Se on kuin kumppani, joka tietää mikä on minulle hyväksi, jota vasta jälkeenpäin saan kiittää, kun tajuan hänen olleen oikeassa. – Iida L. 2022

Se jakaa luottamusta. Minä ja intuitioni vastaan muu maailma. Olen sen kanssa yksin. Muut eivät sitä minun kanssani tunne eivätkä kuule samalla tavalla. Olen ainoa, joka voi valita luottaako oman intuitioni ohjeisiin. Tai olla luottamatta ja unohtaa sen huutamaan kuuroille korville. Jos intuitioni saa minut vakuutettua, vastuu muiden vakuuttamisesta jää yksin minulle, ilman intuition vahvaa sanomaa. Intuitiostani ei ole minkäänlaista näyttöä, jonka saisin viestittyä toisen aivoihin samalla tavalla, kuin minä sen tunnen. Olen muiden edessä yksin sanojeni varassa, todistamassa sen voimaa.

Omaan intuitioon usein voikin luottaa, koska se osaa ennustaa minua paremmin kuin järkeilevämpi mieli. Se on kuin kumppani, joka tietää mikä on minulle hyväksi, jota vasta jälkeenpäin saan kiittää, kun huomaan hänen olevan oikeassa. Muille hänestä puhun kauniisti ja korostan hänen viisauttaan, jotta muutkin oppisivat luottamaan sieltäpäin tuleviin neuvoihin. Se on ennustaja, joka näkee tulevaisuuteeni ennen minua. Miksi en siis lähtökohtaisesti uskaltaisi aina luottaa siihen?

Se on selittämätön osa mieltäni, joka johtaa toimintaani vahvasti omilla ehdoillaan, ennen kuin opin sen tuntemaan. Se on taito, jonka kehittyminen perustuu kykyyn kuunnella itseäni. Taito, jota on vaikea tieteellisesti todistaa ja hallita tietoisen mielesi voimalla. Taito, jota on vaikea muille näyttää ja tehdä siten todeksi. Se ei synny pakottamalla, mutta sen herättämistä voi harjoitella.

Siihen tarvitsee hereillä oloa ja avointa mieltä. Mieli ei ole rajaton. Siksi oleellista on osata olla hereillä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kääntää katse tiettyyn suuntaan ja löytää oleellisimmat tunteet, joista intuitio pääsee valloilleen. Ja sitä ennen avartaa aisteja olemalla hereillä uusissa tilanteissa, jotta valinnan varaa on enemmän. Ne oikeat aistimukset opin valitsemaan vasta kun olen ne ensimmäisen kerran kohdannut ja saanut asetettua vierekkäin.

Se vaatii epävarmuuden sietämistä ja poikkeaviin toimintatapoihin heittäytymistä. Se mahdollistaa luovuuden, eli asioiden yhdistämisen uudella tavalla toimivaksi kokonaisuudeksi. Se on pelastus silloin kun ratkaisua vailla oleva ongelma ei tarjoa tarpeeksi näyttöä tietoiselle päättelykykyiselle mielelleni. Sillä ratkaistaan ongelmia ilman valmiita kysymyksiä, löytäen oikeat kysymykset itse, jotka johtavat minut rajattoman oivalluksen polulle.

Se on älykkäimmillään silloin, kun se toimii päättelykyvyn kanssa sulavasti yhdessä. Tämä älykäs yhteistyö löytää eron luotettavan intuition ja harhaisten tuntemusten välillä. Älykkäämpi intuitio johtaa toimintaa ilman pelon tai mielihalujen sumentamaa totuutta. Se löytää oikean tien selvemmille vesille kuin itsestään. Sen kanssa ei tarvitse eksyä sokeasti harhapoluille.

Kuten sanotaan, en saa antaa pelon johdatella. Se voi estää minua tekemästä sitä, mikä olisikin kannattanut ehdottomasti tehdä tai valita. Se voi saada minut jälkeenpäin katuvaisesi, koska saatoin jättää pelon sokaisemana elämäni tärkeimmän mahdollisuuden käyttämättä. Intuitioinen pelkotila ei ole aitoa intuitiota, johon kannattaa kyseenalaistamatta luottaa. Minun tarvitsee tunnistaa tunteeni, miksi tunnen tilanteissa juuri niin kuin tunnen. On eroteltava niistä aidoimmat, joilla on oikeasti tarkoituksenmukainen viesti kohti kannattavampaa toimintaa. On mietittävä, mikä tilanteessa on todellista ja revittävä samalla kummitukselta lakana päältä, niin voin nähdä pelkoni lävitse.

Se on ensivaikutelma, joka syntyy uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Ensivaikutelma on isolta osin juuri intuitiivisia tunteita toisesta ihmisestä, jotka ohittavat usein sanojen merkityksen. Se luo minulle jo käsityksen toisesta, johon hänen itse kertomansa sanat eivät ehdi vielä mukaan. Intuitio ehtii vakuuttaa minut sanoja nopeammin. Riskinä onkin se, että sanoilla ei voi enää pyörtää ensivaikutelman muodostamaa näkemystä toisesta. Intuitio on vahvempi kuin sanat, jotka vain jäävät helisemään korviin. Intuitio ehtii aktivoitua mielessäni aikaisemmin.

Ensivaikutelma on yksi tavallisin ja toistuvin intuitiivinen tuntemus, joka hahmottuu arjessa tiuhaan. Kaupan seisahtaneessa kassajonossa ehdin havaita muiden yksilöiden ja omatkin tunteeni jo varhain, ennen kun kenenkään suusta ehtii päästä pihahdustakaan. Niiden tuntemusten pohjalta intuitioon luottaminen voi johdattaa juuri oikeanlaisiin vuorovaikutuskeinoihin ja suuntiin, joilla mahdollisista yllättävistä ongelmatilanteista selviän vauhdikkaasti eteenpäin. Älykäs intuitio on saattanut olla myös aloittelevan kassatyöntekijän pelastus, joka löysi juuri oikean napin jumittuneen kassan korjaamiseksi.

Intuition merkitys korostuu erityisesti ihmisten välisissä ryhmätöissä ja uusien suhteiden muodostamisessa. Vaikkei mitään ihmisten välistä suhdetta voi perustaa pelkästään henkilökemioiden varaan, niiden vaikutusta intuitiivisessa valintaprosessissa ei voi poissulkea, esimerkiksi rekrytoinnissa tai parisuhdemarkkinoilla. Intuitio kertoo todennäköisesti kaikista luotettavimmin, miten hyvin henkilöt tulevat toimimaan yhteen. Intuitio on ainoa, jolla sen voi ennustaa.

Älykäs intuitio on myös viisain tekemään puolestani sen päätöksen, voiko toiseen luottaa. Minun on luotettava, että intuitioni toisen luotettavuudesta on luotettava tuntemus. Luottamusta intuitioon on kyseenalaistettava siis joka suuntaan, omaan ja muiden intuitiivisiin tunteisiin pohjautuviin ehdotuksiin. Intuitio ei koskaan anna 100 % varmaa valmista vastausta. Se on pientä uhkapeliä koko ajan, jonka joku voi osata paremmin.