Voittamisen anatomia on kirja, joka kertoo hyvinvoinnin merkityksestä. Kirjassa Aki Hintsa kertoo tavallaan voittamisen ja menestymisen reseptin. Käsittelee sitä, mitä menestymiseen vaaditaan. Hän kertoo F1-maailmanmestareiden kanssa työskentelystä, sekä Afrikassa tekemästään hoito- ja valmennustyöstä. Tässä reflektiossa kirjoitan ajatuksista, joita minulle heräsi kirjan myötä. Hyvinvointi on minusta erittäin mielenkiintoinen aihe ja henkilökohtaisesti tavoittelen hyvinvointia yleensä hyvinkin aktiivisesti. Haluan oppia siitä ja sen saavuttamisesta lisää. Kirja sai minut tuntemaan että kaikilla olisi mahdollisuus menestyä, mutta pian tällaisten ajatusten jälkeen aloin kyseenalaistaa että onko kaikilla sittenkään menestymiseen vaadittavia resursseja. Toki voi miettiä, että mitä menestyminen kenellekin tarkoittaa.

Core

Hintsa puhuu kirjassa paljon coresta, joka on menestyksen ympyrän ydin. Se on ihmisen ydin. Core on motivaation alkulähde ja coren hahmottaminen myös helpottaa päätösten tekemistä. Oman corensa saa selville miettimällä vastauksia kolmeen seuraavaan kysymykseen:

• Tiedätkö kuka olet? (Identiteetti, itsensä tunteminen)
• Tiedätkö mitä haluat? (Tavoitteet, motivaatio, ”elämän tarkoitus”)
• Hallitsetko omaa elämääsi? (Mahdolliset esteet)

Tulee mieleen, että eikö jokaisen menestystä hamuavan ihmisen kannattaisi hallita corensa tai siis minä ainakin haluaisin ja koen hyödylliseksi corensa hallitsemisen. Mutta juuri nyt minusta tuntuu, että olen melko hukassa oman coreni kanssa, se taas vaikeuttaa tehtäviin tarttumista ja aikaan saamista. Ehkä hukassa oleminen johtuu siitä, että tänä syksynä on ollut melkoisen rankkaa. Oikeastaan luulen että noiden kysymysten pohtiminen helpottaisi oloa ja auttaisi saavuttamaan taas tasapainon ja hyvinvoinnin. Aluksi tämän reflektion kirjoittaminen tuntui nimittäin kaikelta muulta kuin voimaannuttavalta ja kivalta tehtävältä, mutta ehkäpä toimeen olisi kannattanut tarttua heti, kun sain kirjan luettua. Coren kadoksissa olemiseen vaikuttanee siis etten ole käyttänyt aikaa noiden kysymysten pohtimiseen ja ajatukset ovat viime aikoina olleet kaukana itsensä tutkiskelusta ja kehittämisestä. Kattavat vastaukset kysymyksiin eivät pulpahda mieleen noin vain mutta ajan ottaminen pohtimiselle olisi varmasti järkevää. Koen itsereflektoinnin ja itsensä kehittämisen erittäin tärkeänä ja siksi käytän siihen yleensä aikaani ja teen sitä aktiivisesti etenkin yksin ollessani. Täytynee palata pian sorvin ääreen!

Hyvinvoinnin merkitys

Hintsan mukaan hyvinvoinnin merkitys on hyvin iso ja se on avain menestymiseen. Suorituskyky ja sen kautta saavutettu menestys sitten taas on tasapainon ja hyvinvoinnin sivutuote. Olen siitä aivan samaa mieltä. Oikeastaan hyvinvointi on jo itsessään mielestäni menestymistä. Pidän sitä ehkäpä isoimpana tavoitteena elämässä. Olen jo vuosia pyrkinyt siihen, että arkeni on mielekästä. Mielekkääseen arkeen kuuluu hyvinvointi. Minulle hyvinvointia tuo hyvä ruoka ja riittävä lepo. Kun saan levättyä riittävästi, jaksan liikkua ja tehdä itselleni mieleisiä asioita. Ehkä siitä se onkin viime aikoina kiikastanut. Olen ollut niin väsynyt ja uupunut, etten ole jaksanut pitää huolta hyvinvoinnistani ja kierre on valmis. Onnea on, että saatuani tämän esseen valmiiksi, alkaa syysloma. En malta odottaa!

Onko kaikilla mahis onnistua?

Jos Hintsan teorioihin on uskominen niin eikös kuka vain voi menestyä, kunhan vain käyttää vain tarpeeksi aikaa itsensä tuntemiseen. Kaikkihan olisi kiinni coresta ja työstä, jonka tekee coren selvittämisen eteen. Kaikki eivät siis vain tekisi töitä tarpeeksi sen eteen. Kaikki olisi kiinni asenteesta. Juttelin tästä ystäväni kanssa ja olin itse ajautunut ajattelemaan juuri kuvailemallani tavalla. Kerroin hänelle kuinka epäreilulta tuntuu, että minulla ei ole yhtä paljoa resursseja kuin enemmistöllä ihmisistä terveydellisistä syistä johtuen. Tuntuu epäreilulle, että väsyminen rajoittaa tekemistäni niin paljon eikä minulle ole mahdollista tehdä pitkiä päiviä niska limassa menestyksen kiilto silmissä ja ehkä ihan hyvä niin. Tuttuni sanoi, että kaikki ei ole aina ole kiinni vain halusta tai yrittämisestä. Meillä kaikilla on omat rajat ja kyvyt ja lähtökohdat ja ihan kaikki, jotka vaikuttavat menestymiseen. Näin jälkeenpäin se kuulostaa onneksi itsestäänselvyydeltä. Ehkä en siis oikeasti ajattelekaan niin kuin heti kirjan luettuani vaan se oli vain hetkellinen mielenhäiriö, joka saattoi johtua väsymyksestä tai jotain.