Aidosti viisas on on ruotsalaisen kirjailijan Stefan Einhornin mielenkiintoinen teos, joka tarjoaa syvällistä viisautta ja oivalluksia elämän eri osa-alueilta. Einhornin ajatukset ja hänen kykynsä ilmaista monimutkaisia ideoita yksinkertaisella tavalla tekevät tästä kirjasta erityisen merkityksellisen.

Mitä on viisaus

Viisaudelle on monta eri versiota riippuen kulttuurista ja näkökulmasta. Eroja on paljon jos asiaa miettii esimerkiksi filosofian tai vaikka psykologian kannalta. Viisaus sekoitetaan myös paljon älykkyyteen tai nerouteen. Nehän ovat aivan eri asioita. Älykäs ihminen mielestäni osaa paljon fakta ja teoria tietoa sekä nippelitietoja häntä kiinnostavista asioista. Nero on mielestäni erityisen lahjakas ihminen jollain tietyllä alueella. Esimerkiksi taiteessa maalaamisessa tai painon soittamisessa tai tieteessä astrofysiikassa. Viisauteen liittyy itsetuntemusta, empatiaa ja kyky elää arvojen mukaisesti.

Einhorn lähestyy viisauden käsitettä monista eri näkökulmista, kuten filosofiasta, psykologiasta ja henkisyydestä. Henkisyyden näkökulmasta viisaus resonoi minulle. Einhorn viittaa henkisyydellä tässä yhteydessä syvällisempään ja henkilökohtaisempaan yhteyteen omaan sisäiseen olemukseen ja universaaliin tietoisuuteen. Einhorn tutkii, miten henkisyys voi auttaa meitä löytämään viisauden ja kiitollisuuden lähteitä elämässä. Henkisyyden ja kiitollisuuden yhteys viisaudessa herätti paljon ajatuksia. Ensiksi mietin, että miten viisaus voi olla yhteydessä kiitollisuuteen. Lähdin pohtimaan asiaa syvemmin. Mitä kiitollisuus on? Minulle kiitollisuus tarkoittaa tasapainoista ja tyytyväistä elämää. Olen esimerkiksi kiitollinen perheestäni ja ystävistäni, jotka tuovat paljon iloa ja rakkautta elämääni. No mitä ajatellen kiitollisuuden liittymisestä viisauteen?. Kun teet viisaita päätöksiä ja ratkaisuja elämässä, todennäköisesti arki on tasapainoista ja mukavaa. Elämä rullaa kivasti eteenpäin ja mikään ei oikein stressaa. Olo on energinen ja aikaa löytyy kaikelle tärkeälle eikä aina tarvitse olla priorisoimassa kymmenen eri asian kanssa. Täytyy siis tehdä viisaita päätöksiä, jotta tuntee niistä kiitollisuuden tunnetta. 

Rutiinit ja kiitollisuus

Hyvät ja arkea tukevat rutiinit ovat kytköksissä tasapainoiseen elämään ja näin ollen myös kiitollisuuden tunteeseen. Omat rutiinit ovat olleet enemmän tai vähemmän retuperällä jo useamman vuoden, tai ainakin siltä se tuntuu. Kiireinen arki ja huono palautuminen arjen menoista ajaa väsymyksen kierteeseen josta on hankala päästä pois. Tasapano akatemian, ”oikeiden töiden” eli palkkatyön ja vapaa-ajan välille on hankala löytää. Silloin kun on jo valmiiksi väsynyt niin kahdeksan tunnin vapaa-aika päivässä ei paljoa auta. Varsinkin kun sitä ei aina edes ole. Päivät jolloin on ensiksi kahdeksan tuntia akatemialla ja sen jälkeen noin kuusi tuntia töissä on totta puhuen rankkoja. Töiden jälkeinen ylikierroksilla käyvä kroppa on myös vaikea saada rauhoitettua ja usein unta näinä öinä kertyy noin viisi tuntia, joka on minulle aivan liian vähän. Tämän takia olen yrittänyt panostaa arjen rutiineihin ja yrittää mahdollistaa palautuminen niin hyvin kuin se tähän elämän tilanteeseen sopii. Yksi isoin rutiinin muutos minkä olen huomannut parantavan palautumistani ja nukkumistani on illalla puhelimen ja läppärin pois laittaminen. Olen tiennyt jo monta vuotta, että illalla sinivalon tuijottaminen heikentää yöunta mutta puhelimen selailusta on ollut hyvin vaikea päästä eroon. Joka ilta tämä ei edelleenkään onnistu mutta parempaan päin on menty. Olen puhelimen tuijottamisen sijaan neulonut ja kuunnellut samaan aikaan podcastia. Sen olen huomannut, että kun stressi taso on korkeampi niin puhelin tulee otettua helpommin illalla käteen kuin neulepuikot. Stressaantuneena keskittymiskyky on paljon huonompi ja silloin on vaikeaa keskittyä neulomiseen vaikka silloin siitä juuri tarvitsisi. Neulominen kuitenkin on rentouttavaa ja madaltaa stressiä, varsinkin jos tekee ennestään tutulla ohjeella. Toinen rutiini mihin olen yrittänyt kiinnittää huomiota ja muuttaa paremmaksi on arki aamuina aamupalan syöminen. Tiedän, että sen jättäminen välistä tai pelkän banaanin syöminen ei ole hyvä juttu ja nälkä on lounaaseen asti. Kun nukkuu yöllä huonosti niin aamulla haluaa käyttää jokaisen mahdollisen sekunnin nukkumiseen ja herätys soi niin myöhään kun sitä voi venyttää. Näin aamupala jää usein pois kokonaan. Yhdessä vaiheessa tein kyllä niin, että söin aamupalan samalla kun ajoin akatemialle mutta nyt sekin on jäänyt aikalailla pois. Hyvän ja ravintorikkaan aamupalan syömisestä arki aamuina ei ole vielä ihan rutiinia tullut mutta toistoja enemmän niin ehkä se pikkuhiljaa sellaiseksi alkaa muodostumaan. Hyviä ja elämää tasapainottavia rutiineja enemmän arkeen niin ehkä minäkin tuntisin vielä enemmän kiitollisuutta arjen pienistä asioista.

Meditaatio ja luonto

Kirjassa Einhorn käsittelee erilaisia aiheita, kuten meditaatiota. Hän esittää ajatuksia siitä, miten nämä henkiset harjoitukset ja näkökulmat voivat auttaa meitä kehittämään syvempää itsetuntemusta, lisäämään tietoisuutta ja ymmärrystä ympäröivästä maailmasta sekä saavuttamaan sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Meditaatio on hyvin pitkään kiinnostanut minua ja muutenkin sellainen hidas elämä, tasapainon löytäminen. Meditaatiota olen kokeillut useamman kerran juuri tätä sisäistä rauhaa etsien mutta vaikka se on kiinnostava konsepti ja haluaisin olla hyvä siinä niin en ole. Asiaan liittyy varmasti huono keskittymiskyky. Kun ei jaksa ja pysty keskittymään oleelliseen niin ajatus lähtee harhailemaan meditaation aikana joka sitten loppujen lopuksi ei ole edes meditoimista. Ehkä pitää vain lähteä liikkeelle pikku askelista ja pienistä tavoitteista. 

Henkisyyden kautta Einhorn korostaa myös yhteyttä muihin ihmisiin ja luontoon. Hän kannustaa luontoyhteyteen ja ymmärrykseen luonnon merkityksestä elämässämme. Luonto on myös minulle tärkeä paikka. Menen luontoon rauhoittumaan kun elämä on kiireellistä. Siellä hengitän paremmin ja vapaammin. Voin olla ajattelematta asioita tai toisaalta voin etsiä inspiraatiota jos siltä tuntuu. Alku vuodesta kun luin kirjan kuinka puut kasvavat sain paljon oivalluksia luonnon tärkeydestä ja kuinka metsä on loppujen lopuksi hyvin samanlainen yhteisö kuin joku ihmisten yhteisö. Aidosti viisas kirjassa on hyvin paljon samaa. Luonto on viisas ja sieltä voi ammentaa niin paljon itselleen. 

Loppu ajatuksia

Kirja oli todella hyvä ja ajatuksia herättävä, suosittelen lämpimästi kaikille kirjan lukemista. Itselle päällimmäiseksi ajatukseksi jäi kiitollisuuden tärkeys, varsinkin arjen kiireen keskellä. Pitää arvostaa sitä mitä on jo elämässä ja keksittyä niihin hyviin asioihin. Jokaisessa päivässä on jotain mistä voi olla kiitollinen. Enemmän kiitollisuuden tunnetta arjen pienistä asioista.