25 ways to win with people, John Maxwell

Kirjoittaja: Beda Räsänen

13 joulukuun, 2021

Lähdeteos: 25 ways to win with people

Lähdeteoksen kirjoittaja: John Maxwell

Teoriapisteet: 1

Kirjassa John Maxwell kertoo kaksikymmentäviisi tapaa, joilla voi saada levitettyä hyvää oloa ihmisiin ja ’’menestyä’’ ihmisten kanssa. Aika ajankohtainen kirja minulle, sillä olen lähiaikoina levittänyt aika paljon huonoa oloa ympärilleni näyttämällä sen, miten paljon minua turhauttaa ja vituttaa. Tiedostan joka hetken, kun olen toiminut näin. Minulle ei tule hyvä olo siitä, jos puran tuskaani muihin. Se ei auta ollenkaan, olen huomannut sen. Sen sijaan minulle tulee siitä huono olo, sellainen että minusta ei varmaan tykätä, kun olen tällainen äkäpussi. Jos olen suutuspäissäni, olen samaan aikaan todella turhautunut ja tekisi mieli vain raivota, mutta samaan aikaan pelkään tulevani ikäväksi tiimiläiseksi, jonka kanssa kukaan ei halua tehdä mitään. Toisiin turhautuminen on kuitenkin aina loukkaus jotain tiimiläistä kohtaan ja haluaisin tuoda ajatukseni ilmi rakentavammin.

Kirjan pääidea on yksinkertainen: jaa ihmisille hyvää oloa, jotta he jakavat hyvää oloa sinulle. Kuulostaa helpolta ja selvältä jutulta, mutta miksi en sitten ole tehnyt näin? Mitä ihmisten kanssa menestyminen oikeastaan tarkoittaa? Ainakin itse ajattelen sen tarkoittavan sitä, että on pidetty ihminen ja kokee syvempää yhteyttä muihin. Jokainen määrittää menestyksen mittarinsa tietenkin itse, ja joku ei edes koe tarpeelliseksi edes ottaa asiaa ajatelleeksi. Minulle on tärkeää olla pidetty ihminen, sellaisessa perustasolla. Minulla ei ole yltiöllistä miellyttämisen halua, kestän sen, jos kaikki eivät minusta pidä, mutta haluaisin olla sellainen perushyvä tyyppi. Joskus minun on vaikea olla sellainen ja se haittaa minua, jos luulen että minusta ei pidetä. 

No, arvata saattaa, kaikki lähtee tietenkin omasta itsestä. Pidän sanonnasta ’’parisuhde on niin terve kuin sinäkin olet’’. Sanonta on jo itsessäänkin hyvä, mutta kun muuttaa tulkintaa vielä siten, että minun parisuhteeni ihan kehen tahansa ihmiseen on yhtä ’’terve’’ tai hyvä, kun on minun asennoitumiseni tähän ihmiseen, pääsen tässä itse jotenkin syvemmälle tasolle. Terveydellä en siis ajattele omaa terveydentilaani, vaan sitä mitä ajattelen jostain tietystä ihmisestä. Voin siis ylläpitää samalla hyvää (tervettä) parisuhdetta poikaystävääni, koska pidän hänestä, mutta en voi ylläpitää hyvää suhdetta kaveriini, josta en pidä. En tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta itse opin tässä jotain. Kaikki lähtee siis itsestä siinä mielessä, että pitäisi rikkoa ennakkoasenteet muita kohtaan ja voida itse hyvin, olla siis ilman vihaa ja muita tässä tapauksessa haitallisia tunteita. 

Kirjassa mainitut kaksikymmentäviisi tapaa olivat kaikki itsestään selvän kuuloisia, mutta aika vaikeita toteuttaa käytännössä. Aika suuri osa ’’säännöistä’’ tulee luonnostaan, kun välittää muista ihmisistä. Siis oikeasti välittää. Välittämisen mukana ihminen käyttäytyy automaattisesti auttavaisesti ja kannustavaisesti, sekä on paremmin läsnä. Kun välittää ihmisistä, ihan tuntemattomistakin, pystyy luomaan syvällisempiä ja merkityksellisempiä yhteyksiä ihmisiin, jotka säilyvät vaikka läpi elämän. Mitä enemmän välittää ihmisistä (hyvän maun rajoissa), sitä paremmin huomaa, miten kiinnostavia ja tärkeitä kaikki ihmiset ovat ja sitä enemmän tarjoutuu tilaisuuksia luoda aitoja yhteyksiä muihin. Näitä yhteyksiä haluaisin lisää, mutta miten olisin kiinnostunut ihmisistä?

Kaikki palaa taas samaan pisteeseen, josta olen tämän päivän aikana kirjottanut jo useampaan reflektioon. Olen nimittäin huomannut, että stressaantuneena ja vihaisena ei kiinnosta muu kuin oma napa. Kehitystäni selkeästi jarruttaa tämä turhautumisongelmani, joka on pahentunut tässä syksyn mittaan. Uskon, että loma jo itsessään tekee tehtävänsä, mutta jonkinlaisen varasuunnitelman voisin laatia, mikäli näyttää siltä, että tammikuussa alkaa taas pinna kiristyä. Miten oppisin olemaan lungimmin? Tuntuu, että välitän tiimistä jotenkin liikaa, tai että minulla on pakollinen tarve saada tiimi onnistumaan. Se aiheuttaa minussa sellaisen tunteen, että minun on pakko hallita ja pomottaa, jos haluan, että työt tehdään hyvin. Eli en siis myöskään luota koko tiimiin. Minulla on siis ennakkoluuloja. Miksi? 

Tämä kirja sai minut ajattelemaan aika syvällisiä juttuja ja saatoin eksyä hieman sivuraiteille tässä esseessäni. Tai en oikeastaan reflektoinut kuin pientä osaa kirjasta. Jäin miettimään, miten oikeasti pystyisin kehittämään itseäni, kun minua selvästi on vaivannut tässä syksyn aikana muutama iso asia. Näille asioille täytyy oikeasti tehdä jotain eikä vain potea. Ensi vuonna on uusi ja raikas alku, joten silloin pureudutaan tähän asiaan kunnolla!

You May Also Like…

Sanojen supervoima

Kuuntelin kirjan jo kesällä, jolloin en tehnyt mitään muistiinpanoja. Kirja kuitenkin herätti silloin niin paljon...

Kaikki kuluttamisesta

“Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tutkimuksen mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet...

Inspiroitunut – Petteri Kilpinen

Miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä? ”Hyvä arkijohtajuus ei ole mystiikkaa ja taikatemppuja. Kun jokainen...

0 kommenttia

Lähetä kommentti