Entinen valmentajani Essi, kertoi usein yhdistävänsä minut Cocoon ja suosittelikin luettavakseni tätä elämänkertaa. Ja huomasinkin paljon yhtäläisyyksiä elämissämme.

Coco Chanel oli nainen, joka arvosti työnsä muuta elämää tärkeämmäksi. Hän piti tiukasti oman tyylinsä ja loi siitä jopa tänäkin päivänä vaikuttavan muodin. Hän oli erilainen kuin muut sen ajan naiset, ei viihtynyt hameissa ja halusi yhdistää miesten vaatteita omaan tyyliinsä. Eli hyvin suureksi osaksi juuri Cocon ansioista naiset käyttävät tänä päivänä housuja hameiden sijaan. Myös joka naisen kaappiin kuuluva ”pikkumusta” on Cocon käsialaa.

Muutamasta suuresta rakkaudesta huolimatta Coco ei koskaan päätynyt naimisiin, se olisi kuulemma ollut pois urasta. Huolimatta suuresta rakkaudesta Coco kuitenkin tyytyi vain kakkosnaisen rooliin, eikä riittänyt yksin miehilleen. Kaikki nämä miehet etsivät avioliittoa muista naisista, ehkä se oli sen ajan henki, ettei Coco ollut tarpeeksi ”kuninkaallinen” heille. Jäin miettimään johtuiko toisen naisen rooli siitä, ettei Coco arvostanut itseään tarpeeksi, ajatteli ehkä, että toisena naisena olo olisi kaikki mitä hän ansaitsi? Johtuiko tämä isän hylkäämisestä lapsena vai ehkä kenties jostain muusta, se ei minulle kirjasta selvinnyt.

Cocolle ura oli kaikki kaikessa, vähän kuin itsellekin. Uran pitää olla intohimo, eikä jotain mitä tehdään vain rahan takia. Tämän takia usein on vaikea luopua omista ideoistaan ja visioistaan, mitkä kokee tärkeäksi. Toki tulee joskus tilanteita, jolloin muiden mielipiteitä kannattaa kuunnella ja ottaa huomioon, varsinkin asioissa, jotka eivät ole omaa vahvinta aluetta.

Haluan omasta urasta jotain luovaa, jotain missä saan itse luoda ja kehittää asioita.

Vahvojen visioiden takia Coco oli tiukka nainen, josta esimerkiksi mallit ja ompelijat saivat kärsiä. Kieltämättä koen yhteneväisyyksiä meissä tässäkin asiassa.

Cocon lailla haluaisin luoda jotain, mikä jäisi elämään jälkipolville.

Koen, että Gabrielle oli myös hieman introvertti persoona, niin kuin minäkin. Hänhän ei koskaan halunnut näyttäytyä itse asiakkaille vaan palkkasi aina muut naiset hoitamaan myynnin. Myöskään omissa näytöksissään hän ei esiintynyt, vaan istui yläkertaan johtavilla peiliportailla ja seurasi sieltä yleisön reaktioita.

Huomasin myös yhtäläisyyksiä lapsuudessamme, mutta niitä en halua tähän sen enempää avata. Voin vain miettiä johtuuko kovan työn tärkeys näistä lapsuuden kokemuksista.

Jännä asia minkä opin kirjasta, oli se, ettei vaatesuunnittelijan tarvitse osata piirtää. Itsekin joskus lapsena haaveilin kyseisestä ammatista, mutta edelleen erittäin kehnot piirustustaidot ovat ainakin hankaloittaneet sitä. Mutta Cocon lailla olen itsekin miettinyt joskus hommaavani mallinuken, jonka päälle alkaisin vaatteita rakentamaan. Jostain syystä se on kuitenkin jäänyt vain ajatuksen tasolle.

Viime keväänä, tiimin kanssa mietittiin vaatesuunnittelua erään tietyn nimen alla, ja tämä asia on jäänyt edelleen mieltäni painamaan. Päätin jo silloin, että vielä tässä akatemian aikana aion sen vaatemalliston toteuttaa. Pitäisikin ehkä alkaa nyt työstämään tätä ajatusta.

Vaikka itse Cocon elämä vaikutti mielenkiintoiselta, oli kirjassa niin paljon kaikesta muusta kertovaa, että se jotenkin vaikutti lukuinnostukseen. En ole mikään suuri historia fanaatikko, joten pitkä tarinat eri sodista tai toisten ihmisten elämän historiasta sai minut hyppimään useita sivuja tarinan yli. Mielestäni kirja olisi saanut enemmän avata itse Gabriellen mielenmaisemaa ja ajatuksia, eikä niinkään hänen ystäviensä elämää. Kirjan myötä minulle jäi tunne, etten kuitenkaan tiedä mitään itse Cocosta. Toki kirja kertoi tarkasti ja paljon hänen urastaan, mutta itse henkilökuva jäi mielestäni hyvin valjuksi.