Esa Saarisen teos Ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta, on ehkä yksi vaikeimpia kirjoja mitä olen lukenut hetkeen. Alkuun tuntui etten ymmärtänyt sanaakaan mitä luin ja kirjaa pitikin lukea hyvin ajatuksella, että sain jotain irti. Harvemmin tykkään lukea mitään filosofia kirjoja, ne on jopa usein ärsyttäviä mielestäni koska ei saa suoraa selkoa asioihin vaan pitää itse usein ajatella paljon niitä lukiessaan. 

Kun pyrin hahmoittelemaan omia ajatuksiani, tavoitteeni on aina parantaa ajatteluani. Välillä on tarpeellista tiedostaa, miksi tietty ajatus pyörii mielessäni pysyvästi. Tämä aihe on noussut esiin tiimissämme, kun olemme pohdiskelleet tunteista ja niiden purkamisesta. Tiimissämme on meinaan monenlaisia ajattelijoita, heitä jotka harkitsevat hiljaa ja heitä jotka haluavat ja tykkäävät jakaa ajatuksensa kaikkien kanssa. Itse olen tietyllä tavalla molempia, riippuu hyvin paljon päivästä. Tarvitsemme kuitenkin kummankin kaltaisia ajattelijoita tiimiimme, jotta voimme oppia toinen toisiltamme uutta. Usein olen huomannut, että niillä ihmisillä jotka ajattelevat hiljaa on paljon viisaita sanoja ja ajatuksia, ja ainakaan meidän tiimissä he eivät toistele tai sano turhia asioista liiakseen. Kun taas välillä ajatuksen jakajat venyttävät puheenvuorojaan ja toistelevat paljon asioista.

Dialogiamme on mielestäni parantunut merkittävästi, mikä on vaikuttanut positiivisesti treenien laatuun. Vaikka olemme kehittyneet jo, silti on vielä paljon kehitettävää voisimme olla rohkeampia ja avoimempia ajatuksiemme jakamisessa. Välillä tuntuu ettei tiedä mitä tapahtuu, varsinkin joidenkin projektien kohdalla. Ja ymmärrän sen ettei ajatuksien jakaminen tai omien ajatuksien ymmärtäminen ole helppoa.

Mahdollisuudelle Mahdollisuus 

Mahdollisuudelle mahdollisuus oli ehkä mieleen painuvin asia tästä kirjasta, ja laittoi minutkin ajattelemaan. Antaako kaikille asioille mahdollisuuksia, vai meneekö vain eteenpäin. Välillä mietin meneekö moni mahdollisuus ohi, vain koska minulla ei ollut sillä hetkellä tarvittavia tietoja asiasta. Ei ehkä pitäisi olla niin äkkipikainen kaiken suhteen, välillä on hyvä vain ajatella. Ajatuksia tästä heräsi itselleni kun kävimme asiakastapaamisella Lauri Puolanteen kanssa, joka sanoi että mietti päätös kohdalla aina viiden vuoden päähän ja kumpi valinta edistää tätä tavoitetta. Tämä oli mielestäni erinomainen neuvo ja laittaa ajattelemaan itsekin siinä tilanteessa enemmän. Voisin alkaa miettimään enemmän mahdollisuuksien kautta, mitä tämä asia toisi minulle? Eikä vain tuloksen ja faktojen kautta.

Minä ajattelijana

En koe olevani mitenkään erityisen hyvä ajattelia, sanon ja teen usein ennen ajattelua. Kirjan myötä tajusin että on tärkeää rauhoittua ja vain ajatella miksi ajattelen mitä ajattelen. Tämä voisi selkeyttää monia tilanteita ainakin minulla, koska kun olen pari kertaa pysähtynyt miettimään ajatuksiani se on auttanut. Haluisin kehittyä ajattelijana paljon, ja myös ymmärtää omia ajatuksia enemmän. Välillä tuntuu että monet ajatukset vaan on mielessä, muttei mitään konkreettista saa irti. Omaksi onnekseni en myöskään yliajattele paljoa, välillä tulee sitä tehtyä ja se on mielestäni hyvin ahdistavaa. Miettiä kaikkea mitä voi käydä tai pienistäkin jutuista miettiä liikoja.

Yksi iso asia mietin mietin paljon ja välillä tuntuu ettei mitään konkreettista synny on tulevaisuus. Yritän mietti mitä haluaisin ja tuntuu tietyllä tasolla haastavalta ja ahdistavalta ajatukselta. Olen miettinyt että pitäisi keksiä konkreettisia tavoitteita ja suunnata ajatuksia niitä kohti. 

 Olen huomannut paperille kirjoittamisen helpottavan asioiden läpikäymistä. Ja on myös helpompi selittää oma kanta muille kun itsekin tajuaa miksi ajattelen näin. Vaikka kirja oli hyvin vaikea lukea ja ymmärtää, niin selkeästi jotain ajatuksia on jäänyt mieleen, ja varmasti jos kirjan lukee uudestaan ymmärtäisi vielä enemmän. 

Samalla vaikka paperille kirjoittaminen auttaa, en myöskään tiedä saanko reflektioista niin paljoa irti mitä ehkä voisin/haluaisin saada. Koen olevani aika malttamaton enkä niin hetkeen pysähtyvä, että keskittyisin reflektion kirjoittaessa 100%. Yritän kokoajan miettiä tähän toimivaa taktiikkaa, miten saisin näistä enemmän irti. Kumminkin koen näiden olevan tärkeitä ja että näistä voisi saada paljon apukeinoja elämään ja ajatteluun.