Luin Paulo Coelhon klassikkoteoksen Alkemisti. Kirja oli mukavaa luettavaa tarinamuotonsa ansiosta. Päällimmäisenä opetuksena kirjasta jäi mieleeni sanonta, välillä on mentävä kauas nähdäkseen lähelle, jota Tiimiakatemiallakin usein kuulee. Toinen asia, mitä jäin pohtimaan paljon, oli se, kuinka paljon annan muiden ihmisten mielipiteiden ja sanojen vaikuttaa omaan tekemiseeni. On vaikutus sitten hyvää tai huonoa. 

On vaikeaa tunnistaa ihmisten kommenttien vaikutus omaan tekemiseen. Jotkut henkilöt saavat samoilla kommenteilla aikaan täysin eri reaktion minussa. Jos ystäväni sanoo, ettei minun kannattaisi tehdä jotain asiaa, mistä olen innoissani, saatan miettiä asiaa hetken, mutten yleensä anna sen vaikuttaa liikaa. Jos kuitenkin äitini sanoo samaa asiaa, tilanne on aivan eri ja alan toden teolla katsomaan asiaa kriittisemmin. Äidilläni ei todennäköisesti ole yhtään sen parempia perusteluita asiaan, mutta silti hänen sanallaan on enemmän painoarvoa. Siksi koenkin, että jos jotain todella haluaa saavuttaa, se tulee tehdä itselle selväksi ja pitää päämäärä selkeänä. Muilta voi saada arvokkaita mietteitä asiaa koskien, mutta niiden painoarvoa kannattaa miettiä tarkasti. Tässä tärkeä elementti on itsensä johtaminen. Haasteena on johtaa itseään kohti tavoitteita, antamatta muiden estää. Mietin muutenkin aina liikaa sitä, miltä muista tuntuu, jos teen näin, tai noin.  

Kirjassa puhuttiin siitä, kuinka tulisi elää nykyhetkessä ja ottaa siitä kaikki irti. Helposti mietitään ja suunnitellaan tulevaa ja nykyhetkestä nauttiminen unohtuu kokonaan. Toisinaan saatetaan elää menneessä ja miettiä esimerkiksi, kuinka ennen kaikki oli paremmin. Varsinkin nyt koronan aikana tuntuu, että koko ajan mietitään sitä, miten asiat ennen olivat ja odotetaan, milloin tulevaisuudessa asiat palautuvat takaisin “normaaliksi”. Totuushan on se, ettei elämä tule olemaan enää samanlaista, kuin se oli vuosi sitten. Oli sitten koronaa, tai ei, maailma muuttuu jatkuvasti ja meidän tulee pystyä muuttumaan sen mukana. Ei voi jumittua odottamaan sitä, että koronapandemia päättyy, ja sitten voimme alkaa elää. Elämä jatkuu ja edellytyksiä omalle tulevaisuudelle luodaan nyt. Nykyhetkeä kannattaa opetella tutkailemaan eri näkökulmista, jotta kehityskohtia esimerkiksi omassa parisuhteessa, työssä tai arjessa huomaa paremmin. Myös tähän sopii sanonta, on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Ulkopuolisen silmin katsottuna oman tilanteen tunnistaa paremmin. Myös ihmissuhteissa usein etäisyyden ottaminen auttaa selventämään ajatuksia ja tunteita. Itse ainakin saan käsiteltyä ihmissuhdeasioita vasta, kun saan otettua hieman etäisyyttä. 

Kirjan mukaan ihminen kulkee elämänsä halki elämäntietä, jonka varrella tavataan uusia ihmisiä, jotka yhdessä erilaisten kokemusten kanssa johdattavat meitä jokaista omaa suurta päämääräämme kohti. Elämän varrella universumi luo meille mahdollisuuksia ja antaa merkkejä, joita tulee oppia tunnistamaan. Tällöin ne auttavat meitä kulkemaan oikeaan suuntaan elämäntiellä. Jos merkit jättää liian pitkään huomiotta, saattaa ajautua niin kauas omalta polultaan, ettei siihen ole enää palaamista ja näin ollen suurin päämäärämme jää saavuttamatta.  

Kaikki lähtee päämäärän asettamisesta. Jokaisella on hyvä henkilökohtaisessa elämässään olla tavoitteita. Monelle työ on sellainen asia, joka puskee asettamaan tavoitteita ja kulkemaan niitä kohti. Välillä voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan, että onko oma työ sellainen, että se edesauttaa henkilökohtaisen päämäärän saavuttamista. Toisaalta ei pidä liikaa miettiä tulevaisuutta, vaan elää hetkessä ja jos sillä hetkellä tuntuu hyvältä, niin mikäs siinä. Erityisesti, jos työ tuntuu todella kuormittavalle, eikä se siinä hetkessä anna yhtä paljon, kuin ottaa, voi olla hyvä miettiä, onko se sellainen työ, mihin kannattaa jäädä.  

Kohtaamme elämässämme jatkuvasti uusia ihmisiä. Osa heistä on ollut elämässäni jo syntymästäni asti, osan olen tavannut koulussa ja heistä vain murto-osa on enää nykyään elämässäni. Osa ihmissuhteista on vain ohimeneviä, kun toiset taas voivat kestää kymmeniä vuosia. Jokainen elämämme ihminen jättää meihin jäljen ja muovaa meitä. Otamme heiltä vaikutteita ja imemme oppeja.