Toisten ihmisten ajatusten lukeminen, supervoimista suurin? Ehkäpä, sillä kyvyllä tulkita muiden tunteita ja siten lukea ajatuksia, on mitä merkittävin vaikutus vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta. Henrik Fexeus on ruotsalainen mentalisti sekä kehonkielen ja sanattoman viestinnän asiantuntija. Hänen kirjansa Ajatusten lukemisen taito opettaa lukijalleen kehonkielen ymmärtämisen salat, jotta vuorovaikutustilanteissa päästäisiin haluttuihin lopputuloksiin. Tämä kirja syvensi ymmärrystäni ihmisten toiminnasta ja menee luokkaan Kirjat Jotka Jokaisen Pitäisi Lukea.

Mitä on oikein ajatusten lukeminen? On tietenkin selvää, ettemme voi koskaan suoraan lukea toisen ajatuksia, vaan ainoastaan voimme tehdä johtopäätöksiä toisen kehonkielestä ja sanattomista viesteistä. Ajatusten lukeminen siis perustuu siihen, että ei ole ajatusta ilman sen kehollista vastinetta. Joka ikinen ajatus käynnistää aivoissa sähkökemiallisen prosessin, joka aktivoi tiettyjä aivojen hermoverkostoja, hormoneita ja autonomista hermostoa. Mitä voimakkaampi reaktio on, sitä selkeämmin se näkyy esimerkiksi pupillien koon muuttumisena, hengityksessä, asennon muuttumisena ja hikoilun määrässä. Näin ollen tarkkailemalla ihmisen reaktioita saadaan käsitys hänen tunteistaan ja ajatuksistaan.

Mitä enemmän ajatusten lukemisen kykyä harjoittaa, sitä taitavammaksi tulee hienovaraisten viestien havaitsemisessa ja sitä paremmin pystyy reagoimaan muuttuviin vuorovaikutustilanteisiin. Kokemusteni perusteella ihmisillä on usein puutteelliset vuorovaikutustaidot, jolloin tilanteet päättyvät usein väärinymmärryksiin ja pahimmillaan konflikteihin. Kuitenkaan esimerkiksi huipputiimiä ei voida rakentaa ilman, että tiimiläisillä on hyvät vuorovaikutustaidot. Siksi näen aiheen tärkeänä ja sellaisena, johon meidän on tiiminä keskityttävä erityisellä huolellisuudella. Voisimme myös alkaa arvioimaan toistemme vuorovaikutustaitoja palautteenannon yhteydessä.

Ajatus voi synnyttää fysiologisen vastineen eli tunteen ja samoin asento/ele/ilme voi synnyttää tietyn tunteen. Tämä perustuu siihen, että kaikki mitä olemme ja tunnemme, näkyy kehossamme. Ainoastaan tietoisesti aktivoimalla hymyilyyn tarvittavat lihakset tulemme iloisemmiksi ja toisaalta ajatellessamme epäonnistumisia katseemme siirtyy alas ja hartiat lyyhistyvät. Mitä tästä opimme? On syytä kiinnittää huomio siihen olemisen ja vuorovaikuttamisen tapaan, johon olemme tottuneet. Jos haluamme elämässä muutoksen, meidän on muutettava myös sitä kuinka ilmaisemme itseämme kehollisina olentoina.

Suurin osa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanatonta. Olennaista ei siten ole se, mitä sanotaan, vaan miten sanotaan. Sanaton viestintä on usein myös tiedostamatonta, emme ole useinkaan tietoisia siitä, miten tapamme viestiä sanattomasti vaikuttaa toisiin. Joskus saatamme kokea toisen vihamielisenä, vaikka todellakaan emme keksi sille mitään järkevää selitystä. Silloin alitajuntamme on tehnyt tulkinnan asiasta, joka ei vain ole päätynyt tietoisuuteemme.

Yhteyden luominen

Kyky luoda hyvä yhteys toiseen ihmiseen on erittäin tärkeä taito tilanteessa kuin tilanteessa. yhteys muodostetaan erityisen nopeasti, kun mukaudutaan toisen tapaan vuorovaikuttaa kanssamme. Se perustuu siihen, että vastapuoli ymmärtää minua paremmin, kun ilmaisen itseäni hänen ”kielellään”. Pidämme myös ihmisistä, jotka ovat samankaltaisia kuin me, joka johtaa siihen, että luottamus syntyy helpommin. Meillä on myös taipumus olla samaa mieltä ihmisten kanssa, joista pidämme, joka mahdollistaa paremmat kompromissit esimerkiksi neuvotteluissa. Ja toisaalta saatamme olla ihan periaatteesta eri mieltä ihmisten kanssa, joista emme pidä. Vuorovaikutustilanteen alussa on tultava vastaan, jotta luottamus voi syntyä, mutta sen jälkeen siihen voi tuoda enemmän itselle ominaisia tapoja vaikuttaa. Ainoastaan luomalla laadukkaan yhteyden voimme saada meidän viestimme perille paremmin. Silloin toinen osapuoli on vastaanottavainen meidän ajatuksillemme ja näkee ne enemmänkin positiivisessa valossa kuin kyseenalaistaen.

Peilaaminen on helpoin tapa muodostaa yhteys toiseen henkilöön: tee vain samoin kuin vastapuoli! Kuitenkaan ei pidä tehdä tismalleen samoin tai samanaikaisesti, mutta jokseenkin samoin ja pienellä viiveellä. Tällöin vuorovaikutustilanne tuntuu luonnolliselta ja sujuvalta. Useinhan peilaamme täysin automaattisesti, koska peilineuronit aktivoituvat aivoissamme ja laitamme esimerkiksi kädet samalla tavoin kuin muut ihmiset ympärillämme. Dialogipiirissä usein huomaakin tämän ilmiön käytännössä. Kasvonilmeiden peilaaminen on hieno ja huomaamaton tapa luoda yhteys ja silloin molemmat osapuolet jakavat samat tunteet. (Tämän takia hyvässä parisuhteessa olevat alkavat näyttämään samalta kasvoista, koska aktiivinen peilaaminen aktivoi molemmilla samat kasvojen lihakset ja luo siten samanlaiset uurteet)

Keskeistä on synkronoituminen toiseen olemisen ja tekemisen tasoon kaikilla tasoilla. Sopeuta energisyys ja nopeus vastapuolen tasolle. Jos olet yli-innokas hidastempoisen ihmisen seurassa, niin hän ei välttämättä koe tilannetta mukavana. Ensin on aina sopeuduttava toisen vuorovaikutuksen tapaan, jonka jälkeen voimme alkaa ohjaamaan vuorovaikutustilanteessa enemmän haluamaamme suuntaan. Esimerkiksi jos toinen on allapäin ja surullinen, sinun on ensin laskeuduttava hänen tunnetasolleen. Vasta sitten voit alkaa nostattamaan toisen tunnetilaa positiivisemmaksi ja avoimemmaksi. Eli ensin kokemus kohdatuksi tulemisesta, sitten ohjaus uuteen tunnetilaan. Tämä on tärkeää ottaa huomioon myös kaikessa valmentamiseen liittyvässä työssä. Ohjausta ei ole ilman yhteyttä ja siksipä on tarkasteltava yhteyden tasoa: jos vastapuoli tekee samat liikkeet kuin sinä, on hän sinulle avoin. Jos näin ei ole, on yhteys muodostettava uudelleen.

Samoin voimme luoda syvempää yhteyttä mukauttamalla äänenkäyttöämme ja sanastoamme tilanteen mukaan. Esimerkiksi hitaammin puhuminen ja erikoissanaston käyttäminen luo yhteyden, jos vastapuoli toimii myös niin. Myös hengityksen voi sopeuttaa toisen osapuolen mukaan, mutta se vaatii jo hieman enemmän harjoittelua. Hengitystä ei voi aina nähdä, mutta sitä voi tarkkailla havaitsemalla tauot puheessa. Hengityksen synkronoiminen on tehokkaimpia tapoja päästä vahvaan yhteyteen toisen kanssa.

Kuinka luoda yhteys ihmisen kanssa, joka on kiivastunut tai vihainen? Kirjan mukaan on hyvä sanoa ”Jos olisin sinä, olisin aivan samaa mieltä” ja osoittaa itsekin pieni merkki kiivastumisesta, vaikka nostamalla ääntä ja nostamalla energiatasoa. Näin luomme yhteyden ja vastapuoli kokee tulevansa ymmärretyksi. Tämän jälkeen voimme rauhoittua ja ohjata vastapuolen samaiseen tunnetilaan kanssamme, jossa asian käsittely on mahdollista.

Artessa

Koen, että voisimme kehittyä yhteyden luomisessa tiimiläisten välillä merkittävästi ja myös olla parempia tulkitsemaan toisten sanattomia viestejä. Yksi iso tekijä on katsekontakti ja tuntuu, että koneiden ja tablettien käyttö heikentää yhteyden muodostumista esimerkiksi dialogipiirissä, kun huomio keskittyy usein laitteen käyttöön. Myös aika ajoin havaitut mikroaggressiot ovat merkki siitä, että yhteyttä ei ole muodostunut. Voisimme treenata yhteyden muodostamista ja sanattomien viestien tulkitsemista, koska saattaa olla, että teemme usein vääriä tulkintoja ja siten syntyy väärinkäsityksiä. Emme ole myöskään puhuneet paljoa siitä, kuinka tunnetilat tarttuvat ja kuinka tunneilmastoa muokataan suotuisammaksi. Tuntuu, että monet ovat varsin tietämättömiä siitä, millaisia tunteita oma toiminta saattaa nostattaa tiimiläisissä. Tiimiämme on leimannut voimakas konfliktiallergia, mikä viittaa luottamuksen ja rohkeuden puutteeseen vuorovaikutuksessa. Emme halua kohdata konflikteja, jos meillä ei ole kokemusta tai työkaluja niiden ratkaisemiseen. Siksi olisi tärkeää, että konfliktiallergian käsittely ja purku olisi olennaisena osana tiimin strategiaa. Muussa tapauksessa vaikutusvalta on niillä, jotka uskaltavat puhua suoraan, eikä se ole optimaalinen tilanne tiimin kehityksen kannalta. Se johtaa tilanteeseen, jossa yhä useampi kokee merkityksellisyyden laskua ja ajautumista ulkokehää kohti. Uskon siihen, että mitä vaikeammista asioista voimme puhua tilanteessa kuin tilanteessa, sitä parempi tiimi meistä tulee ajan myötä. Pidän Tiimiakatemiaa mitä parhaimpana oppimisalustana vuorovaikutuksessa kehittymisen suhteen.