Nykypäivänä yritysten strategiatyö perustuu hyvin pitkälti dataan, jota ihmisistä kerätään. Strategiat luodaan menneisyyteen perustuvan numeraalisen datan perusteella. Kirja, jonka luin haastaa laskennallisen ja yksinkertaistavan reduktionismin yritysten tulevaisuudensuunnittelussa. Johtotehtävissä olevien on ymmärrettävä ihmistieteiden tärkeys tulevaisuuden strategiasuunnittelussa. Tarkoitus ei ole korvata isoa ja numeraalista dataa vaan tuoda ihmistieteet rinnalle tukemaan strategiatyötä. Liiketoiminta liittyy aina ihmisten elämään ja elämämme on paljon monimuotoisempaa mitä numerot paperilla antavat olettaa. Liiketoiminta analyysi pitää tehdä mahdollisimman rikkaaksi ja sen pitää antaa todenmukainen kuva ympäröivästä maailmasta.

Mitä strategian pitää sisältää

Ennen kuin pureudun tätä tarkemmin ihmistieteisiin strategiasuunnittelussa, on hyvä tietää mitä strategia pitää sisällään. Yleisesti hyvänä strategian kiteytyksenä pidetään Richard Rumeltin kiteytystä. Kiteytyksestä löytyy kolme strategian kannalta tärkeintä kohtaa, jotka ovat: 1. Diagnoosi, joka kuvaa täsmällisesti organisaation haasteen 2. Valinnat, joita tehdään, jotta haasteesta selvitään 3. Suunnitelma toimenpiteistä, joilla valinnat toteutetaan.

Ihmistieteet strategiasuunnittelussa

Ihmistieteiden menetelmillä pyritään kehittämään maailman tutkimasta ja näin luodaan arvoa yrityksen strategisiin päätöksiin. Kirjan mukaan ihmistieteiden pohjalta tehdyn strategia analyysin periaatteet ovat: 1. Myönnä, että et välttämättä tiedä edes oikeaa kysymystä 2. Kerää systemaattisesti rikasta dataa 3. Hylkää metodirajat 4. Ajattele datan yläpuolella, tulkitse 5. Vältä yksikertaisuuksia, hahmota rakenteita.

Miten ihmisiä sitten tutkitaan? Kirjan kirjoittajan yrityksen yleisin ihmistentutkimiskeino on etnografinen kenttätyö. Etnografinen kenttätyö tarkoittaa haastattelututkimusta. Haastattelun alussa on oletuksena, että ratkaistavaa ongelmaa ei välttämättä tiedä. Haastattelut rakentuvat triangulaation muotoon eli vähintään kolmeen teemaan, joista pyritään keräämään dataa. Teemat liittyvät jotenkin ratkaistavaan ilmiöön. Tällaisella ihmistutkimuksella esimerkiksi kaikkien tuntema yritys lego sai käännettyä tappiollisen liiketoimintansa todella tuottavaksi. Lego oli lähtenyt seuraamaan liikaa maailman markkinoiden trendejä ja alkanut valmistaa leluja monissa eri trendaavissa kategorioissa. Tämä kuitenkin johti tappiolliseen liiketoimintaan. Legon viimeinen oljenkorsi oli etnografinen analyysi eli haastatella ja seurata itse lelujen käyttäjiä eli lapsia. Tulokset olivat selkeitä lapset suosivat juuri sellaista leikkiä mikä oli legolle perinteistä. Näin lego muutti strategiaansa ja se on nyt erittäin hyvin voittoa tekevä yhtiö.

Reflektointi ja loppusanat

Kirja loi minulle ymmärryksen siitä minkälaista erilainen yrityksen strategiatyö voi olla. Pidän omaa johtajuutta ajatellen monipuolista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa strategiaa yhä tärkeämpänä. Tällä hetkellä fakta kuitenkin on, että tiimiakatemian tiimillämme ei ole käytössä suuria määriä dataa asiakkaista ja näin ollen emme perusta liiketoimintastrategiaamme numeroihin. Eikä meillä ainakaan vielä ole tullut ongelmaa, joka vaatisi etnografista tutkimusta. Kirjaa onkin hieman hankala siis reflektoida nykytilanteeseemme, mutta päällimmäiset opit jäivät hyvin mieleen. Uskon, että osaamiseni tradenomina kasvoi ja ymmärrän paremmin isojen yritysten strategiasuunnittelua. Kirja oli siis tarkoitettu enemmänkin isommille yrityksille, jotka haluavat uusia työkaluja ja vinkkejä strategiseen suunniteluun.