Algoritmi tarjoilee, koska algoritmi tietää. Kysymys kuuluu: tiedätkö itse?

Esa Saarisen kirja Ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta tarjoili niin runsaan kattauksen filosofiaa ja aivot sekoittavaa ilotulitusta, että sen kokonaisvaltainen reflektointi vaatisi ensin kirjan suomentamisen ja reflektiosta tulisi lopulta itse teosta pidempi eepos. Hemmetin hyvä kirja siis! Tartuin kirjaan Tiimiakatemian suurimman Esasaaris-fanin Janne Roihan suosituksesta ja pääsin sen myötä sukellusmatkalle. Kirjaa lukiessa tuntui, että ajatukset pään sisällä saivat fyysisen muodon ja minä itse jonkinlaisena ulkopuolisena tarkkailijana koetin luovia niiden välissä yrittäen hahmottaa mitä ihmettä siellä oikein tapahtui. Kirjan kieli oli niin monipuolista, että pieni ihminen vallan häkeltyi siinä tykityksessä. Saarinen lanseeraa kirjassaan niin monta uutta sanaa, että häntä voisi verrata jopa itse Agricolaan.

Tyylilleni uskolliseen tapaan en lähde tässäkään esseessä referoimaan alkuperäistä teosta, koska jokaisen aiheesta kiinnostuneen tulisi lukea se ihan itse. Keskitynkin jälleen kirjoittamaan niistä ajatuksista, joita kirjaa lukiessani heräsi.

Saarisen kirja sai minut kyseenalaistamaan avaimet käteen -periaatteen, jota erilaisten palveluiden myynnissä käytetään jatkuvasti enemmän. Lähes kaikkia palveluita myydään nykyisin niin, ettei asiakkaan tarvitse itse tietää mitä hän haluaa tai tarvitsee, kun palveluntarjoaja hanakasti ojentaa käteen valmiiksi pureskellun palvelukonseptin ”avaimet käteen” -periaatteella. Todellisuudessahan kyse on siitä, että joku on keksinyt bisneksen, jossa palveluun pieniä muutoksia tekemällä saadaan luotua asiakkaalle vaikutelma, että alaan perehtynyt asiantuntija on luonut juuri häntä varten erikseen räätälöidyn mallin, joka ei sovi välttämättä kenellekään muulle. Myyn tällaista palvelua itsekin, enkä koe, että siinä sinänsä olisi mitään väärää.

Netflixin ja Youtuben algoritmit tarjoavat silmillemme juuri sitä viihdettä, jota se meidän sille antaman datan perusteella osaa tarjoilla. Nämä palvelut osaavat valikoida sisältöä ennakoiden sitä, mikä on kulloinenkin mielentilamme, mitä olemme katselleet muina päivinä samaan aikaan ja niin edelleen. Palvelu on koukuttavaa ja saamme kokemuksen, että olemme riippuvaisia siitä, koska uskomme algoritmin tarjoamien sisältöjen olevan juuri sitä, mitä kulloinkin tarvitsemme.

Käydessäni ensimmäisiä asiakaskäyntejä Tiimiakatemialla noin kolme vuotta sitten olin aivan paniikissa, koska ei minulla tietenkään ollut tarjota asiakkaille mitään palvelua. En tiennyt mitä tiimiläiseni osaisivat tehdä, enkä varsinkaan uskonut itse kykeneväni tuottamaan lisäarvoa tuntemattomille yritysheeboille, joiden näkemisestä olin muutenkin löysät housussa. Kuvittelin, että minulla pitäisi olla jokin uskomaton konsepti, jota voin tarjota voidakseni tuottaa heille arvoa. Olin kyllä kuullut, mutta en todellakaan uskaltanut uskaltaa kysyä rehdisti mitä tapaamani ihmiset tarvitsevat. Typerää.

Saarisen kirjaa lukiessani tajusin shoppailevani ihmisistä ja kirjoista valmiiksi pureskeltuja ajatuksia sekä sitä miten minun tulisi ajatella, jotta voisin jotenkin mystisesti päästä johonkin ”tasolle” jolla kuvittelin itseäni enemmän – tai ainakin näyttävämmin – aikaan saaneiden ihmisten ja arvostettujen ajattelijoiden olevan. Kirja haastoi ihanalla tavalla haastamaan omaa ajattelua ja lopettamaan sen uskomisen, että kaikki ajattelu olisi itsessään jotenkin mahtavaa ja mullistavaa. Sain myös runsaasti uutta inspiraatiota poikieni (6v ja 4v) juttujen kuunteluun. Heidän puheensa tulevat suodattamattomana, eikä heille ole päässyt vielä muodostumaan ennakkokäsityksiä siitä minkälaisia heidän ajatustensa pitäisi olla tai minkä juttujen ääneen sanominen haastaa olemassa olevaa käsitystä maailmasta ja elämästä.

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita. -Esa Saarinen