Kuuntelin äänikirjana Alf Rehnin Johtajuuden Ristiriidat -kirjan osana johtamisen peruskurssia. Alf Rehn on johtamisen, innovaation ja designin professori Syddansk Universitetin teknisessä tiedekunnassa Tanskassa. Vuonna 2009 Rehn oli Thinkers 50 -listalla sijalla 13. Siinä listattiin nousevia ajattelijoita ”gurututkassa”. Alf on selkeästi toisinajattelija eikä mene ajatuksissaan massan mukana. Tykkään suuresti tällaisesta toisinajattelusta, koska se herättää keskustelua ja vain sitä kautta päästään lähemmäs totuutta, jos sellaista edes on.

Kirja herätti minussa useita ajatuksia ja kirja oli mielestäni parempi kuin aiemmin lukemani johtajuuteen liittyvä kirja, Matti Alahuhta- Johtajuus. Kerron muutaman hyvän pointin kirjasta, jotka jäivät selkeästi mieleen ja lopuksi lyhyen koonnin kokonaisuudesta.

Muutama nosto:

Unelmointi. Johtajalla on kyky unelmoida. Johtajalla tulee olla kyky ajatella mahdollisuuksia. Miten nähdä mahdollisuudet mitä muut eivät näe? Alf Rehnin mielestä unelmointi on oikeasti vaikeaa. Hyvä johtaja osaa unelmoida jostain mitä kukaan muu ei uskaltaisi tai edes tietäisi unelmoida. Jos ei osaa unelmoida jostain suuremmasta, ei sitä voi saavuttaakaan. Tämä asia pätee muutenkin elämässä ja varsinkin itsensä johtamisessa.

Pikkuasiat. Johtajuus on monia pieniä asioita eikä yksi suuri asia. Johtaja, joka ei kykene hoitamaan pikkuasioita kunnolla saa harvoin niitä isojakaan hoidettua. ”Erinomaisuus koostuu siitä, että tekee tuhat pientä asiaa loistavasti”. Pienimmätkin asiat huomataan ja niiden hoitaminen heijastuu isompiin asioihin. Rehn sanoo kirjassaan, että monesti suurelta tuntuvat asiat ovat itseasiassa pienistä asioista koostuva suurempi kokonaisuus. Olen itse huomannut sen, että jos laiminlyö pikkuasioita se heijastuu heti suurempien asioiden hoitoon. Myös se, miten hoidat pikkuasiat, huomataan kyllä vaikka et sitä niin ajattelisi.

”Johtajan on jatkuvasti tasapainoteltava kahden välissä: On osoitettava osaamista kerskumatta tällä ja nöyryyttä ilman, että siitä tulee ryömimistä. On ansaittava asemansa seisomatta muiden yläpuolella. On seisottava selkä suorana, mutta leijumatta”. Kukaan ei halua, että johtaja on ylimielinen ja kerskuva, mutta hänen pitää silti olla osaava ja tiedostaa tämä. On ansaittava kunnioitus kuitenkaan muita alistamatta. Pitää tuoda esiin oma uskottavuus ja taito, mutta sillä ei saa ylpeillä. Tämä on todella haasteellista johtajuudessa.

”Fake it till you make it”. Hyvin pinnallinen lause, joka herättää monesti ajatuksia leijumisesta ja asioiden kaunistelusta. Mutta johtajuudessa johtajan täytyy luoda uskoa muihin sillä, että itse uskoo täysin mahdollisuuksiinsa ja muiden mahdollisuuksiin. Jos johtaja ei usko tavoitteiden saavuttamiseen niin kuinka muutkaan voisi siihen uskoa? Johtajan tehtävä on uskottavasti levittää uskoa onnistumisesta!

Kokonaisuus oli mielestäni hyvä. Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei johtajuutta voi yksiselitteisesti määritellä eikä samanlainen johtajuus toimi kaikkialla. Johtajuus on ristiriitaista monella tavalla. Monet kirjat pyrkivät selittämään, että johtajuus on nyt tällaista tai että se toimii juuri näin. Johtajuutta kun on niin monella saralla. Voit johtaa itseäsi, jääkiekkojoukkuetta tai feministijärjestöä. Kaikkiin toimii erilainen johtajuus. Myös epäonnistuminen jäi mieleen kirjasta. Hyvä johtaja epäonnistuu ja oppii, se kokeilee ja tutkii ja vain sitä kautta voi päätyä parhaaseen lopputulokseen. Hyvä johtaja uskaltaa.

Vaikka kirjassa kritisoidaan miljoonia johtajuuden määritelmiä ja siinä puhutaan kuinka johtajuutta ei voi määritellä, määrittelen johtajuuden näin: Johtajuus on kaikkea.