Essee yrittäjyydestä

Kirjoittaja: Daniel Hakasaari

25 helmikuun, 2022

Lähdeteos: -

Lähdeteoksen kirjoittaja: -

Teoriapisteet: 2

Olen ehkä enemmän tai vähemmän kasvatettu yrittäjämäisyyteen, joten väitän yrittäjämäisen asenteen tulevan itseltäni jo luonnosta. Vanhempani eivät ole koskaan olleet taloudellisesti erityisen kunnianhimoisia ihmisiä, ja he ovat olleet aina palkkatöissä. Kuitenkin pappani teki pitkän uran rakennusyrittäjänä. Minä olin ensimmäinen lapsenlapsi, joten tuntui vähän siltä, että hän aloitti valmistelemaan minua itsensä jatkajaksi kun olin vielä pieni. Kun muut tenavat leikki pihalla, minä pelasin ristinollaa, shakkia tai juttelin maailmantaloudesta. Pappa reenautti minua paljon matemaattisesti ja minusta tulikin aika matemaattisesti lahjakas ihminen. Looginen nopea päättelykyky rakentui myöskin, josta näen olleen hyötyä tulevaisuudessa aika paljon.  

Taisin olla n. 10v kun menin ensimmäisen kerran virallisesti töihin pappani rakennuksille. Hän oli pienempänä antanut minulle rahaa, mutta painotti aina, että raha ei kasva puussa. Nyt kun minulle tuli sen verran ikää, että minulla oli mahdollisuus tehdä töitä rahan eteen, hän antoi minulle töitä rakennuksiltaan. Enhän minä rakennuksilla vielä mikään tehokas työntekijä ollut, mutta intoa piisasi rahan ansaitsemiseen. Villoitin taloja ja nypin nauloja. Simppeliä hommaa, mutta siinä kasvoi pienelle pojalle ymmärrys siitä, että kaikkea ei saada ilmaiseksi. Palkkaushan itselläni oli hurja, 10€/h, joka oli aivan liikaa tulokseen nähden. Pappani kuitenkin halusi panostaa siihen, että oppisin oikeanlaisen asenteen tehdä töitä. Ja kyllähän pienelle pojalle 10€ tuntipalkka oli varsin kova motivaattori! Pappa puolestaan nautti minun kanssa vietetystä yhteisestä ajasta, sekä siitä että nuori miehenalku oppii tärkeitä oppeja myöhempää elämää ajatellen.  

Töissä kävin kesälomilla sekä lähes jokaisen syys- ja hiihtoloman kunnes täytin 14. Silloin sain ensimmäistä kertaa töitä ilman suhteita. Pääsin postinjakajaksi, jossa työ ei ollut mitenkään hohdokasta, mutta sain kuitenkin säännölliset pienet tulot jokainen kuukausi. postinjaolla ansaitsemillani rahoilla hommasin kevarikortin sekä kevarin. Vanhemmat kun eivät minulle kaikkea antaneet hopealautasella. 

Tuosta sitten lähti oma polkuni virallisessa työelämässä, jossa kokemusta on ollut joka kesä kesätöistä, mutta myös pidemmistä työsuhteista. Yläasteella ja lukiossa oltiin yrittäjyyden valinnaisilla kursseilla ja perustettiin siellä NY-yritykset, joilla päästiin sitten kilpailemaan NY-finaaleihin saakka. Kokemus pienestä yritystoiminnasta oli hieno, varsinkin kun menestyimme yrityksillämme moniin muihin NY-yrittäjiin verrattuna aika hyvin. Pappani samalla kannusti kovasti pyörittämään näitä meidän pieniä yrityksiä, sillä näki minussa selkeästi sen yrittäjyyden palon. Ehkä hän oli toki nähnyt jo sitä aiemminkin, kun tykkäsin ostaa kevareita, kunnostaa niitä, ja myydä sitten voitolle eteenpäin. Tällä sain mukavasti katettua omat kuluni. 

Noista päivistä asti on tullut pyöriteltyä moottoripyöriä, autoja, moottorikelkkoja, paljuja ja kaikenlaista muutakin myytäväksi kelpaavaa tavaraa. Laskeskelin tuossa huvikseni, niin itselläni on ollut tähän ikään mennessä 42 moottoripyörää ja 21 autoa. Tarkkaa laskelmaa en ole koskaan tehnyt, paljonko noilla olen loppujen lopuksi tienannut, mutta omat kulut niillä on helposti tullut katettua. Joskus pyörästä saa 500€ voiton, joskus 2000€. Itselläni on harjaantunut jo silmä ostamiselle, joten nykyään tuo bisnes on itselleni todella helppoa. Ja toki onhan tuo moottoripyöräily itselleni myös rakas harrastus, joten on kiva päästä kokeilemaan aina uusia, entistä tehokkaampia moottoripyöriä. 

Teinkin tuosta omasta innostuksestani selailla aina uusia ostettavia mototoripyöriä toisenkin bisneksen. Kontaktoin muutama vuosi sitten liettualaisen nuoren yrittäjän, jolla on Liettuassa moottoripyöräliike. Hän oli aloittanut jo itsekseen viemään Etelä-Suomesta mopoja ja kevareita Liettuaan. Minä tein ehdotuksen, että alkaisin itse ostamaan hänelle niitä ja toisin ne aina Helsinkiin, josta ne lähtisivät sitten laivalla Viron kautta Liettuaan. Aikojen saatossa tuo idea on jalostunut yhteistyöksi ja oikeastaan jopa ystävyydeksi. Hänen kaupankäyntinsä on laajentunut sen verran, että hänellä on alihankkijana kuljetusyritys, joka noutaa kulkuneuvoja ympäri Suomea. Minä puolestaan pääsääntöisesti sovin kaupat lähes kaikista niistä. Minun ei tarvitse käyttää tuohon yhtään pääomaa ja saan provikan jokaisesta sovitusta kaupasta.  

Haaveissamme on ollut jo hetken tuoda jotain myös Suomeen. Nyt siitäkin on tullut totta, koska rahtasimme ensimmäisen mopoauton Ranskasta Suomeen minulle myytäväksi. ostimme myös Liettuasta Audin avoauton, jonka pitäisi tulla ensi viikolla rekalla omaan pihaani, jonka jälkeen verotan sen Suomeen ja myyn ainakin toivottavasti voitolla pois. 

kun olin tehnyt jo jonkin verran yrittäjämäisesti bisnestä, en nähnyt edes muuta vaihtoehtoa opiskelupaikalleni kuin Tiimiakatemia. Sinne onneksi päädyinkin! Tiimiakatemialla yrittäjänä oleminen on ollut toisaalta sellaista kun odotinkin, mutta toisaalta taas aivan muuta. Osasin odottaa juuri sellaista omaa vastuunottoa, jota Tiimiakatemialla joutuu ottamaan. Olin itse hyvin valmis Tiimiakatemialle, joten minun oli kohtuullisen helppo lähteä hankkimaan asiakkaita kylmäpuheluilla ja tekemään konkreettisia projekteja. Itseasiassa minullahan oli ollut jo pari projektia vanhempien tiimiyrittäjien kanssa, kun olin vielä Rajakadulla. 

Se mitä en kuitenkaan osannut odottaa, oli se että kaikki eivät tulleet Tiimiakatemialle aivan samoilla lähtökohdilla. Tuntui, että porukka ei tiennyt, mihin olivat tulleet. Tuntui siltä, että valmiudet toimia yrittäjänä eivät olleet aivan samat, mitä vaikka itselläni olivat. Etenkin vastuun ottaminen ja se, että täällä kaikki ei tule syliin, vaikuttivat olevan haaste. Onhan malli toki todella erilainen suhteessa normaaliin korkeakouluopiskeluun, mutta ajattelin porukan ymmärtäneen hakiessaan, että täällä olisi lähes vaatimuksena tietynlaiset itsensä johtamisen taidot. 

En nyt halua kehua itseäni mitenkään loistavaksi niissä itsekään, mutta mielestäni minulla on hyvä pohja, josta lähteä eteenpäin. Tiimiakatemia puolestaan luo itselleni lisää valmiuksia menestyä tällä uralla. Luulin että lähestulkoon kaikilla olisi vastaavanlainen peruspohja, jonka avulla olisi helppo lähteä yhdessä kehittämään tiimiyritystämme. Kävi kuitenkin ilmi, että niin ei aivan ollut. Ehkä se oli itseltäni turhankin ruusuinen ajatus, kun ajattelin pääseväni heti touhuamaan isoja juttuja muiden samanlaisten ihmisten kanssa. Nyt todellisuutena on kuitenkin se, että lähtöerot ovat niin suuria, että ”osaavammille” kohdistuu todella iso vastuu kaikesta toiminnasta, mukaan lukien toisten kouluttaminen. Kouluttaminen on toki opettava asia, mutta ainakaan itselleni se ei ole se syy, miksi olen hakenut Tiimiakatemialle. Syy on se, että haluan tehdä siistejä juttuja hyvällä porukalla ja oppia mahdollisimman paljon uutta. Tällä hetkellä tuntuu, että jos haluan tehdä sellaisia isompia siistejä juttuja, oman tiimini kanssa toimiminen ei ole se kaikista paras vaihtoehto. Kuitenkin näin erityisesti Tiimiliiderinä tulisi sitoutua 100% tiimiin, mutta haastavinta varmaan onkin se, miten mahdollistan haaveilevani oman kehittymisen tiimini avulla niin, että tiimi luo minulle mahdollisuuden jatkuvaan tehokkaaseen kehittymiseen. Miten saan valjastettua tiimin voimat käyttöön niin, että se palvelee myös minun etua yksilönä. Jos tässä onnistun, tiimin toiminta nousee henkilökohtaisten tavoitteideni kärkeen, koska näen siitä eniten hyötyä omaa kehittymistäni ajatellen. Ja ihminen kuitenkin loppujen lopuksi ajaa aina omaa etuaan, suorasti tai epäsuorasti. 

Onneksi itselläni on kuitenkin vielä luottamuksen rippeitä siihen prosessiin, että tiimistäni kehittyy ajan kanssa vielä sellainen työympäristö, jossa mahdollistan myös oman tehokkaan kehittymiseni. Vikaa tietenkin on hyvä katsoa myös peilistä, sillä olisin varmasti voinut olla liiderinä vähemmän itsekkäämpi omien projektien haalimisessa ja laittaa tiimin kehittämisen itselle etusijalle. Halusin kuitenkin itse olla esimerkkinä muille siten, että tekemällä asioita, hyviä asioita tapahtuu. Enemmän olisi kuitenkin pitänyt panostaa tiimihengen kehittämiseen, muiden jeesaamiseen ja olemaan kärsivällisempi tuloksille. 

You May Also Like…

Markkinointia rakkaudella

Markkinointia rakkaudella on kirja, joka kannustaa ajattelemaan raamien ulkopuolelta ja olemaan rohkea yrittäjä, joka...

Rakastan ja vihaan vaatteita

”Vaatteita tuotetaan aivan liikaa, aivan liian nopeasti ja aivan liian halvalla”, tämä on asia johon olen itsekin...

0 kommenttia

Lähetä kommentti