Moro mikä kirja! Otin lukeakseni James Wattin kirjoittaman Business for Punks kirjan, jossa sanoja ei kaunistella. Kirja on oiva ohjekirja siitä, mitä asioita lisäämällä tai poistamalla muutut lampaasta leijonaksi. Minulle tämä kirja toimi täydellisenä motivaation boostaajana ja saa heti minut nostamaan tikapuita korkeammalle ja haluamaan minua kurottamaan pidemmälle. Mielestäni aivan 10/10 kirja, jos pitää tämänkaltaisesta suoraan puhumisen kulttuurista. Kirjan esimerkki case- osiot olivat mainioita ja pidin siitä, että siinä oli esillä esimerkiksi jo tapahtuneita kamppiksia. BREWDOG-panimon perustaja James Watt on tuonut kirjaansa liiketoiminnallisen, visionäärin, tiimin ja johtamisen näkökannan. Kaiken tämän hän on sullonut 251 sivun sisälle.

”Älä perusta yritystä vaan aloita vallankumous”

Markkinat täyttyvät tuiki tavallisista täydellisesti yrityskirjaa seuraavista yrityksistä, jossa pyritään pitämään turvallinen sosiaalinen status yllä ja, missä edetään strategisesti sen kummempia riskejä ottamatta.  Tietenkin jos tällainen täysin riskitön ja lattea ura kiinnostaa go for it, mutta niin kuin James kirjassaan tuo ilmi, on lopetettava yltiö miellyttäminen. Jos tahtoo tuoda markkinoille jotain uutta, rohkeaa ja ennenkuulumatonta on ymmärrettävä se, että joku tulee suuttumaan. Nykyään jo pelkkä menestyminen tuo sinulle valtavan määrän vihaajia. Ihmisten kateus on nykyään noussut aivan uudelle tasolle ja varmasti tulee tilanteita, missä ideat torpataan alas jo siitä syystä, että iskee kateus miksi ei itse keksitty mitään tämänkaltaista.  Joten kun miljoonan idea tulee, niin sulje negatiiviset huomiot mielestäsi ja saa niistä vielä isommin polttoainetta omaan tekemiseesi.

 Eli kun se idea tulee toimi näin:

1. Hio saman tien liiketoiminallinen puoli kuntoon, koska sinun täytyy ymmärtää se, että useimmat yritykset droppaavat 1–1,5 vuoden aikana, joten laskelmat on oltava kohdillaan, jotta se olisi edes kannattavaa. Loppupeleissä on sinun valintasi, onko yrityksesi yksi niistä, joka kuolee huomenna vai joka jatkaa kasvuaan.

2.Luo tuotteestasi/palvelustasi niin selkeä ja haluttu kokonaisuus, että voit lopettaa tyrkyttämisen. Elikkä kun pystyt tuomaan jotain merkityksellisyyttä niin ihmiset juoksevat sinun luoksesi eivätkä sinua karkuun.

3. Jos sinulle sanotaan ensimmäisen kerran ei, toisen kerran ei, kolmannen kerran ei tai vaikkapa neljännen kerran niin älä herranjestas luovuta. Kaiken tekemisen lähtökohtana on se, että sinun uskosi heijastuu toimintaasi, joten älä välitä muiden kateellisista kommenteista vaan näytä heille tulevaisuudessa se, minkä he missasivat.

Elikkä älä edes halua perustaa tavallista latteaa yritystä vaan ajattele se uutena vallankumouksena. Manifestoi, kurota tähtiin ja mitä muita näitä nyt on millä saisin sinut tajuamaan sen, että normaali ei ole aina hyvä vaan ole erikoinen ja tee omalaatuisia asioita tehokkaasti niin tulokset alkavat näkymään nopeammin kuin kuvitteletkaan.

Miksi BREWDOG-panimo oli vallankumous eikä pelkkä yritys?

Tähän löytyy monta syytä. He ensinnäkin omaksuivat aika nopeasti sen, että he eivät yritä voittaa kaikkia puolelleen vaan tekevät omaa juttuansa ja siihen liittyy ne, jotka tämän hyväksyy. Jo ensinnäkin heidän markkinointinsa oli tajuttoman rohkeaa. He tekivät markkinointi tempauksen, jonka nimi oli ”Hello, my name is Vladimir”, joka otti kantaa homofobisiin lakeihin. Jos yhdistät alastoman Pop-taiteen, tietyn suuntautumisen puolustamisen ja jonkun maan, voit olla varma, että jollakin palaa pinna. Monet eivät ymmärtäneet pointtia, mutta ne ketkä ymmärsivät, tajusivat heidän hyökänneen lakeja kohtaan pilke silmäkulmassa. Heillä oli myös aivan tajuton usko omaan tekemiseensä eivätkä he välittäneet nouseeko tästä tai tuosta jutusta haloo. Minusta tuntuu, että he keskittyivät justiinsa oikeisiin asioihin ja lopettivat tekemästä niin kuin kaikki muut ja tämä oli yksi avain heidän menestykseensä. He olivat juuri niitä, joita sillä alalla katsottiin ja mietittiin, että vit** mitä friikkejä. Moni ei kuitenkaan tajunnut, että tämähän se jutun juoni oli ja tästä he saivat vain lisää motivaatiota omaan tekemiseensä. Suurimpana pointtina haluan nostaa myös sen, että heillä oli niin vahva visio, että ei ollut kahta miettimistäkään mihin suuntaan he ovat menossa. Joten se, että he menivät visio, toiminta ja omalaatuisuus edellä veivät heidät juuri näin pitkälle, mitä he tänä päivänä ovatkaan.

Omat tärkeimmät kirjan oppini

Älä pyydä lupaa vaan pyydä anteeksi.

Jos jokaisen päätöksen kohdalla alkaisi miettimään, kuka tulee suuttumaan tai, että repäistäänkö vai jatketaanko samalla, saa se himmaamaan omaa toimintaa. Helpompi on tehdä ja, sitten vastata seurauksista, jos niitä edes tulee, mutta älä herranjumala ole tekemättä asioita sen perusteella, että miellyttääkö tämä kaikkia. Fun fact= aina joku suuttuu, joten välillä on hyvä vaan tehdä ja sitten pyydellä anteeksi niiltä tahoilta, jotka siihen anteeksipyyntöä kaipaavat. Yksi asia vallankumouksen suunnannäyttäjänä on myös miellettävä, ettei kaikkia variaatioita pysty ennakoimaan. Jos kampanjaa hiotaan pilkku pilkun jälkeen yhä tiiviimmin voi sen sanoma jo mennä pieleen yhdestä mielipiteestä. Sanat ja sanoma ovat jokaisen ihmisen tulkinnan tuotosta, joten älä edes yritä sanottaa sanomaasi jokaisen suuhun samanlaiseksi. Sinun itsevarmuutesi pitäisi juuri nousta siinä vaiheessa esiin, kun joku takapajulan kukkahattutäti antaa ”yleispätevän” mielipiteen asiaasi kohtaan. Strategisesti mietittynä eivät välttämättä reagoinnit ja pahat katseet olekaan niin paha juttu, koska negatiivinen ja positiivinen huomio ovat loppupeleissä kuitenkin molemmat huomiota. On sinun peliliikkeesi tämän jälkeen, otatko sen voimavarana vai haaskaatko sen negatiiviseen ajattelutapaan.

Johtajan tärkein oppi= Ajananto.

Johtajan on opittava antamaan aikaa. Muutokset eivät tule niin itsestään ja liukuhihnalta kuin voisi haluta. Ihmiset tarvitsevat reagointivalmiutta ja jokaisen prosessi on omanlainen. Toki maalais- järkeä saa käyttää onko alaisen kohtalo kultainen, jos roskien vienti eripaikkaan onkin 3kk reagointiprosessi, mutta oletusarvona ihmiset tarvitsevat aikaa sisäistääkseen muutoksia. Yritys maailmassa minusta yksi suurin johtajan hienoin ele mielestäni on, että pystyy pitämään malttinsa silloinkin, kun paine muutokseen on kova. Alaisten tuki, kasvun sparraus ja pieni puskeminen epämukavuusalueelle yhdessä oikean johtamisen kanssa ovat yksi suurin kehittämisen toimintatapa. En aio kirjoittaa tähän kliseistä ”time is valuable”, vaan tahdon antaa tukeni sille, että se tulee olemaan perseestä, jos yhtään olet äkkipikainen tai nopealiikkeinen, mutta voin sanoa, että se kannattaa. Muutosnopeuteen reagointi on minusta asia, johon kuitenkin voi ennakoinnin avulla pystyä valmistautumaan. Ihmisten kouluttaminen monipuolisesti ja kattavasti on yksi avain tähän. Kuvittele alainen, joka on päässyt monipuolisesti kokeilemaan eri asioita ja eri rooleja. On hän jo yrityksen sisällä kultaakin arvokkaampi, koska hänellä on valmius toimia työssä, kuin työssä ja hänellä on kyky reagoida edes hieman nopeammin asioihin oman tietämyksensä takia. Kuvittele sitten työntekijä, joka ei ikinä ole päässyt haastamaan itseään uusissa työtehtävissä vaan on juurtunut persettänsä myöten niihin aivan samoihin jokapäiväisiin oravanpyörämäisiin tehtäviin. Miten hänen muutoskykynsä voisi edes olla valoa nopeampaa, jos hänellä ei ole tietämystä/kokemusta eri toimintatavoista tai tehtävistä.

Tämä sai vaan vahvistamaan minussa sitä tunnetta, että oikealla polulla ollaan siinä mielessä, että kova työmoraali, omanlainen toiminta ja se, että kaikkia ei pysty miellyttää ovat olleetkin ja tulevat olemaan osana omassa tekemisessä.  Itse olen ennen kallistunut välillä jopa liialliseen miellyttämiseen, koska en ole halunnut herättää paheksuntaa omalla toiminnallani. En edes itse osaa tunnistaa missä vaiheessa oma toimintani muuttui enemmän siihen, etten enää jaksa pysyä vaan tietyssä lokerossa miellyttäen muita. Nykyään olen aika sinut itseni kanssa ja tiedän, että oma toimintani on räväkkää, energistä ja tietyllä tapaa voisi myös sanoa, että rohkeaa. Jos joku suuttuu, niin suuttukoot, mutta olenpahan tyytyväinen omaan toimintaani ja seison sen takana.

Loppusanat…

Tämä kirja kolahti monen osin minussa. Itse pidän juuri tämänkaltaisista tee näin tai tee noin kirjoista, jota lukiessa vaan alkaa hoksaamaan niitä asioita, mitä on tehnyt toiminnassaan päivittäin ja, mitä asioita tahtoo muuttaa. Pidin suuresti tästä kirjasta ja tätä lukiessa ei missään vaiheessa ollut tylsää, joten iso suositus kaikille tämän lukemiseen (jos haluat voimaantua ja muuttua lampaasta leijonaksi.) Tämän kirjan sisältö onkin hyvin klousattu ” riko sääntöjä ja menesty” lausahdukseen.