Mikä elämän tarkoitus on? Unohdetaan hetkeksi se, että itse uskon ainakin jollain tasolla simulaatioteoriaan, joka on hieman ristiriidassa tämän kirjan herättämiin ajatuksiin. Mutta koska en ole täällä kertomassa absoluuttisia totuuksia vaan pohtimassa vain tätä ihmeellistä elämää, niin ristiriidoilla ei ole väliä.

Mielestäni elämällä ei ole olemassa mitään syvempää tarkoitusta. Kaikki meistä haluaa elämänsä olevan syvällä tavalla merkityksellistä. Kaikki haluaa elämällään olevan jotain arvoa. Jokainen ihminen on mitätön maailmankaikkeuden tasolla. Ihmisen arvoton elämä kestää vain silmäräpäyksen universumissa eikä sillä ole vaikutusta yhtään mihinkään. Kuulostaako ikävältä? Ei hätää, sillä sen ei tarvitse olla ikävää. Koska elämäsi on lähes mitätön, voit itse päättää mitä sillä teet. Voit itse luoda elämällesi merkityksen. Voit käyttää aikasi rikkauksien haalimiseen, onnellisuuden tavoitteluun, maapallon pelastamiseen, sohvalla makoiluun tai ryyppäämiseen ja irtosuhteiden harrastamiseen. Sinulla on vapaat kädet touhuta, mitä siis haluat tehdä?

 Frank Martela käy kirjassaan läpi ne aihealueet mitkä varmasti putkahtelevat esille lähes jokaisen ihmisen suusta, kun kysytään heidän elämänsä tarkoitusta. Ja ei, se ei ole onnellisuus. Meistä moni tavoittelee työelämässään parempaa vuosituloja, joka varmasti helpottaisi elämistä ja lisäisi onnellisuutta. Näin ei kuitenkaan ole. Kirjassa olevien tutkimusten mukaan ihmisten onnellisuus kääntyy laskuun noin 50000 dollarin vuositulojen jälkeen riippuen missä päin maailmaa asuu. Suuri pääoma, iso talo ja kalliit autot lisäävät onnellisuutta hetkellisesti, mutta ihminen tottuu elämäntilanteeseensa nopeasti, jonka jälkeen aikaisemmin hienot asiat ovat normaalia ja tylsää. Se siitä merkityksellisyydestä.

Henkinen omaisuus. Onnellisuus on lähtökohtaisesti lähes jokaisen ihmisen lopullinen päämäärä elämässä. Ajatus on ideologialtaan ihan hieno mutta kuten kirja toteaa, on se nykypäivänä liian ylikorostettu läntisessä maailmassa. Sen kertoo jo onnellisuus kirjojen räjähtävä kasvu viime vuosikymmenen vaihteessa ja se vain kasvaa edelleen. Onnellisuuden jatkuva etsiminen laskee onnellisuutta. Emme voi koskaan tietää milloin olemme kaikista onnellisimpia, sillä jokin asia voi muuttaa tuota tunnetta jo seuraavana päivänä. Onnellisuuden pitäminen ainoana tavoitteena johtaa monesti pettymyksiin ja onnellisuus vähenee. Kun ihminen on rakentanut oman kaavansa onnellisuuden saavuttamiseen hän alkaa työstämään sitä. Monesti tuon työn aikana tulee pettymyksiä vastaan, kun asiat eivät etenekään halutulla tavalla. Ja vaikka kaikki menisikin niin kuin pitääkin, huomaa monesti saavuttaneensa oma onnellisuuden huipun, joka ei olekaan sitä mitä alussa kuvitteli. Jatkuva onnellisuuden metsästäminen ei siis tee elämästä merkityksellistä. Onnellisuuden metsästäminen on hyvin vaikeaa, sillä onnellisuus on vaikea määritellä. Ehkä onnellisuutta ei ole edes olemassa. Voi olla, että onnellisuus on vain se tunne kun, et tunne mitään ikävää. Eli onnellisuus olisi vain henkinen tyhjiösi.

Ole merkityksellinen muille. Kun katsotaan historiaa taakse päin, niin lähes jokaisen mainitun ihmisen elämän on ollut merkityksellistä, sillä heidän elämänsä on ollut merkityksellinen muille ihmisille. Ennen muinoin uhrilahjana jumalille uhrattu ihminen koki elämänsä merkitykselliseksi, sillä hän tiesi olevan merkityksellinen muille kansalaisille uhrautumisensa myötä. Nykypäivänä palomiehet, poliisit ja sairaanhoitajat koetaan merkityksellisiksi, sillä heidän työllään on suora positiivinen merkitys muiden ihmisten elämään. Ole merkityksellinen kumppanillesi, ystävällesi, perheellesi, yhteisölle tai muille ihmisille niin elämäsi on merkityksellistä. Kirja käsitteli kattavasti elämän tarkoituksen eri osa-alueita hyvin pohjautuen tutkimuksiin ja muihin historian havaintoihin. Yllättäen ei voida määrittää yhtä tiettyä kohdetta, johon kannattaa tähdätä oman elämän tarkoituksensa kanssa. Hyvän tekeminen, yhteisöllisyys, itsensä ilmaiseminen, arjen pienet teot ja rakkaus ovat merkityksellisyyden avainsanoja, joista me jokainen määrittelemme niiden suuruuden omaan elämäämme, siihen arkeen, missä koemme elämämme merkitykselliseksi.