Jotkut ovat introvertteja, jotkut ekstroverttejä. Jotkut pitkiä pitkiä, toiset pätkiä. Jotkut joutuvat etsimään unen päätä tunteja, toiset törmäävät siihen saman tien, kun painavat päänsä tyynyyn. Itse kuulun jokaisella edellä mainitulla janalla ensimmäiseen osuuteen. Tässä nyt keskityn kuitenkin tuohon nukahtamiseen.

Unitutkija Matthew Walker pureutuu kirjassaan niin syvälle nukkumiseen, nukahtamiseen ja uneen, että sitä kuunnellessa silmät painuivat useassa kohdassa kiinni väkisin. Äänikirjan esipuheessa hän antaakin anteeksi ja jopa iloitsee, mikäli joku nukahtaa kirjan äärelle.

Offline-tila

Ihmisellä ja suurimmalla osalla muista eläimistä on sisäänrakennettu erikoinen mekanismi: noin kolmasosa eliöiden elämästä kuluu tiedostamattomassa tilassa, nukkuessa. Uni on kuitenkin elintärkeää. Sen aikana aivot siirtävät ja käsittelevät tietoa ja poistavat sisälleen päivän mittaan kertyneitä kuona-aineita. Ennemmin tai myöhemmin elimistö alkaa oikein huutamaan unta. Jos kuitenkaan uni ei tuolloin ota tullakseen, maanpäällinen helvetti on valmis.

Unirytmi

Olen iltavirkku ja aamutorkku. Koen olevani tuottavimmillani illan pimenevinä ja viilenevinä tunteina. Kun asiakkaat, kaverit ja muut sidosryhmät vetävät sikeitä, eivät he myöskään lähettele sähköposteja tai Whatsapp-viestejä. Aamuisin on todella vaikeaa saada jutun juonesta kiinni ainakaan ensimmäiseen kahteen-kolmeen tuntiin. Normaalissa suomalaisessa työrytmissä noiden ensimmäisten tuntien jälkeen onkin sitten jo lounastauko. Lounaan jälkeen menee tunti tai pari, että ruoka on lasehtinut ja täyteen tehoon mahdollista päästä. Tehokasta työaikaa jää siis vain tunti tai kaksi, ennen kuin kaverit töiden ulkopuoliset tuttavuudet pääsevät työmailtaan. Alkuilta menee helposti ruokaa laitellessa ja vaimon kanssa jutellessa. Varsinainen työaika olisikin itselle luonnollisinta aloittaa vasta kuuden jälkeen illalla. Iltakuudesta kahteen töiden tekeminen toimii omasta mielestäni aivan yhtä hyvin ja luonnollisesti, kuin jonkun toisen mielessä vastaava työpäivä 12 tuntia myöhemmin. Voi kun maailma pyörisi samassa tahdissa ja vain oma pillini mukaan.

Olen kaltaisteni tavoin joutunut joustamaan paljon tästä luonnollisesta rytmistäni. Palaverikavereita on huomattavasti vaikeampaa löytää ilta- kuin aamukympiksi. Koulujärjestelmäkin on viimeiset 21 vuotta elämästäni pyrkinyt heittämään jokaisen kuviteltavissa olevan kapulan rattaisiin.

Sopeuttaminen

Sopeutumista on siis tarvittu. Olen oppinut heräämään aamuisin kuoleman väsyneenä ja saamaan itseni pelikuntoon kaikesta huolimatta. Olisi mielenkiintoista vierailla rinnakkaistodellisuudessa, jonka yhteiskunnan aikataulut on säädetty aamuvirkkujen sijaan yön puurtajille. Onneksi nykypäivän työkalut ja tietotyö mahdollistavat joustavat työajat ja -paikat. Monen monituiset kerrat olen yrittänyt kääntää unirytmiäni. Käännös näyttääkin toimivan aina hetkittäin. Pääsen ajoissa sänkyyn ja nukun 8 tunnin yöunet. Kuitenkin rytmi palautuu pikkuhiljaa luonnolliseen. Toisin sanoen seuraavana iltana en tunne väsymystä siihen aikaan, kun pitäisi. Olenkin tullut päätelmään, että omaan sisäiseen kellooni mahtuu tunti enemmän, kuin maapallon yhteen kiepaukseen menee aikaa. Kirja toi vahvistusta teorialleni, sillä sen mukaan ihmisten sisäiset kellot heittelevät 23 ja 25 tunnin välillä kaussin käyrän kaltaisesti.

Nukahtamisen ongelmat

Olen kärsinyt, ja kärsin edelleen, nukahtamisvaikeuksista. Olen syönyt lisämelatoniinia viimeiset 8 vuotta tauotta aina ennen nukkumaan menoa. Tässä vaiheessa en enää ole varma, onko itse melatoniinista mitään hyötyä vai onko kyseessä psykosomaattinen plasebo-vaikutus. Pitäisi varmaan joskus tehdä sokkotesti joillakin vitamiinipillereillä ja katsoa, josko niiden vaikutus olisi aivan samanlainen.

Yöllä väsyneenä sängyssä pyöriminen on turhauttavin tunne, jonka tiedän. Keho huutaa jo unta ja ajatuskaan ei enää kulje, mutta samalla sekunnilla, kun ummistan silmäni, ajatukset tulvivat mieleeni ja koko kehoon tulee uutta virtaa. Tekisi mieli mennä jatkamaan töiden tekoa, siivota, lähteä lenkille tai katsoa pitkä elokuva. Näiden nukahtamisen ongelmien kanssa olen paininut niin monta vuotta, että on vaikea nähdä muutoksen koskaan tulevan. Kadehdin ihmisiä, jotka nukahtavat niin yö-, kuin päiväunillekin kuin käskystä.

(Hyväksi) kokeilemiani ratkaisuja

Logiikkaa omaan nukahtamiseeni en ole keksinyt, mutta kaikenlaista on tullut kokeiltua. Olen vältellyt näyttöjen tuijottamista tuntia ennen nukkumaanmenoa, pyrkinyt syömään säännöllisesti, liikkumaan paljon ja leikannut kofeiinin pois ruokavaliostani kello viiden jälkeen. En ole kuitenkaan löytänyt ratkaisua nukahtamisongelmiin. Siinä sivussa olen huomannut noiden edellä mainittujen rajoitteiden kuitenkin parantavan uneni laatua, joten pyrin rajoittamaan iltaelämääni jatkossakin.

Yrittäjyydestä lohtua

Unirytmini yhdistettynä keskittymishäiriööni alkavat olla melko rajoittavia tekijöitä työmaailmassa. Olisi kuitenkin arvojeni vastaista sysätä vastuu ongelmistani yhteiskunnalle. En koskaan kykenisi tekemään seitsemästä neljään – tyyppistä työtä tehokkaasti, joten parempi ratkaisu on luoda oma työ omien vahvuuksien kautta. Uskon, että myös jatkossa työpäiväni koostuu aika lailla seuraavasti:

• Herätys klo 9:30
• Toimistolle kympiksi
• Puolille päivin sähköpostin purkua ja muita juoksevia asioita, jotka on pakko hoitaa virka-aikaan
• Lounas klo 12 ja 14 välillä
• Palaverit kello 12 ja 17 välille
• Klo 16-17 kotiin ja syömään
• Muutama tunti jotain ihan muuta
• Työpäivä jatkuu kotitoimistolla kahdeksan ja yhdentoista välillä tarvittaessa
• Nukkumaan puolen yön hujakoilla

Vain yrittäjänä tällainen on mahdollista. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun perhe kasvaa. Voihan olla, että vauva-arki sitten joskus on se ratkaisu myös omiin nukahtamisongelmiini…