Tiimin 5 toimintahäiriötä – Sawaken yhteinen matka

Patrick Lencionin kirja taitaa olla Piippukadun lahkon suosituimpia kirjoja ja hyvä opas matkan varrelle, joka kannattaa avata silloin tällöin eikä vaan kerran pakon edessä. Kesän 2020 jobi Sawakelle oli lukea kirja, jotta jokainen oppisi hieman lisää ryhmädynamiikasta ja pääsisimme kunnolla vauhtiin kohti huipputiimiä. Ajoitus lukea kirja ei mielestäni olisi voinut olla heikompi koska olimme juuri siirtyneet valetiimivaiheeseen tai ainakin matkalle kohti sitä, yhtäkkiä jokaisesta tuli ongelmien asiantuntijoita, jonka seurauksena alkoi kuppikuntien muodostuminen, riiteleminen ja lapsellisten sääntöjen luominen. Johtoryhmällä ei riittänyt enää tuossa vaiheessa kunnioitusta muutoksen tekemiseen, jolloin tekeminen lamaantui vahvasti. Alkoi polku, joka mielestäni on kestänyt tähän hetkeen asti ja vihdoin olemme päässeet suurimmasta osasta ongelmia eroon, kiitos tästä kuuluu tiimimme ahkerimmille, tunnollisimmille ja eniten vaativille jäsenille. Ehkä tämä oli sittenkin hetki, jolloin tapaus oli parasta kokea, mahdollisesti ajoitus kirjalle oli sittenkin hyvä ken tietää.

Viisi ongelmaa

Tulosten huomioitta jättäminen löytyy piirretyn mallinnuksen pienimmästä osasta, joka ehkä kuuluu myös sinne koska se on seuraus vääränlaisesta toiminnasta mutta siinä vaiheessa, kun tulosten tarkasteleminen unohdetaan, on menty perse edelle puuhun eikä päästy edes ensimmäisellä yrityksellä pois sieltä. Meillä kukaan ei osannut vaatia tuloksia lähes koko ensimmäisen vuoden aikana koska jokaisella jokin osa-alue sakkasi ja tarpeellinen johtajuus puuttui joka suunnasta katsottuna. Jokaisen saavutukset kärsivät tavoitteiden puutteista tai ehkä vielä enemmän siitä, kun kukaan ei nostanut epäonnistujia tai sanotaan suoraan laiskottelijoita vastuuseen tekemisestään. Loppuvuoden aikana vahvat persoonat joryn avustuksella alkoivat ajaa uudenlaista ajatusta sisään, että kaikesta ei enää selviä ilman seuraamuksia vaan varoituksia aletaan jakamaan ja keskustelemaan siitä onko edes oikeassa paikassa opiskelemassa, jos mitään ei pysty suorittamaan, koronasta huolimatta.

Muutoksen tuulet alkoivat ujeltamaan loppuvuodesta 2020, vastustajat nousivat jopa barrikadeille asti, mutta lopulta myös vastustajat saatiin marssimaan kohti karsinaa, joka on tarkoituksena muodostaa ja lukita kevään 2021 aikana. Johtoryhmän yhteinen ajatusmaailma, jolla on jokaisen tiimiläisen tuki ja halu takana on pyrkinyt nyt luomaan toimintatapoja, joiden avulla onnistumisista palkitaan ja toisaalta myös epäonnistumisista keskustellaan sekä niihin puututaan tasapuolisesti mutta jämäkästi. Tulokset ja tavoitteet näkyvät tällä hetkellä jokaiselle Excelissä, jota kirjaamme yhdessä joka perjantai, jolloin yksikään ei pääse luistamaan asioista huonon dokumentoinnin vuoksi. Kun jokainen yrittäjä nostetaan vastuuseen tuloksista, kehittyminen helpottuu, pystytään vertaamaan puolueettomasti jokaisen suorituksia ja auttamaan jos joku on kaatunut matkallaan hetkellisesti. Jokainen toimiva yritys käyttää erilaisia mittareita mutta niitä mittareitakin tärkeämpi asia on niiden valvominen koska muuten ne eivät toimi ja antavat virheellistä dataa.

Vastuun välttely on toinen viidestä pyramidin osasta, käytännön tasolla kukaan ei ota vastuuta tekemisestä, ketään ei pidetä vastuullisena tekemättä jättämisestä ja vastuu itsessään on epäselvä käsite. Ensimmäisen vuoden aikana törmäsimme usein ajatukseen, että tiimiliideri on vastuussa yhteisvastuullisten tavoitteiden saavuttamisesta, markkinointipäällikkö on vastuussa jokaisesta kuvasta ja postauksesta, joka julkaistaan tiimin nimissä, asiakkuuspäällikön tehtävänä olisi ollut hankkia asiakkaat ja hoitaa myös muiden asiakkuuksia, talouspäällikön tehtävänä vain siirrellä rahaa kuin ennen baari-iltaa olemme tottuneet siirtämään säästötililtä hupirahaa käyttötilille. Olimme yhdessä hukassa koska koko konsepti oli vieras jokaiselle, kukaan ei neuvonut edes ajattelemaan oikealla tavalla mutta onneksi kesken vuotta heräsimme ajattelemaan yhteisvastuullisesti rooleista, ajatustenvaihto johti ajatukseen ja tajuntaan siitä, että johtoryhmä oli epäonnistunut roolissaan. Asiaan alettiin yhdessä tekemään muutosta ja nyt odotukset koko tiimiä mutta etenkin johtoryhmää kohtaan ovat korkeat ja perustellut.

Sitoutumisen puute johti totaaliseen rimanalitukseen kevään osalta ja maksamme edelleen hintaa siitä. Kun Tiimiakatemia päästi meidät helpolla ja johtoryhmä ei ohjannut oikeaan suuntaan, oli vain helppo jäädä kotia ja olla tekemättä mitään. Tietenkin pitää mainita koronan saapuminen keskuuteemme mutta se ei aiheuttanut perusteisiin säröjä vaan ihmisten yleinen haluttomuus, korona myös siinä osatekijänä. Kun nyt olemme ottaneet suoraan esille, että tulos tai ulos, on ihmisten asenteet ja motivaatio alkaneet muuttumaan hyvään suuntaan. Enää ei kukaan varmasti ajattele, että tuolta haen paperit vaan alkanut tekemään asioita itsensä ja tiimin eteen, tämä tulee kantamaan hedelmää jokaisen sitoutuneet osalta ja vasta kesällä pystymme arvioimaan tuloksia.

Konfliktien pelko, mikä voisi jännittää enemmän kuin tuntemattomien ihmisten kanssa riitely ja mikä voisi olla helpompaa kuin kritisoida muita ihmisiä heidän selkänsä takanaan läheisille ihmisille. Pelottava ajatus mutta silti ajauduimme hetkeksi tilanteeseen, jossa luottamus ja avoimuus katosi, raastava kritiikki, pelko ja taidottomuus toimia ihmisten kanssa tulivat tilalle. Klikit syntyivät ja aloimme toimimaan parhaiden kavereiden kanssa, kunnes siihen alettiin puuttumaan yhteisten illanviettojen, virkistyspäivien ja grow some balls ajatuksen kautta. Ihmiset tarvitsevat yhteenottoja normaalin luonteen vuoksi mutta silti on pysyttävä asiallisena ja tuomaan kritiikkiä mieluummin tekemistä kohtaan eikä suoranaisesti ihmistä kohtaan. Riitely, kritiikki ja ajatukselliset yhteenotot ovat luoneet piirteitä sekä luottamusta tiimiimme, myös auttanut meitä ymmärtämään toisiamme paremmin. Minä tykkään aiheuttaa kaaosta mutta myös hallita kaaosta, kunnes sen on aika poistua keskuudestamme ja sen on varmasti jokainen huomannut mutta myös itse olen oppinut toteuttamaan sitä paremmin.

Luottamuspula, mistä edes aloittaisin. Koko viime vuotta värjäsi luottamuksen puute toisten tekemiseen, onnistumisiin ja itseensä etenkin. Jos ei itse osaa tehdä jotain tai auttaa muita tekemään sitä on vaikea luottaa siihen, että se onnistuisi, miksi näin ajatellaan, on pidempi kysymys mutta luottamus tiimiläisiin puuttui ja osattu edes haaveilla onnistumisista, ehkä sen takia niin moni asia epäonnistui. Alkoi keskustelut, miksei tuo tee mitään, miksi minun täytyy tehdä, jos toinen vieressä ei noudata tavoitteita, se ei vienyt mihinkään muualle kuin yhä syvempään luottamuspulaan. Ja kun on täysin hukassa ja muut eivät osaa auttaa eteenpäin se vaikutti itseluottamukseen radikaalisti, itse henkilökohtaisesti katosin kuvasta täysin en pystynyt suorittamaan mitään tai toteuttamaan asioita.

Halusin ruotia kirjaa suoranaisesti viimeisen vuoden ajalta omasta ja tiimin näkökulmasta koska luin sen ainoastaan siitä syystä. Olen tajunnut useita asioita, olen todistanut itselleni olevani monesta asiasta väärässä, olen joutunut myöntämään kaikkien edessäni olevani haavoittuvainen ja mitä olen hyötynyt siitä? Olen tärkeä osa tiimiä valtavan tietopankin ja vahvojen mielipiteiden takia, kun tajusin omat heikkouteni, olen pystynyt aloittamaan niiden kehittämisen ja samalla löytänyt useita aihepiirejä työelämästä, jotka kiinnostavat valtavan paljon. Uskon että viime vuoden kokemusten ja tämän kirjan avulla pystyn kehittämään itsestäni parhaimman mahdollisen version Tiimiakatemialle, parhaan mahdollisen osan tiimiyritystä ja tiimiä.