Jos pyydän ystäviäni kuvailemaan minua ihmisenä, usein jossain vaiheessa tulee esiin sanat positiivinen, optimistinen ja muuta vastaavaa. Monesti minulta kysytään, kuinka olen tällainen ja miten voi olla niin hyvä asenne. No, Oona 13v vietti suuren osan ajastaan seikkailen kirjaston filosofia hyllyllä tutustuen juuri näihin aiheisiin,  jota Sinceron kirjassakin käsitellään. Monet tässä kirjassa mainituista kirjailijoista ja kirjoista on minulle tuttuja vuosien takaa, joten voisin väittää, että kaikki nämä peruspilarit kuten kiitollisuus, meditointi, affirmatiot kyllä toimii! Muutos lähtee aina itsestä ja meidän on kaikkien tehtävä se duuni ihan itse, ja se duuni on päivittäistä. Itse olen lähiaikoina havahtunut yhä useammin siihen, että vanhat hyvät tavat on vähän jäänyt unholaan, enkä ole harjoittanut mieltäni yhtä urakalla mitä aiemmin. Sen vuoksi koen hyödylliseksi lukea näitä self-help motivaatio kirjoja, ei ne hyödyttömiä ole, mutta ei niistä tarvitse aina ahaa -elämystä saada. Muistia on hyvä virkistää, sillä on niin helppoa ajautua autopilotille kertomaan itselleen taas samoja vanhoja iltasatuja siitä, kuinka asiat ei olekaan niin mallillaan.

Nykyhetki on aina tärkein

Jos jokin elämässäsi tekee sinusta onnettoman, on sinun päätöksesi annatko asian olla vai muutatko sitä. Kun hyväksyt sen, että jokainen asia elämässäsi on omien valintojesi tulosta, se auttaa sinua pääsemään eteenpäin, ja ehkä voimaannuttaa tekemään parempia valintoja. Näiden valintojen ei tarvitse olla suoria valintoja, vaan ne voi olla myös valintoja jättää jotain tekemättä, ei valita ollenkaan, tai pelkästään oma asenne. Sehän siinä onkin salakavalaa, me ei välttämättä olla tietoisia näistä kaikista valinnoista mitä teemme, ellemme kiinnitä tähän huomiota päivittäisessä elämässämme.

Tätä oppia voin ehdottomasti hyödyntää omassa elämässäni. Yksi lemppari ihmisistäni, kirjailija Louise Hay kerran sanoi  “The point of power is always in the present moment”. Tämä kiteyttää hyvin sen mitä Sincero haluaa kertoa. Menneisyytemme on tehnyt meistä mitä olemme, mutta turhan usein me saatamme käyttää sitä myös tekosyynä miksi jotkut asiat ei onnistu, tai on vaikeita. Itse olen ainakin tänä vuonna huomannut kuvittelevani olevan aivan ulkoisten asioiden armoilla. Olen todella spontaani ihminen, ja välillä treeneissä jopa ahdistaa ajatus siitä, että vuoden päästä istun edelleen ringissä samalla paikkakunnalla, samojen ihmisten kanssa. Muutama vuosi sitten olin valmistelemassa lähtöä Kanadaan talveksi, kun hetken mielijohteesta päätinkin lähteä Mexicoon. Tällaisille päähänpistoille on vaikea antaa tilaa Tiimiakatemialla. Ehkä se onkin seuraava haaste, jonka haluan selvittää. Kuinka voin olla oma spontaani itseni tässä ympäristössä? Ihan turhaan kerron itselleni, että en voi tehdä yhtä siistejä juttuja nyt mitä ennen. Se ei hyödytä ketään, että katsotaan menneeseen ja mietitään niitä aikoja, eikä se, että ahdistutaan tulevasta koska ajatellaan että me tiedämme kuitenkin kuinka asiat tulee menemään. Tämä hetki on ainoa mikä meillä on, ja voimme tehdä nyt valinnan tehdä asiat eritavoin kuin ennen. Ja sitä paitsi, se että istun samojen ihmisten kanssa ringissä juttelemassa vielä vuoden päästä, on ihan huippu juttu! Meidän tiimi on ihana ja se on ehdottomasti asia josta tulee olla kiitollinen joka päivä.

Sincero painottaa erityisen paljon nimenomaan tekemistä, sitä että nostamme takapuolemme penkistä ja painamme menemään. Vaikka kirjassa puhutaan myös esimerkiksi meditaatiosta, oli mukava saada muistutus siitä, että eihän se siihen voi jäädä. Olen itse luja uskomaan siihen, että kun asiat on järjestyksessä sisältä päin, ne lutviutuu kyllä juuri oikein myös ulkoa päin. Monesti olen elämässäni valinnut juuri oikean suunnan kun olen vain uskonut kaiken järjestyvän juuri täydellisesti niin kuin haluan. Ihan turha uida vastavirtaan, kun voimme vain antaa mennä virran mukana! Erittäin mahtaviin tilaisuuksiin ja kokemuksiin tämä asenne on minua vienytkin, mutta ei Sincero väärässä ole siinä, että ei kaikki asiat vain tipahda taivaalta syliimme, vaan meidän tulee tehdä töitä haluamamme eteen. Täytyy luottaa omaan intuitioon ja tarttua tuumasta toimeen heti kun on mahdollisuus.

“Most answers reveal themselves through doing, not thinking”

Kerromme itsellemme tarinoita päivittäin elämästämme, ja siitä mitä olemme. Tulemme kaikki eri lähtökohdista elämässämme, kasvamme omanlaisissa perheissä, erilaisissa kulttuureissa, eri puolilla maailmaa. Tämä kaikki on jättänyt meihin jäljen ja tehnyt meistä sellaisia kuin olemme, hyvässä ja pahassa. Meidän tulee tunnistaa nämä tarinat ja se, että voimme todellisuudessa päättää ihan itse mihin uskomme, ja mitä kerromme itsellemme. Tämä osuus kirjasta oli hauska ja iski itsellä aivan naulan kantaan, koska olen tiedostanut tämän ja käyttänyt hyväkseni jo nuoresta asti. On hyvin terapeuttista, kun on rehellinen itselleen ja kirjoittaa paperille omat uskomukset itsestään, rahasta tai vaikka ihmissuhteista, suodattamatta mitään. Siinä tulee esille monia asioita ja itse olen ainakin oppinut itsestäni paljon tämän avulla. Seuraava askel on ymmärtää, että kaiken tämän voi muuttaa, kääntää sivua ja kirjoittaa tarina uudelleen niin kuin sen toivoisi menevän. Tottakai se voi tuntua aluksi huvittavalta ja valheelta, mutta pikkuhiljaa nämä tarinat joita kerromme itsellemme muuttuvat versioiksi joka on joskus tuntunut vieraalta, ja ehkä jopa kaukaiselta unelmalta. Avain on toistaa tätä uutta tarinaa itsellemme niin usein että se alkaa tuntua todelta.

Nyt kun uusi vuosi kolkuttaa jo ovella, on hyvä aika miettiä, minkälaisen tarinan haluamme kertoa taas ensi vuodesta. Itse olen päättänyt, että se on paras vuosi ikinä! Paras vuosi henkilökohtaisessa elämässä, tiimin kehityksessä ja rahantulon kannalta. 2020 oli mitä oli, mutta nyt on käsillä just tämä hetki. Ei meillä ole mitään menetettävää. En tosiaankaan ole sitä tyyppiä, joka miettii sitten valmistujaisissa, että enpäs tehnytkään kaikkia niitä siistejä juttuja mitä olisin halunnut. Ei kai siinä auta muu kuin alkaa tekemään niitä siistejä juttuja mitä on halunnut.