Mitä ajatuksia kirja herätti alussa? 

Olin innoissani tästä kirjasta, sillä mielestäni intuitio on hyvin mielenkiintoista ja halusin ehdottomasti oppia aiheesta lisää. Pidän itseäni joissain tilanteissa hyvinkin intuitiivisena ja siitä syystä tämä kiinnostaa minua enemmänkin. En tiedä mistä se johtuu, mutta olen oppinut vuosien varrella luottamaan tähän myös aika paljon, sillä se harvemmin pettää. Jos taas en päätä luottaa intuitiiviseen ajatukseen, olen välillä löytänyt itseni tilanteista, joissa voin vain todeta mielessäni, että olisi pitänyt uskoa sitä intuitiota, joka aluksi heräsi. Haluaisin siis ymmärtää näitä tilanteita kirjan myötä paremmin. (Tämän kappaleen kirjoitin jo kirjan lukemisen alkupuolella, joten ajatukseni ovat hieman muuttuneet matkan varrella.) 

Kirjan alussa mainittiin, että alkupuoli on enemmän teoreettista ja loppupuolella intuitiota käsitellään enemmänkin henkilökohtaiselta puolelta sekä rajoja rikkovan intuition kautta. Alku tosiaan saikin minut hieman säikähtämään, sillä olihan siinä aika paljon uutta ymmärrettävää. Päätinkin pompata kirjan ohjeiden mukaan kirjan loppupuolelle aluksi ja palailla alun pariin niiden jälkeen. Tämä osoittautui itselleni ainakin oikeaksi päätökseksi. Olen myös iloinen, että kirjassa oli suoraan ehdotettu tätä, sillä minä en ikinä muuten pomppaisi kirjan loppupuolelle sen alkupuolelta, vaikka näyttäisi, että siellä odottaisi helpommin ymmärrettävää sisältöä. 

Mitä me tiedämme intuitiosta? 

Sen verran, että se on kompleksinen käsite, jota eri tutkimusalat lähestyvät eri tavoin. Aiheesta puhuminen ja sen määrittely voikin tuntua välillä hataralta. Intuitio on ajattelun perusta ja sillä ei siis ole olemassa yhtä ja selkeää määritelmää vaan sitä kuvaillaan esimerkiksi äkilliseksi, välähdyksenomaiseksi tai välittömäksi tiedoksi. Mielletään sitä myös oivallukseksi, tuntemukseksi tai päähän pälkähtäväksi ratkaisuksi, ilman että tätä on tehty tiedostetusti. Hieman vielä intuitiota selventävänä voisi toimia se, että ajattelu jaetaan usein karkeasti kahteen erilaiseen prosessiin. Ensimmäinen näistä on intuitiivinen eli välitön ja ei tietoinen ja toinen rationaalinen eli tietoinen päättely. 

Älykäs intuitio koostuu kolmesta taidosta:  

– Kyvystä virittäytyä intuitioon 

– Intuition lukutaidosta  

– Kyvystä arvioida intuition luotettavuutta erottelun avulla 

Älykäs intuitio on sellaista intuitiota, jonka voi erottaa satunnaisesta mielihalusta, pelosta ja muista vinouttavista tekijöistä. Sen tulisi auttaa päätöksenteossa, ongelmien ja ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa sekä uuden visioinnissa. 

Intuitiota on mahdollisuus kehittää  

Älykkääseen intuitioon liittyy tarkka kyky huomioida ja erotella merkityksellisiä signaaleja. Minulle tuli ainakin uutena, että jos tätä kykyä ei kehitä se voi herkästi sekoittua tunnepohjaisiin mielijohteisiin, päähänpistoihin, haluihin, vaistoihin tai mielikuvitukseen. Jotta tällaiselta vältyttäisiin, tulisi oppia erottamaan intuitio ja muut tuntemukset sekä kehittää intuition lukutaitoa ja erottelukykyä. Tämä erottelukyvyn kehittäminen onkin hieman haastavaa, sillä jokaisella nämä henkilökohtaiset keinot tähän ovat erilaisia. Kirjassa Raami mainitsee nimittävänsä sellaisia tuntemuksia, jotka kertovat intuition luotettavuudesta intuition vahvistuksiksi. Päinvastoin epäluotettavaan intuitioon liittyvät ominaisuudet hän on nimennyt  sen sijaan vinoumiksi. Näiden avulla intuitiivisia tuntemuksia on helpompi erotella onnistuneesti. 

Intuitio on siis altis vinoumille ja sattaa olla, että välillä syntyy ajatus, jonka ajattelee olevan intuitiota, mutta se saattaakin olla joku muu, joka on naamioitunut piiloon intuition alle, kuten  erimerkiksi joku yllä mainituista, tunnepohjainen reaktio tai vaisto, joka ikäänkuin käskisi toimimaan “intuitiivisesti” vaikka todellisuudessa kyseessä voikin olla vaistonvarainen reagointi esimerkiksi pelon vuoksi. Onkin välillä vaikeaa tunnistaa näitä harhakuvia todellisesta intuitiosta.  

Irroittaudu sidoksista ja vapauta energiaa: Märtha-Louisen magneetti  

Tässä kohtaa minulla oli vain olo, että ajatukset myllertävät laidasta laitaan, enkä oikein ole onnistunut saamaan kunnon otetta tästä kirjasta ja ajattelin, että why not, voin minä kokeilla näitä harjoitteita ja tämä oli ensimmäinen, joka oikeasti tuntui ainakin hetkellisesti auttavan. Päivän aikana oli pyörinyt ajatuksia laidasta laitaan niin muista projekteista sinne päivän huonoihin uutisiin asti, joita olemme saaneet viime päivinä todistaa. Tosiaan harjoitteella on tarkoitus saada energiamme takaisin tasapainoon. Havainnollistavana esimerkkinä kirjassa käytettiin sitä, että kun puhelimen taustalle jää usein useampiakin ohjelmia auki. Jos näin pääsee käymään kuluttavat ne kaikki huomaamatta virtaa puhelimesta ja kun suljemme nuo ylimääräiset sovellukset, kestää puhelimenkin akku kauemmin. Tämä sama olisi tarkoitus tehdä myös omalle energialle. 

Tässä harjoite, jonka tein kirjan mukaan: 

1. Visualisoi mielessäsi eteesi iso magneetti 

2. Kuvittele, että se imee sinusta pois muiden ihmisten jättämät energiat 

3. Visualisoi mahdollisimman elävästi, kuinka muiden ihmisten ja paikkojen energiat siirtyvät sinusta tähän magneettiin 

4. Näe, kuinka magneetti poistuu kaukaisuuteen vieden muiden ihmisten energiat mukanaan 

5. Nyt visualisoi eteesi toinen magneetti 

6. Näe, kuinka se vetää muista ihmisistä pois sinun jättämäsi energiat 

7. Näe jälleen, kuinka tämäkin magneetti poistuu kaukaisuuteen 

8. Tunnustele vapautunutta olotilaasi 

Tosiaan, en olisi voinut kuvitellakaan, että tällaisesta voisi tähän saumaan olla apua ja muutoinkin olen hieman skeptinen välillä tällaisten harjoitteiden toimivuuteen. Yleensä en kuitenkaan tuomitse vaan avoimin mielin testaan, mutta aina en ole kokenut, että tällaiset toimisivat. Nyt kuitenkin tunnen oloni hieman virkeämmäksi, kuin harteilta olisi niin sanotusti lähtenyt hieman painoa ja keskittyminen olennaiseen eli tähän kirjaan on jälleen helpompaa. Voinkin ilokseni todeta, että tämä harjoite oli niin simppeli ja nopea tehdä, että varmasti tulen käyttämään tätä myös jatkossa.  

En voinut vastustaa myöskään seuraavaa harjoitetta, jossa oli tarkoitus harjoitella intuitioon virittymistä ja havainnoida ilmapiiriä. En käy tätä samalla tavalla läpi kuin edeltävää, mutta mielestäni on kiinnostavaa, että jos huoneeseen saapuessasi alkaisinkin aina havainnoimaan tilaa ja miltä se tuntuu. Harjoituksessa ei siis tarvitse sen kummemmin tehdä muuta, kuin mennä huoneeseen ja olla hiljaa sekä havainnoida. Vertailun vuoksi esimerkkeinä oli, kuinka metsässä tuntuu erilaiselta kuin kaupungissa. Kirkossa erilaiselta kuin bussissa. Huoneessa, jossa riidelty tuntuu erilaiselta kuin huoneessa jossa on tanssittu. Vaikka huoneessa ei enää olisikaan ketään. Tämä oli minun mielestäni todella mielenkiintoista ja silmiä avaavaa, sillä ymmärsin heti jutun juonen ja tunnistan havainnoivani huomaamattani tällaisia asioita ympäriltäni ja aion varmasti jatkaa myös tätä jatkossa enemmän tiedostaen. 

Yhteenveto 

Minulle on alkanut muodostua sellainen käsitys, että en ehkä loppupeleissä käytäkään intuitiotani niin paljon, kuin olin kuvitellut käyttäväni. On ollut kuitenkin silmiä avaavaa lukea, kuinka monessa eri kohdassa voimme mennä vikaan tulkitessamme jonkin hetken olevan intuitiivinen. Taustalla kun saattaa todennäköisesti olla jotain tietopohjaa, johon intuitiiviset välähdykset on helppo sekoittaa. Huomaan, että pohjaan toimintaani ja päätöksiäni kuitenkin ehkä enemmän rationaalisesti ja jo olemassa olevaan tietooni pohjaten. Usein varmasti niin, etten tosiaan edes tätä tajua itse vaan luulen, että päähäni on pälkähtänyt aivan uusi idea. Surullista mutta totta, ja jos niitä lähtisi tarkemmin aina aukomaan, eivät ne niin upeita ja uusia ajatuksia aina varmasti olekaan. Onneksi myös olen tullut siihen tulokseen, että se on täysin okei, ei se haittaa jos aina ei pälkähdä jotain Heurekaa! Riittää sekin, että osaa välillä sitten hyödyntää jo olemassa olevaa vanhaa tietopohjaa johonkin uuteen.  

Mutta sen verran sanon, että voisin mielelläni yrittää avittaa intuitiotani jatkossa avautumaan enemmän. Haluaisin nimittäin käyttää sitä enemmän, toki olen ajatellut jo käyttävänikin, mutta vielä tarvitsee jotenkin rohkaistua välillä luottaamaan niihin hetkiin, kun pää sanoo, että tämä olisi oikein. Eikä jäisi edes miettimään asiaa sen enempää “järjellä”, sillä usein sen intuition saa kyllä taltutettua sillä, että yrittää järkeillä heti sen perään. Rohkeutta ja uskallusta vain sinne suuntaan lisää, kun tilanteita tulee vastaan. 

Minulla on kieltämättä ollut haastetta jäsennellä tämän kirjan sisältöä mielessäni, sillä koen sen menevän niin monesta kohtaa toistensa läheltä, että on vaikeaa tehdä sellaista eri aihealueiden erottelua. Ehkä tämän kirjan kohdalla pyrinkin siihen, etten yritäkään liikaa pakottaa sitä vaan yritän pysytellä edes siinä, että käsitykseni intuitiosta on parantunut. Hieman hämilläni jatkan oman intuitioni tutkimista ja yritän jatkossa valjastaa sitä paremmin käyttöön.