Aki Hintsa: Voittamisen Anatomia

Kuulin Aki Hintsan kirjasta Voittamisen Anatomia ensimmäisen kerran lukiossa. Se kuului kirjalistaan, jolta piti valita yksi kirja luettavaksi äidinkielen kurssia varten. Ajattelin, että minua ei anatomia kiinnosta ja valitsin Zlatan Ibrahimovicin elämänkerran. Nimi jäi kuitenkin mieleeni, ja kun sain Tiimiakatemian kirjalistan eteeni, bongasin sen sieltä heti. Ähtäriläisenä päätin, että nyt on aika ottaa selvää, mikä tämä voittamisen anatomia nyt sitten on. Ajattelin edelleen, että kirja olisi suunnattu ennemmin urheilijoille, mutta sehän selviäisi vain lukemalla. Luin ja tajusin, että olin erehtynyt pahasti.

Tämän kirjan lukemisesta hyötyy kuka tahansa, sillä kirjassa esitellään Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin malli. Menestymisen ympyrä koostuu seitsemästä osasta: Yleinen terveys, Fyysinen aktiivisuus, Palautuminen; Kehon ja tukirakenteiden toiminta, Ravinto, Henkinen energia sekä tärkeimpänä Core. Core kertoo minulle, kuka olen. Hintsa, jonka asiakkaisiin lukeutui formulakuskeja, olympiajuoksijoita sekä menestyneitä bisnesmiehiä ja -naisia, aloitti asiakkaan ongelman ratkaisun coresta. Core selviää kolmella kysymyksellä:

 Tiedätkö, kuka olet?

Tiedätkö, mitä haluat?

Hallitsetko omaa elämääsi?

Minulle tärkein oppi kirjasta oli unen tärkeys. Hintsa korostaa sitä, miten tärkeää ihmiselle on laadukas ja tarpeeksi pitkät yöunet. Hyvänä esimerkkinä toimii Hintsan etiopialainen asiakas kestävyysjuoksija Haile Gebrselassie. Hän perheineen rytmittää vuorokautensa auringon liikkeiden mukaan. He heräävät, kun aurinko nousee ja menevät nukkumaan, kun se laskee. Gebrselassie oli muutenkin kiintoisa henkilö. Hän tiesi tarkalleen kuka on, ”juokseva mies”. Hintsan pohdinta Gebrselassien ja muiden etiopialaisten kestävyysjuoksijoiden menestyksestä oli mieleenpainuva. Miten niin vaatimattomista olosuhteista ponnistettiin kestävyysjuoksun huipulle?

 Opin sen, että valon määrällä on suuri vaikutus väsymykseen, ja sisäinen kellomme määrää nukkumaanmenoajan. Kirjan ohjeiden mukaan olen yrittänyt viime päivinä nukkua vähintään kahdeksan tuntia, ja olen huomannut positiivisen muutoksen vireystilassa. Käyn kolmena aamuna viikossa kuntosalilla, ja herään sitä varten noin 5.00–5.30. Lisäksi on yhdet aamutreenit, jolloin herään noin klo 6. Näiden aikaisten herätysten vuoksi minun tulisi yrittää nukkumaanmenoa aiemmin, jotta seuraavana päivänä en kuolisi väsymykseen. 

Toinen tärkeä oppi kirjasta oli istumisen vaikutukset ihmiseen. Hintsan sanoin ”Istuminen tappaa”. Istuminen verrattuna seisomiseen polttaa noin 13% vähemmän kaloreita, mutta ero makaamiseen on vain parin prosentin luokkaa. Kun luin tuon kappaleen kirjasta, olin ironisesti juuri noussut bussiin, jossa istuin seuraavat kaksi tuntia. Luku avasi silmäni sille, kuinka paljon päivässä ihmiset istuvat. Pahimmassa tapauksessa itse istun aamulla ensin bussissa, sitten treeneissä, lounaalla, akatemialla, taas bussissa ja lopulta kotona. Tuon jälkeen olen pyrkinyt seisomaan bussissa vähintään toisen päiväni 40 minuutin matkoista. Haluaisin myös kokeilla seisaaltaan työskentelyä, mutta minulla ei ole kotona siihen sopivaa pöytää. 

Oli hienoa saada näkymä Formula 1-maailmaan. Varsinkin Sebastian Vettelin tarinan alku oli kiintoisa, sillä hänestä voimme kaikki oppia. Jalat pysyivät maassa, vaikka menestystä maailman seuratuimmassa moottoriurheilun sarjassa tuli nuorella iällä. Kuskin valmentajan Tommi Pärmäkosken mukaan Vettelistä tuli parempi ensimmäisen maailmanmestaruuden jälkeen. Monella maailmanmestaruuden saavuttamisen jälkeen olisi varmasti ongelmia motivaation kanssa, sillä suurin haave olisi jo saavutettu. Vetteliltä kuitenkin katosi tietynlainen ahdistus voittamisen pakosta, mutta nälkä uusille voitoille jäi. Itselläni on välillä vaikeuksia pitää yllä motivaatiota, jos päätavoite on jo saavutettu. Olisi hienoa oppia pitämään motivaatio kohdallaan ja nälkä jatkuvalle menestykselle elossa. Olen sitä mieltä, että koskaan ei ole perillä, koskaan ei ole tavoittanut absoluuttista huippua. Jos päätyy huipulle, sitä voi korottaa. Tämä ajatus on kuitenkin vaikea muuttaa motivaatioksi. 

Kirjasta jäi käteen paljon. Nämä opit pitää kuitenkin vielä käsitellä ja tuoda mukaan omaan elämään. Hintsa opetti myös, ettei liian suuri muutos ole pysyvä. Omaa elämäntapaa saisi maksimissaan muuttaa kolme asiaa kerrallaan, kolmen viikon välein. Tähän pyrin aluksi pienillä muutoksilla kuten aiemmin mainitulla bussissa seisomisella sekä aikaisemmin nukkumaan menemisellä. Lisäksi aion selvittää oman coreni ja keksiä vastaukset sen kysymyksiin.