Dialogi oli minulle täysin uusi asia tullessani Tiimiakatemialle, enkä aivan heti ymmärtänyt, mistä siinä on kyse. Kuulin neljästä dialogin kulmakivestä: kuuntele, kunnioita, odota ja puhu suoraan. Ne kuulostivat minusta alusta asti hyviltä säännöiltä, mutta ennen tämän kirjan lukemista en tajunnut niiden syvällisiä merkityksiä, vaan ymmärsin ne vähän pinnallisemmin. Olen keväästä asti painottanut tiimilleni dialogin tärkeyttä ja itsekin harjoitellut dialogia paljon. Huomasin, että se on yllättävän vaikeaa, varsinkin kun suurin osa tiimistä ei muista noudattaa näitä neljää periaatetta. Pidin siis Marian kanssa tiimillemme dialogitreenit, joihin käytimme toisena lähteenä tätä kirjaa. Oli mahtavaa päästä keskustelemaan dialogista käyttäen dialogia, ja uskon, että dialogissa kehittyminen sujuu jatkossa koko tiimiltä paremmin nyt, kun olemme siitä yhdessä puhuneet. 

Kuuntele & kunnioita

En aikaisemmin tiennyt, mitä kaikkea kuuntelu ja kunnioitus oikeasti tarkoittavat. Ajattelin lähinnä, että kuuntelu on sitä, että on itse hiljaa ja antaa toisen puhua, ja samalla nyökkäilee ja mumisee ymmärryksen merkiksi. Kunnioituksen luulin tarkoittavan suurin piirtein vain sitä, ettei toiselle saa sanoa liian pahasti, eikä ketään tule loukata. Eivät nämäkään asiat väärin ole, mutta edellä mainitut ovat vain pieniä jäävuoren huippuja. Kuuntelu on sitä, että oikeasti keskittyy lukemaan toista ihmistä kaikin tavoin ja pyrkii ymmärtämään häntä. Kunnioitus on sen asian hyväksymistä, että voi oppia tuolta ihmiseltä jotain ja on avoimin mielin häntä kohtaan. Kaikkea toisen sanomaa ei tarvitse hyväksyä, ei missään nimessä. Kunnioitus on kuitenkin eri asia kuin hyväksyminen, sillä vaikka kuuntelisikin aivan omien arvojen vastaista puhetta, jota ei hyväksy, voi silti oppia jotain ja olla silti eri mieltä puhujan kanssa samanaikaisesti kunnioittaen tätä. 

Minulla oli aluksi vaikeuksia muiden kuuntelemisessa. Onhan niitä edelleen, mutta nyt olen tiedostanut asian ja tästä on hyvä kehittyä. En enää sorru niin monesti pahimpaan kuuntelumokaan, joka on oman argumentin suunnittelu silloin kun joku vielä puhuu. Se on kuin aseen lataamista, ei kuuntelua eikä ainakaan kunnioitusta. Sillä vaikka olenkin hiljaa ja annan muiden puhua, en todellisuudessa kuuntele, koska en edes yritä ymmärtää muiden puhetta vaan mietin vain omaa mielipidettäni ja sitä mitä sanon seuraavaksi. Sellainen käytös ei johda hyvään dialogiin, vaan se johtaa omien mielipiteiden sotaan, joka taas ei johda yhtään mihinkään. 

Odota

Dialogissa odottaminen tarkoittaa sitä, että lykkää omien mielipiteiden muodostamista ja sitä tukevien argumenttien keräämistä. Vähän sama juttu kuin edellä mainittu ns. aseen lataaminen. Odottaminen on myös suunnan vaihtamista: Mitä jos olenkin väärässä? Se on pysähtymistä, askeleen taakse päin ottamista, asioiden tarkastelua uusin silmin ja oman tietämättömyytensä tiedostamista. Älyttömän hyviä ja haastavia juttuja. Olen huomannut, että näin kiivaana ihmisenä tätä ohjetta on joskus hieman vaikea noudattaa, vaikka olenkin huomannut jo kehitystä itsessäni. Minulle usein tulee tarve päästä saman tien haastamaan jonkun toisen argumenttia, koska olen muodostanut asiasta jo mielipiteen parissa sekunnissa ja toisen mielipide on väärä tai siinä ei ole järkeä. Huomaan usein toimivani näin, ja nyt kun tiedostan sen, olen pystynyt hillitsemään itseäni ja haastamaan itseäni siinä, että mitä jos oma mielipiteeni ei olekaan mitenkään olennainen keskustelussa.

Puhu suoraan

Dialogissa suoraan puhumisella meinataan vastausta yksinkertaiseen kysymykseen: Mitä nyt on tarpeen sanoa? Dialogissa on turha toistaa muiden ajatuksia, se ei ole kiinnostavaa, koska ajatus on ollut jonkun toisen. On tärkeää tuoda esiin omat ajatukset, mielellään ytimekkäästi turhaan kiertelemättä. Jokaisen tulisi uskoa omien ajatustensa arvoon ja sanoa ne ääneen, varsinkin silloin jos ne poikkeavat valtavirrasta.

Jippii, tässä olen hyvä! Osittain siis. En osaa olla puhumatta suoraan, vaan koen siihen jopa pakollista tarvetta, mikä saattaa joskus johtaa siihen, että saatan olla joidenkin mielestä liian suorapuheinen. Itseäni ei liika suorapuheisuus haittaa, koska se on osa minua ja en tee sitä ilkeilläkseni. Olen iloinen, että olen pystynyt tuomaan tiimillemme avoimuuden ja suorapuheisuuden kulttuuria, sillä se on tärkeää. Sen sijaan tuohon edellä mainittuun kysymykseen vastaaminen on joskus haastavaa. En nimittäin aina muista miettiä, mitä asioita on olennaista tuoda dialogiin, mitkä asiat vievät dialogia eteen päin. Siitä en kuitenkaan halua olla liian ankara itselleni, koska dialogissa kehittyminen sen ammattilaiseksi vaatii kyllä paljon työtä.

Dialogissa kehittyminen vaatii aikaa ja koko tiimin panostusta. Huomattavaa kehitystä on jo tapahtunut ja pitämämme dialogitreenit tuntuivat puhdistavan ilmaa, kun pääsimme puhumaan näin tärkeästä aiheesta. Käytämmehän dialogia vähintään joka treeneissä, siis kuusi ja puoli tuntia viikossa. Huomasimme treeneissä analysoidessamme dialogimme rakennetta Losadan kaavion mukaan, että niin sanottu dialogimme koostuu liian suurelta osin omista mielipiteistämme, eikä avoimia kysymyksiä heitellä ilmoille tarpeeksi. Olimme tästä asiasta yhtä mieltä, ja oli mahtavaa huomata tämä, koska nyt voimme kaikki yhdessä puuttua siihen ja luoda parempaa dialogia. Tämä kirja siis tuntui antavan jotain koko tiimille ja olen iloinen siitä. Nyt kohti parempaa dialogia!