Älykäs itsensä johtaminen – Pentti Sydänmaanlakka

Kirjoittaja: Tessa Kettula

9 helmikuun, 2022

Lähdeteos: Älykäs itsensä johtaminen

Lähdeteoksen kirjoittaja: Pentti Sydänmaanlakka

Teoriapisteet: 3

Aloitin lukemaan kyseistä kirjaa mielenkiinnolla, sillä uskoin sen tarjoavan itsensä kehittämiseen hyviä työkaluja ja lisäksi, kyseessä oli mielestäni varsin mielenkiintoinen aihe. Itselläni oli entuudestaan jonkilainen ajatus siitä, mitä itsensä johtaminen on, mutta kun lähdin lukemaan kirjaa, tajusin, että itselläni oli aika suppea käsitys loppujen lopuksi siitä, mitä se todella on, toisaalta, tämä ei tullut kovin suurena yllätyksenä, sillä ajattelin sen olevankin paljon monimuotoisempi käsite, en vain tiennyt mitä kaikkea se voisi pitää sisällään. Älykäs itsensä johtaminen ei ole vain sitä, että saa tekemään itsensä eri asioita tehokkaasti, vaan kyse on kokonaisvaltaisesti niin kehosta, mielestä, tunteista, arvoista kuin työstäkin sekä näihin liittyvien asioiden tiedostamisesta ja ymmärtämisestä. Keho kattaa fyysisen kokonaisuuden, mieli psyykkisen kokonaisuuden, tunteet sosiaalisen kokonaisuuden, arvot henkisen kokonaisuuden ja työ ammatillisen kokonaisuuden, lisäksi itsensä johtamiseen kuuluvat tietoisuus ja uudistuminen. Näitä edellä mainittuja asioita kirjoittaja kuvaa Oy Minä Ab-mallissa. Ne kuuluvat jokaiseen ihmiseen ja hän toteaakin: ”Meistä jokainen on oman rakenteensa, ”yrityksensä”, Oy Minä Ab:n toimitusjohtaja. Tätä kokonaisuutta meidän on syytä osata johtaa hyvin”.

Kirjan ensimmäisestä kappaleesta ”Itsensä johtamisen viitekehys”, minulle jäi mieleen erityisesti itseluottamus sekä stoalaisuus joogafilosofia. Kirjassa todetaan muun muassa, että uudistuminen edellyttää hyvää itsetuntemusta ja, että meidän on myös välillä uskallettava mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ns. venymisalueelle kehittääksemme itseämme. Tähän voin samaistua sataprosenttisesti, sillä olen itse huomannut, että mukavuusalueen ulkopuolella tapahtuvat kokemukset ovat olleet hyvin opettavaisia. Itselläni korostuu tässä tilanteessa esiintyminen. Esiintymistilanteet ovat aina olleet itselleni jännittäviä ja näissä tilanteissa koen olevani epämukavuusalueella. Loppujen lopuksi kuitenkin usein havahdun siihen, että tilanne ei ollut niin vakava ja koenkin yleensä onnistuneeni hyvin esiintymisissä ja saan lisää itseluottamusta. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että esiintymistilanteet eivät ollenkaan jännittäisi ja kehittymisen varaakin toki vielä on, mutta uskon, että tässä varmasti pääsen kehittymään täällä Tiimiakatemialla. Tällä hetkellä usko itseensä ja aijemmat hyvät kokemukset kuitenkin auttavat lievittämään pahinta jännitystä itselläni.

Kirjassa käydään läpi stoalaisuuden ja joogafilosofian historiaa läpi perinpohjaisesti ja niissä molemmissa on itsensä johtamiseen liittyviä elementtejä. Itsensä johtaminen ei ole siis mikään nykyaikana ilmennyt muoti-ilmiö, jota on yhtäkkiä alettu pitämään tärkeänä, vaan tosiasia on se, että itsensä johtamisella on tuhansien vuosien mittaiset juuret ja ensimmäisen kerran tätä teemaa on lähestytty nime omaan stoalaisuuden ja joogafilosofian kautta. Tämä yllätti itseäni, sillä ajattelin, että itsensä johtamiseen ja sen tärkeyteen olisi havahduttu ihmisten historiassa vasta paljon myöhemmin. Mielestäni jokainen voisi ottaa joogafilosofiasta oppeja osaksi elämäänsä, sillä fyysisten positiivisten vaikutusten lisäksi jooga kehittää muun muassa keskittymistä, aistien ja hengityksen hallintaa, sekä auttaa saavuttamaan rauhaa ja mielenhallintaa. Jooga on ruumiin harjoitusten (asnaoiden) lisäksi paljon muutakin, esimerkiksi hengityksen kanssa työskentelyä (pranayama) ja meditaatiota (dhyana), nämä edellä mainitut kuuluvat osaksi joogan harjoittamisen kahdeksaan vaiheeseen, jolla pyritään mielen hillitsemiseen ja pysyvään rauhaan. Hetkisessä maailmassa ihmisillä on kadonnut taito pysähtyä kuuntelemaan itseään ja rauhoittumaan, joten ajattelen, että joogafilosofian opit voisivat olla apuna tässä. Itse tykkään joogata (erityisesti ohjatuilla tunneilla), tosin teen sitä aika epäsäännöllisesti. Harrastin joogaa kehon harjoitusten muodossa viimeksi noin kaksi kuukautta sitten ja, vaikka tunti oli kohtuullisen raskas fyysisesti ja eri asentoihin joutui välillä kiinnittämään aika paljonkin huomiota, niin koin silti keskittyväni, niin ettei ajatukseni lähtenyt harhailemaan muihin asioihin. Fyysisten harjoitusten lisäksi, koin myös erityisesti pääseväni työstämään hengitystekniikkaa.

Seuraavaksi ajatuksiani liikunnasta, joka myös on osa älykästä itsensä johtamista. Itselleni liikunta on kulkenut mukana läpi elämän ja koenkin sen antaneeni itselleni aina jaksamista ja hyvää mieltä. Olen aina harrastanut liikuntaa ensisijaisesti siksi, koska se on ollut itselleni mielekästä tekemistä, bonuksena siinä on tullut myös se, että on saanut ylläpidettyä fyysistä kuntoa. Joudun kuitenkin myöntämään sen, että aloitettuani opinnot viime syksynä, on liikkuminen itsellä jäänyt huomattavasti vähemmälle kuin mitä koskaan ennen. Harrastan hyötyliikuntaa ja käyn tankotanssitreeneissä viikottain ja siitä todella nautinkin, mutta entiseen verrattuna kaikenlaisen liikkumisen määrä on vähentynyt. Kysymys, jota itse olen koittanut miettiä, kuuluu seuraavasti: ”Miten kiireisen ajan keskellä saisi itsensä liikkumaan?” Voiko kenties olla, että opintojen alussa pääsin vieraantumaan kehostani, koska opiskelu nousi prioriteettilistan kärkeen? Olen huomannut itselläni sen, että ajattelen paljon sitä, että nyt on tärkeää opiskella ja saada hyviä arvosanoja ja liikkua voi sitten kun on aikaa, olen siis laiminlyönyt oman kehon terveyttä opiskelun kustannuksella. Kehon laiminlyöminen on valitettavan yleistä ihmisten keskuudessa. Kirjoittaja on mielestäni osuvasti todennut: ”Monesti pidämme autostamme parempaa huolta kuin kehostamme; autoa kuitenkin pystymme vaihtamaan säännöllisesti, kehomme kanssa joudumme tulemaan toimeen kehdosta hautaan.” Olen huomannut tämän ihmisten keskuudessa, että autosta kyllä pidetään huolta, mutta samalla oman kehon huolehtiminen jätetään toisaalle. Kehotietoisuuden merkitys on suuressa roolissa, kun puhutaan ylipäätänsä terveellisten elämäntapojen noudattamisesta. Kehotietoisina pysähdymme kuuntelemaan kehoamme. Kirjassa kuviossa 15 esitettiin, mihin kehotietoisuus voi johtaa ja siinä käy ilmi, että kaikki (älykäs liikunta, terveellinen ruokailu, riittävä lepo, syvä rentoutuminen, riippuvuuksista irtaantuminen ja kehon älykkyys) ovat yhteydessä toisiinsa. Aiheesta kirjoittaja totesi seuravaa: ”Monesti lisääntynyt liikunta johtaa siihen, että alamme tarkemmin katsoa, mitä pistämme suuhumme ja milloin.”

Seuraavaksi perehdymme lukuun viisi, jonka pääotsikkona on ”Tunteet ja sosiaalinen kunto”. Kirjassa todetaan, että tunteet ovat hyvä renki, mutta huono isäntä, olen samaa mieltä tästä siksi, koska vaikka tunteet antavat merkitystä asioihin, niin ajattelen, että jos ihmiset alkaisivat elämään pelkästään tunteiden nojalla, maailmasta voisi tulla pian aika kaoottinen paikka. Itsestäni tuntuu, että päätöksen teossa on hyvä tiedostaa, milloin voi antaa tunteille enemmän tilaa ja millon taas ei.  Ajattelin, että tästä teemasta nostaisin vielä esiin murehtimisen, sillä tuntuu, että itse harrastan sitä kohtuullisen usein. Välillä huomaan, jos joku asia oikein vaivaa mieltä, niin se voi olla ajatuksissani jopa monta päivää ja samalla sen ajatteleminen syö energiaa, onneksi kirjan mukaan ongelmia voi kuitenkin murehtia ammattimaisesti. Jagdish Park (1991) on kirjassaan esitellyt, miten voimme hallita huoliamme antamatta huoliemme hallita meitä, kyseiset keinot kirjoittaja oli poiminut myös tähän älykkään itsensä johtamisen kirjaan, ja ne pitävät sisällään neljä vaihetta: 1. Ala pitämään huolehtimistaukoja, 2. Tee lista huolistasi ja murheistasi, 3. Priorisoi huolesi ja 4. Tee toimintasunnitelma. Tämän listan aijon ehdottomasti pitää mielessäni ja palaan tämän äärelle, kun tarve vaatii.

Luvussa kahdeksan ”Sisäinen tarkkailija toimitusjohtajana”, pohditaan tietoisuutta ja se alkaa kysymyksellä: Kuka minä todella olen? Odotin kovasti saavani tähän näkökulman kirjoittajalta, koska uskoin oman käsitykseni olevan jälleen suppea. Kirjassa todetaan muun muassa, että emme ole sama kuin ajatuksemme, arvomme, kehomme tai egomme, emme myöskään ole esimerkiksi nimemme, ikämme tai koulutksemme. Mielenkiintoista oli, koska itse ajattelin, että minä koostuu juuri tällaisista edellä mainituista asioista. Paras nimi ydinminuudelle on kirjoittajan mukaan ”sisäinen tarkkailija”.  Sisäisestä tarkkailijasta kirjoittaja toteaa muun muassa näin: ” Sisäinen tarkkailija, minuuden ydin osaa ottaa etäisyyttä ja jäsentää asioita sekä nähdä kokonaisuuksia.” En ihmettele, että monella ihmisellä on varmasti aika puutteellinen käsitys itsestään, koska ”kuka minä olen” ei ole ollenkaan helppo kysymys. Lisäksi koen kuitenkin, että vaikka arvot, keho, ajatukset, ikä yms. eivät kuulu ydinminuuteen, ovat ne silti kuitenkin jollain tasolla osa ihmistä. Tähän loppuun haluan ottaa vielä tiivistävän määritelmän älykkäästä itsensä johtamisesta. Kirjassa yhden määritelmän mukaan älykäs itsensä johtaminen on itseen kohdistuva vaikuttamis- ja oppimisprosessi, jolla kehoa, mieltä, tunteita ja arvoja ohjataan itsereflektoinnin kautta. Itse koen entiseen verrattuna olevani tällä hetkellä ainakin hieman älykkäämpi itsensä johtaja. Kaikessa ei tarvitse olla täydellinen, ja mielestäni on aivan riittävää, että haluaa panostaa itsensä johtamisessa edes pariin asiaan. Koen myös, että jos antaa itselleen mahdollisuuden ja suhtautuu ennakkoluulottomasti itsensä johtamisen teemoihin, voi todella kehittyä.

You May Also Like…

Henkilöstöanalytiikka

Henkilöstöanalytiikka

Jaana Saramies, Maria Törnroos Tässä kirjassa on mielestäni paljon hyviä juttuja, joita Tiimiakatemian rekrypälen...

Business for Punks

Itsevarmasti otin käteeni tämän James Wattin, Brewdog -olutpanimon perustajan kirjoittaman kirjan, jota olen kuullut...

Mikä ihmeen digimarkkinointi?

Mikä ihmeen digimarkkinointi?

En ole koskaan harrastanut digimarkkinointia. Paljon olen siitä kuullut puhuttavan ja nyt minunkin pitäisi alkaa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti