Yrityksen strategia on mielestäni yksi tärkeimpiä asioita, joita miettiä, kun rakennetaan kestävää yritystoimintaa. Pitää tietää milloin tehdään, mitä tehdään ja ketkä tekee. Nykyään yhä useammat yritykset ovat siirtymässä kohti joustavampia ja ketterämpiä strategioita, jotka perustuvat jatkuvaan oppimiseen ja muutoksiin nopeasti muuttuvassa liiketoimintaympäristössä. Monoliittisen strategian sijaan yritykset voivat hyötyä useista eri lähestymistavoista, kuten kokeilukulttuurista, jatkuvasta kehityksestä ja avoimesta tiedon jakamisesta. Strategioiden luominen ja niiden noudattaminen on jollaintapaa kiehtovaa.

Yrityksissä tulisi pyrkiä siihen, että jokainen työntekijä voi tuntea olevansa vastuussa yrityksen menestyksestä ja kehityksestä. Tämä edellyttää avointa ja keskustelevaa ilmapiiriä, jossa kaikki ideat ovat tervetulleita ja jossa epäonnistumiset nähdään oppimismahdollisuuksina. Strategia voi siis muodostua monesta henkilökohtaisesta tavoitteesta, kunhan tavoitteet tukevat yhteisiä päämääriä ja visiota. Lisäksi yrityksissä tulisi olla valmius vastata nopeasti muutoksiin markkinoilla ja liiketoimintaympäristössä. Tämä edellyttää kykyä tunnistaa muutokset, olla tietoinen kehityssuuntauksista ja toimia nopeasti muutosten vaatimalla tavalla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi investointien tekemistä lyhyemmällä aikavälillä tai jatkuvaa kehitystä ja parantamista tuotteissa sekä palveluissa.

Kaiken kaikkiaan yritysten tulisi pyrkiä joustavuuteen ja ketteryyteen strategioissaan, jotta ne voivat menestyä nopeasti muuttuvassa liiketoimintaympäristössä. Tämä edellyttää avointa ja keskustelevaa ilmapiiriä, jossa kaikki ideat ovat tervetulleita ja jossa jatkuva oppiminen ja kehitys ovat avainasemassa. Tiimiakatemialla tekemisessämme heijastuu jatkuva oppiminen, kehitys ja avoimuus. Ainakin nämä ovat sellaisia asioita, joihin kovasti pyrimme ja uskon, että se myös näkyy ulospäin. Olen huomannut sen vaikuttavan positiivisesti tekemiseen ja mielekkyyden pysymiseen. Ennen akatemialle tulemista vieroksuin hieman avoimuuden kulttuuria, mutta nyt olen oivaltanut sen hyödyt ja koenkin, että olen pystynyt olemaan avoimempi ja näin ollen myös huomannut avoimuuden kulttuurin hyödyt toiminnassa.

Kirjassa käytiin läpi tiedon jakamisen ja avoimuuden tärkeyttä nykyaikaisissa organisaatioissa. Se, että menneisyydessä tieto koettiin valtamuotona ja siksi sitä pidettiin usein salassa sen sijaan, että se jaettaisiin. Tulee mieleen rauta Arskan neuvot, kun häneltä kysyttiin kulta vuosina, kuinka saada lisää lihasmassaa, niin hän antoi aivan nurinkurisia ohjeita vastustajilleen ruokailuun ja treenaamiseen liittyen. Kuitenkin nykymaailmassa kaikki tiedot ovat yleensä helposti saatavilla ja tiedonjakaminen on tärkeämpää kuin koskaan ja se on mielestäni erittäin hienoa. Nykymaailmassa monihan tekee jopa rahaa sillä, että jakavat tietoa sosiaalisessa mediassa. Tämänkaltaisia henkilöitä on pilvin pimein. Kirjassa kehotettiin, että organisaatiot ottavaisivat käyttöönsä ristiin mentoroinnin periaatteen, jossa jokainen työntekijä voi valita mentorin kollegoidensa joukosta ja jakaa tietoa ja taitoja keskenään. Avoimuuden tärkeys työpaikalla on myös tärkeää, sillä ”piilotettua tietoa” ei saa olla ja että kaikki tiedot pitäisi olla julkisia, ellei niitä ole laillisesti määrätty pidettäväksi salassa. Esimerkiksi yritykset, jotka ovat omaksuneet avoimuuden ja tiedon jakamisen, kuten Vincit ja Celkee Oy. Näissä yrityksissä on avoin sisäverkosto, joissa työntekijät voivat käyttää kaikenlaista ​​tietoa ja dataa, mukaan lukien palkat, taloudelliset raportit ja asiakastiedot. Tämäntyyppinen avoimuus johtaa parempaan viestintään, yhteistyöhön, sekä positiivisempaan työkulttuuriin työntekijöiden välillä. Tuntuu, että ennen vanhaan oltiin äärimmäisen tiukkoja ja tarkkoja siitä mitä jaettiin itsestä. Esimerkiksi omaa palkkatasoa ei varmastikaan kovin moni ollut valmis kertomaan muille kollegoilleen. Jotenkin minulle nousee sellainen ajatus mieleen, että onhan se nyt aika ”junttimaista” olla jakamatta tietoa muille, sillä siitä voi kehkeytyä jotain uutta myös tiedonjakajalle. Niin kuin Lauri sanoi ”maailma muuttuu”.

Kirjassa kerrottiin toimenpiteistä, joita suositellaan toteutettavaksi kestävän verkoston luomiseksi ja edistämiseksi. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa strategisten tavoitteiden laatiminen verkostossa toimimista varten, selkeiden pelisääntöjen määrittäminen ja yrityksen edustajien aktiivinen osallistuminen verkostossa. Lisäksi tärkeää on varmistaa tietovirta oman organisaation sisällä ja huomioida myös muiden erilaiset lähtökohdat ja näkökulmat. Verkoston toimijoille on tärkeää määritellä riittävästi päätösvaltaa, neuvotteluvaraa ja luovaa vapautta sisältävät roolit. ICT-osaamisen ja välineistön nopea liittyminen on myös tärkeää, samoin kuin joustavien sopimusehtojen käyttö. Yhteisten liiketoimintatavoitteiden osallistaminen verkoston yksittäisiin sopimuksiin sekä avoimuus ovat myös keskeisiä tekijöitä.

Säännöt ja ohjeistukset vaikuttavat hyvin paljon siihen, miten työntekijät kokevat oman kyvykkyytensä. Kirjassa kerrottiin, että ihmisistä tulee tahdottomia ja aloitekyvyttömiä kohtaloonsa alistujia, jos he kokevat, että heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Esimerkkinä kirjassa käytettiin mm. koiria, joille annettiin sähköiskuja. Toisille koirille annettiin mahdollisuus katkaista sähköiskut painamalla nappia. Mahdollisuuden saaneet koirat selviytyivät paremmin myös muista kokeista, joita niille annettiin. Mielestäni psykologialla on suuri merkitys kyvykkyyteen, sillä jos uskot itseesi ja tekemiseesi, niin saat paljon enemmän tuloksia. Itseluottamusta nostattaa ulkoapäin tulleet rohkaisut ja huomautukset osaamisestasi, sekä oma tietämys kyvykkyydestäsi. Jos työpaikallasi/yrityksessäsi on liikaa pikkutarkkoja sääntöjä työntekijät voivat kokea, etteivät he voi vaikuttaa ympäristöönsä ja heille tulee varmasti myös olo, että heihin ei luoteta tarpeeksi. Näistä asioita olemme keskustelleet tulevien yrityskumppaneideni kanssa paljon, koska minä itse henkilökohtaisesti uskon luottamukseen ja siihen, että työntekijöillä on mahdollisuus itse vaikuttaa siihen millaisessa työpaikassa he työskentelevät. Työntekijät tekevät työpaikan. Mielestäni pitää antaa mahdollisimman paljon vapauksia, jotta nähdään, toimiiko hommat vai ei. Lähdetään sitten kiristämään ja luomaan sääntöjä, jos hommat eivät toimi.