Pekka Ruokolaisen ”Brändikäsikirja” on lyhyt ja ytimekäs tietokirja siitä, miten brändiä kannattaa ruveta rakentamaan yrityksen sisällä. Kirja kertoo nimenomaan yritysbrändistä ja käsittelee brändiä kolmesta suuremmasta näkökulmasta.

Kirja oli helposti lähestyttävä ja kirjoitettu selkokielellä, mikä teki sen sisäistämisestä ja omaan käyttöön soveltamisesta helppoa. Kolme asiaa, jotka olivat minulle uusia ja saivat herättämään ajatuksia, olivat brändin kirkastus kokonaisuudessaan, sininen- ja punainenmeri sekä yhteishengen merkitys brändille.

Brändin kirkastaminen on mielestäni terminä mahtava ja käytännöllinen vaikka se minua ei juuri tässä hetkessä kosketa. Aion aivan varmasti seuraavaa tai seuraavia brändejä rakentaessa käyttää kirjassa kerrottuja brändin kirkastamisen metodeja. Kirjassa oli paljon hyviä apukysymyksiä ja taulukoita, minkä avulla brändin tyylin ja sen kokonaiskuvan hahmottamisen saa helpommaksi.

Lisäksi brändin kirkastuksessa käsiteltiin viestinnän merkitystä, mikä vahvisti omaa näkemystäni, sillä olen aina ajatellut, että viestintä on kaiken a ja o ihan jokaisessa asiassa. Brändin rakentaminen ei ole poikkeus. Viestinnän avulla saadaan brändin sanomaa yrityksen sisällä vahvistettua, mikä on avain siihen, että työntekijät vievät sanomaa eteenpäin asiakkaille. Aion varmasti tulevaisuudessa panostaa viestintään ja innostaa sen avulla projektilaisiani. Olen myös sitä mieltä, että viestinnässä överit ovat paremmat kuin vajarit ja aion pitää sen mielessä, kohtuullisissa määrin totta kai.

Sinisen- ja punaisenmeren strategiat herättivät paljon ajatuksia kirjaa lukiessani. Sanonta, turha keksiä pyörää uudelleen on oiva, mutta silloin se vain pitää ottaa huomioon brändäyksessä. Kirja itsessään ei kauheasti avannut, miten brändäys eroaa jo kilpailluilla versus ei kilpailluilla aloilla, mutta se herätti mielenkiintoni ja sai tutkimaan asiaa lisää.

Yrityksen yhteishengen merkitys brändiä kohtaan tuli itselleni myös uutena asiana. En ollut ennen osannut ajatella, että brändi koskettaa niinkin laajasti koko yritystä, eikä vaan markkinointitiimiä ja johtoporrasta. Kirjan luettua itsensä tuntee jopa hieman tyhmäksi, koska totta kai brändi on koko yrityksen yhteinen asia. Markkinointitiimi ja yrityksen johtoporras ovat se taho, joka ikään kuin myy idean brändistä työntekijöilleen, jotta työntekijät ostavat idean brändistä ja haluavat aidosti viestiä sitä asiakaspalvelutilanteissa sekä omalla ajallaan.

Työpajamallit, joita kirjassa käsiteltiin ovat myös mielestäni hyviä. Niiden avulla saadaan helpolla tavalla koko yritys mukaan jo brändin luomis- ja kirkastus vaiheeseen. Silloin jokainen pääsee osallistumaan ja tuntee mielipiteensä sekä näkemyksensä arvokkaaksi. Tämä on myös sellainen asia, jota aioin varmasti hyödyntää omassa elämässä, koska se lisää myös työporukan yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kokonaisuudessaan kirja antoi erinomaisen pohjan brändin luomiseen, sekä käsityksen siitä, mitä brändin luominen vaatii. Vaikka kirja oli lyhyt, oli se ytimekäs. Se antoi tulevaisuuteen hyviä palasia ja työkaluja mitä voi hyödyntää omia brändejään rakentaessa.

Konsta Vankka