksiä muualta, kun kerran olemme päättäneet, ketä vedämme turpaan. Se estää ongelman ratkaisua tai sen estämistä tulevaisuudessa.

Tiimiakatemian 10 ohjetta tiimiyrittäjälle sanovat myös: ”Kohdista energiasi ratkaisuihin, älä ongelmien murehtimiseen”. Silti se tuntuu toisinaan olevan vaikeaa. Sormella halutaan osoitella. Esimerkiksi omasta näkökulmastani tällä hetkellä tiimissämme halutaan suunnata huonoa rahallista tilannetta syyttävät sormet Happy Secondiin, vaikka se ei ole meidän ainoa kulumme (tietysti se on suurin, mutta ei ainoa!). Osalla ratkaisun etsiminen on tyssähtänyt, koska ”syyllinen” on löydetty. Syyttelyvaisto estää ratkaisujen etsimisen ja oppimisen. Siitä on päästävä yli. Kirjassa oli esitelty tapahtuma, jossa lentokone putoaisi unisen kapteenin seurauksena. Syyllinen on selvä, kone putosi kapteenin takia. Syyllinen on löydetty, mutta mitä se auttaa? Miten se estää vastaavan tapahtumasta uudelleen? Sormella osoittelun sijaan, pitäisi kaivaa syvemmälle ja kysyä, miksi tällainen tilanne kävi? Miksi kapteeni oli uninen? Mistä se johtui? Miten tulevaisuudessa voidaan poistaa lentokapteenin työkykyä heikentävät tekijät? Vikaa pitäisi etsiä yksittäisen tekijän sijaan koko järjestelmästä ja pyrkiä korjaamaan se, jotta vastaava voidaan estää tapahtumasta tulevaisuudessa.

Hätävaisto

Hätävaisto heikentää kriittistä ajatteluamme. Myyjät ja aktivistit käyttävät tätä ja laukaisevat tahallaan hätävaistomme esimerkiksi tarjouksilla ”Vain tänään!” tai ”ota tai jätä” -tyyppisillä heitoilla. Kehotus toimia saa ajattelemaan vähemmän kriittisesti, päättämään nopeammin ja toimimaan heti. Hätävaiston luoma kiire ei ole totta juuri koskaan. Mikään ei ole koskaan niin kiireellistä. Asiat eivät myöskään ole vain joko-tai. Kiire on maailmankuvamme pahimpia vääristäjiä. Kaikki vaistot yhdistyvät hätävaistossa. ”Pakko tehdä jotain” tai ”On tehtävä nopeita päätöksiä” -ajatukset heikentävät faktapohjaista ajatteluamme ja kykyämme ajatella analyyttisesti. Hätävaisto aiheuttaa stressiä ja voimistaa kaikkia edellä mainittuja vaistoja tehden niistä vaikeammin hallittavia. Pelko ja paniikki saavat aikaan typeriä ja rajuja päätöksiä.

Mielestäni toimimme vastikään oikein ja hallitsimme hätävaiston, joka meiltä koitettiin herättää erääseen päätökseen liittyen yhden tiimiläisemme projektissa. Vaadimme tarkentavia laskelmia ja suunnitelmia sekä tarvittavia perusteita päätöksen teolle, emmekä tehneet päätöstä tulipalokiireessä, joka vaikutelma meille tilanteessa annettiin. Hallitsimme hätävaiston ja vaadimme dataa. Se oli oikea ratkaisu. En näe, että tilanne olisi ollut niin kiireinen, mitä meille annettiin olettaa. Vaikutelma oli tilanteesta ”Nyt tai ei koskaan” ja tiimiläisiltä/jorylta vaadittiin hyväksyntää/kannanottoa saman tien. Kiireessä tehty päätös olisi ollut varmasti virheellinen jälkeenpäin (olisi päätös ollut puoltava tai vastaan), varsinkin kun projektista paljastui aivan uusia puolia myöhemmin tilanteen jälkeen. Liian nopeasti hyväksytty tai torjuttu päätös usein herättää katumusta, varsinkaan jos riittävää tietoa ei ole ollut päätöksentekohetkellä esillä.

Rosling ei itse koskaan esittäisi pahinta mahdollista vaihtoehtoa yksinään esittämättä samalla myös todennäköisintä ja realistisinta vaihtoehtoa. Hän etsi tietoa ilmastonmuutosta kiihdyttävistä tekijöistä ja koitti löytää syytä, josta suuret hiilidioksidipäästöt johtuvat. Yllättäen dataa ei löytynytkään niin paljoa, kun olisi voinut olettaa. Jos ilmastonmuutokseen reagoimista pidetään tärkeänä, miksei sitä mitata? Tai miksei sitä aiheuttavia tekijöitä mitata? Miten asioita voi ottaa vakavasti, jos edistymistä ei seurata? Asetimme viime syksynä tavoitteen tiimillemme olla paras pinkkutiimi kaikilla mittareilla. Miten seurasimme edistymistä ja tavoitteen saavuttamista? Emme mitenkään (muuten kuin rahallista tilannetta seuraten). Tavoitteelle ei asetettu mittareita, joista edistystä olisi voitu seurata tai edes arvioida. Opimme siitä ja nyt kevään tavoitteet taisivat olla helpommin mitattavia. En kyllä muista (pienen taustatutkimuksen jälkeenkään), asetimmeko talon tavoitteiden sekä rahallisen tavoitteen lisäksi muuta. Yleisesti, jos jotain pidetään kiireellisenä tai tärkeänä, se pitäisi mitata ja päätökset perustaa dataan.

Miten ajatella faktatietoisesti?

Ole valmis muuttamaan mielipidettä ja ole nöyrä sekä utelias. Ole avoin uudelle informaatiolle ja hae sitä aktiivisesti. Omaksuu faktoja, jotka eivät sovi entiseen maailmaankuvaasi ja koita ymmärtää, mitä ne merkitsevät. Anna omien erehdysten synnyttää uteliasuutta eikä noloutta.

Lopuksi vielä faktatietoisuuden peukalosäännöt:

• etsi enemmistöä
• odota huonoja uutisia
• linjat voivat taipua
• laske riskit
• suhteuta asiat
• kyseenalaista kategoriasi
• hidas muutos on silti muutos
• hanki työkalupakki
• vältä osoittamasta sormella
• ota pieniä askelia

Kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja jätti paljon pohdittavaa omasta ajattelutavasta ja omista vaistoista. Myöhemmin näen, olenko sisäistänyt ajatuksia oikeasti ja ovatko ne vaikuttaneet omaan ajatteluuni. Reflektointi tuntui jollain tapaa liikaa kirjan sisällön referoinnilta, mutta ehkä tämä essee vaati sitä, jotta saan oman pääkopan ottamaan koppia viestistä.

Iida Riipinen

Projektitoimisto Heiga osk

Koti