Mikä on menestyksen suurin salaisuus? Entäpä onnellisuuden? Johtaako menestys onneen vai menisikö se kuitenkin toisin päin? Shawn achorin big potential kertoo meille, että menestyksen salaisuus on vahvojen yhteyksien tekeminen muiden kanssa, sekä heidän kohteleminen tavalla joka kannustaa heitä eteenpäin. Kyllähän minä samaa mieltä olen, eikös me yhdessä päästä paljon pidemmälle ja positiivinen ilmapiiri luo positiivista tuloksia.

Kirjassa puhutaan kahdenlaisesta potentiaalista, isosta ja pienestä. Pieni potentiaali on sitä, mitä voit saavuttaa yksin, ja suuri potentiaali on kaikkea sitä, mitä voit saavuttaa yhdessä muiden kanssa. Tukeutumalla toisiin olemme paljon tehokkaampia, ja onhan se myös hauskempaa! Jos yksin sooloilee huipulle olisin minä ainakin aivan uupunut. Tai oikeastaan varmaan luovuttanut puolessa välissä.

Maailmassa vallitsee liikaa kilpailun kulttuuri ja yksilön suoritusta arvostetaan paljon. Jos havittelemme menestystä yksin, eristämme itsemme muista ja usein puskemme itseämme liikaa, mikä johtaa ihan turhaan stressiin. Olen todella kiitollinen, että meillä tiimiakatemialla tehdään asiat vähän eri tavalla, aina on tiimiläiset tukena ja auttamassa.

Onneksi me ei eletä haluatko miljonääriksi ohjelmassa, jossa kaverille saa kilauttaa vain kerran viimeisenä oljenkortena. Kyllä se mahdollisuus kannattaa käyttää aina kun mahdollista. Itse olen se ihminen, joka mielummin kysyy kaverilta, vaikka googlettamalla saisi vastauksen varmaan helpommin. Miksi teen niin? Ei se ole sen takia että olisin ihan avuton. Minulle tulee parempi olo, jos saan apua toisilta, ja muille tulee parempi olo kun heidän tietoa ja taitoa arvostetaan.

Positiivinen ja kannustava ilmapiiri tosiaankin luo mahdollisuudet parempaan, ja meidän tulee muistaa tämä jokapäiväisessä arjessa. Olemme tiimin kanssa puhuneet, kuinka meidän pitäisi muistaa kiittää toisiamme enemmän ja muistaa sanoa aina, jos mielestämme joku on tehnyt jotain hyvin. Positiivinen palaute on helposti kuin rikkinäinen puhelin. Näin jälkeenpäin kun miettii, olen varmaan kehunut toisia enemmän heidän selän takana kuin kasvotusten. Jatkossa pidän huolen siitä, että positiivinen palaute kulkeutuu perille asti. Otimme tiimin kanssa ihana uutuuden tähän syksyyn, tiistain toivon. Tämä titteli viitan ja hienon mukin kanssa jaetaan joka viikko sille tiimiläiselle, joka on edellisellä viikolla suorittanut jotain erityisen hyvin. Tämä on juuri sitä kannustamista ja positiivisen ilmapiirin luomista, jota me tarvitaan!

Kirjassa oli mielestäni ihana trampoliini vertauskuva, jos hypimme yksin, niin pääsemme korkealle, mutta jos toinen hyppää vieressä juuri oikeaan aikaan, me pompahdamme hirmu korkealle. (Ehkäpä pitäisi viettää seuraavat virkkarit trampoliinipuistossa). Välillä voi tuntua siltä, että olen oikein hyvä ja onnistunut jos pystyn tekemään kaiken itse – näinhän meille kerrotaan lapsesta asti. Vanhemmat on niin ylpeitä jos puen vaatteet päälle tai käyn vessassa ihan ilman apua. Ja vaikka olen ihan onnellinen, että en enää tarvitse muiden apua juuri noissa asioissa, on meidän opittava siihen, että avun pyytäminen ei ole heikkoutta. Me tarvitaan toisiamme ja se on vain hyvä asia, sillä se mahdollistaa meille suurimman mahdollisen potentiaalin.