Luin Paulo Coelhon klassikkoteoksen Alkemisti. Kirja oli mukavaa luettavaa tarinamuotonsa ansiosta. Päällimmäisenä opetuksena kirjasta jäi mieleeni sanoma, välillä on mentävä kauas nähdäkseen lähelle, jota Tiimiakatemiallakin usein kuulee. Toinen asia, mitä jäin pohtimaan paljon, oli se, kuinka paljon annan muiden ihmisten mielipiteiden ja sanojen vaikuttaa omaan tekemiseeni. On vaikutus sitten hyvää tai huonoa.

On vaikeaa tunnistaa ihmisten kommenttien vaikutus omaan tekemiseen. Jotkut henkilöt saavat samoilla kommenteilla aikaan täysin eri reaktion minussa. Jos ystäväni sanoo, ettei minun kannattaisi tehdä jotain asiaa, mistä olen innoissani, saatan miettiä asiaa hetken, mutten yleensä anna sen vaikuttaa liikaa. Jos kuitenkin äitini sanoo samaa asiaa, tilanne on aivan eri ja alan toden teolla katsomaan asiaa kriittisemmin. Äidilläni ei todennäköisesti ole yhtään sen parempia perusteluita asiaan, mutta silti hänen sanallaan on enemmän painoarvoa. Siksi koenkin, että jos jotain todella haluaa saavuttaa, se tulee tehdä itselle selväksi ja pitää päämäärä selkeänä. Muilta voi saada arvokkaita mietteitä asiaa koskien, mutta niiden painoarvoa kannattaa miettiä tarkasti. Tässä tärkeä elementti on itsensä johtaminen. Haasteena on johtaa itseään kohti tavoitteita, antamatta muiden estää.

Kirjassa puhuttiin siitä, kuinka tulisi seurata merkkejä, jotka johdattavat ihmistä tavoitteitaan kohti. Sellaisia tulee oppia tunnistamaan. Pitää elää nykyhetkessä ja ottaa kaikki irti niistä asioista, joita kokee, sillä ne ovat juuri niitä asioita, jotka johdattavat minua sinne mihin olen menossa. Vaikeitakin asioita oppii myöhemmin arvostamaan, kun oppii niiden merkityksen.

Luin kirjan johtajuuden kurssia varten ja minun on hieman vaikea miettiä kirjaa johtajuuden näkökulmasta. Se herätti kyllä paljon ajatuksia siitä, mitä haluan ja miten pääsen sinne. Tietysti tulen tarvitsemaan siinä paljon tuota aiemmin mainitsemaani itsensä johtamista.